Hei te minun ihanat lukijani. <3 
Onko viime kerrasta todella näin pitkä aika? Hävettää ihan... oikeastaan jossain kohtaa oli ajatus sulkea koko blogi, mutta päätin pidellä sen kuitenkin voimassa jos kuitenkin tahdon palata kirjoittelemaan. Ja niin siinä kävi. Pitkään on pitänyt alkaa näpyttämään, ja monet tekstit olen puhelimeen siirtoa varten jo kirjoittanut, mutta sitten iskee jokin häpeä tms. että ei kehtaa enää aktivoida tätä.
Ja toisaalta toinen puoli on se, kun omat ajatukset on vähän sellaisia, että ne enkä tahtoo pitää ominaan eikä jakaa kuitenkaan näin laajasti. Mutta kun olen leikkiin ryhtynyt, ja kipeitä kun tekstejä kirjoittanut niin pitää se nyt vaan kestää. :D

Mitäpä tänne kuuluu. Samaa arkista aherrusta mitä sitten viime kirjoittelun. Kissat elossa edelleen ja sama meininki jatkuu. 
Korona on vaikuttanut aika isosti elämään pelkotilojen suhteen, ja sen myötä nekin sosiaaliset kanssakäymiset joita ennen oli on lähes minimissä. Työnkin puolesta oltava varuillaan ja olla kontaktissa hyvin vähän ja oma terveys jännittää sen verran paljon, että sekin on syynä ettei liikoja kylillä heilu.
Eikä se nyt sinäänsä minun elämääni ole suuresti vaikuttanut. Rakkaita ystäviä toki on ikävä, kun pakosti näkee nyt vielä tavallista vähemmän. Jaksan silti uskoa siihen, että se ystävyys pysyy vaikean ajan ylikin.  Ja pitkään kuitenkin jo ennen epidemian alkua sosiaalinen elämä painottui lähinnä työhön ihan väsynkin takia ja nautin niin kovasti hiljaisuudesta ja kotioloista, että mikä tässä. Välillä yksinäisyys on niin kovasti pinnassa, että itkututtaa ihan pikkuisetkin asiat. Mutta Joo, sellainenhan minä olen ollut aina. 

Tässä välissä on muuttunut asuinpaikka, ihan entisen kodin viereen mutta uudet seinät kuitenkin. Viihdyn täällä erittäin hyvin. Olin jo viihtynyt pitkään ennen muuttoanikin ja kun tämä mahdollisuus tuli, niin se oli ehdottomasti käytettävä. Kissatkin viihtyvät. Alkuun olivat hieman toki ihmeessään, mutta hyvin on n. 10kk mennyt. Nautitaan nyt täysillä tästä kodista sen aikaa mitä täällä majaillaan <3.

Kesäkin meni ihan hetkessä. Ihania lämpimiä päiviä oli ja sai nauttia auringon hellimisestä.
Nyt ollaan taas syksyssä. Tälläkin hetkellä vettä sataa ja ikkunalautoihin ropsaa. Ne vesinorot leikittelee ikkunassa taas keskenään. Ulkona aamuisin tuoksuu jo syksy ja saa pukeutua lämpimästi. Metsä on valtavan kaunis väreineen ja marjoineen. Niitä marjoja nyt onkin varastoitu talvea varten. Nautin niin kovasti metsästä ja kaikesta siitä mitä se antaa. Tosin en tällä hetkellä nauti saamastani selkäkivuista, jospa tuo metsässä hiipparointi ei olisi ihan kuitenkaan ainoa syy.
Eilen jo mietin ensimmäisiä joululahjoja. <3
Ystäväni perhe lisääntyi viime vuonna ja tämä ihana pieni mies on minulle kovin rakas, häntä pitää kovasti hemmotella. 

Mulla on täällä alkanut kunnon villasukkatehdaskin. Sukkaa tulee sukan perään ja välillä on päiviä kun ei malttaisi edes kutomista lopettaa. Nytkin toki en puoli mielestä kaipaa kutimen luo ja toinen tahtoo vaan kirjoittaa. 

Ihanaa kun ette ole minua hiljaisuudesta huolimatta hylänneet. Toivottavasti jaksatte jatkossakin odotella seuraavia tekstejä. Ilo on kirjoittaa kun tietää, että joku niitä lukee. Olette arvokkaita minulle. <3

Nyt painelen laittamaan pari kynttilää palamaan ja istahdan teeni kanssa sukan pariin, ettei ystäväisen varpulit kovin pitkään palele.

Kuullaan taas ja kiitos. 
<3 Anne