Aurinkoista iltaa kaikki blogissani piipahtavat ihanat ihmiset! 

Muutama päivä taas hiljaisuutta. Tai hiljaisuudesta en menisi viikonlopun aikana  vannomaan,  mutta hiljaiseloa ainakin. 
Jonkin asteinen kevätväsy on meille hiipinyt. Mies on kovasti ollut väsynyt, ja se tarttunut minuunkin.  
Talvivitamiineja meinasin jo alkaa vähentämään, mutta ehkei se ole hyvä ajatus ihan vielä. 
Aurinko kyllä ihanasti paistelee ja saa mieltä virkistymään, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Ja sanotaan, että masennukseen taipuvilla pukkaa valoisuudesta kevätmasenteluakin.

Olen tässä viime päivinä kovasti miettinyt taas tuntemista ja suremista. Lähinnä sitä miten niitä tunnetiloja pidetään naisille niin normaaleina, mutta ei useinkaan muisteta, että myös miehillä niin tapahtuu. Sitä ei vaan huomaa niin herkästi, kun tunteet on enemmän salassa, ja niitä puidaan ennemmin yksin itsekseen, tai sitten ne vaan patoutuu, eikä siitä seuraa mitään hyvää. 
Tänään löysinkin hienon artikkelin asiaan liittyen netistä, linkki siihen tulee myös tässä. http://hidastaelamaa.fi/2016/04/myos-miehiin-sattuu/

Harvemmin sitä näkee miehen murtuvan, pitää tässä elämässä kuitenkin muistaa, että sekin varmasti jossain kohtaa elämää tapahtuu. Miehiinkin sattuu.
Kovin vahvoja, ja selkärankaisia nuo miehet ovat, kaikki ei sieltä kovan kuoren alta vaan paljastu. <3

Tuossa työpäivän jälkeen oli niin sulokasta, kun mentiin päikkäreille (voi mikä ihana keksintö sekin), ja pääsi kainaloon ihanasti nukkumaan. 
Nyt on taas illaksi virtaa ja ilta-aurinko lämmittää söpökästi tässä kirjoitellessa. 

Mustikkateetä lipittelen, muutama suklaapalanen houkuttelisi kovasti. Iltapalaksi on ihan pakko saada vielä mämmiä. Hah, se on niin mun ikiherkku! Ostin tarjousmämmejä pääsiäisen jälkeen varastoon ja nyt on kiva niitä sitten syödä. :D 

Ennen nukkumaan menoa tekisi vielä mieli istahtaa keinutuoliin ja lukea Levollisuuden kirjaa hetkonen. Värityskirjailukaan ei olisi huono idea, hetkeen en ole taas niitäkään esiin kaivellut. Se on kyllä hieno keksintö. Mieli rauhoittuu, kun keskittyy yksityiskohtiin. 

Kissajuttu loppuun vielä. Tuo meidän prinsessa on niin onnessaan nyt auringosta, viihtyisi parvekkeella taas koko sen ajan, kun aurinko siihen paistelee. Tulee itselle niin kiva mieli, kun näkee pienen elukan nautinnon. <3 

Sinä siellä, voi hyvin ja poikkea taas, kun ehdit! Aurinkoisia ajatuksia toivotellen Anne 

IMG_8164.jpg

Joskus voi ruusunmarjakin mennä rikki.