Tässä on taas saanut painia tunnemyrskyissä koskien tätä ihottumaani. Yhdessä yössä voi se hymy hyytyä, ja nauru muuttua epätoivoiksi. Viikon verran enteili kovalla kutinalla tiistaina alkoi oireilla silmä, eilen aamulla se olikin jo turvonnut pallura ja päivä toi tullessaan kasvojen tulehtumisen. Ja taas hoidetaan tulehdusta pois. Toivon kovasti että päästäisiin nopeasti siitepölyjen ym ohi, jos kesällä edes olisi helpompi olla. 
Jollei muuta niin oppii tässä ainakin arvostamaan niitä terveitä viikkoja. <3

Kutinoille, raapimiselle, järjettömän rumalle iholle on pakko olla surullinen. Tai oikeastaan taas tuntea. Tuntea surua, kipua ja ahdistusta. Niin, että miksi näin pitää käydä. Mitä niin pahaa olen tehnyt että tämä tällainenkin riesa tähän tuli. 
Ja eikö jo oikeasti riitä, että kärsii astmasta, siitospölyallergioista ja ruokajutuista. Pitääkö vielä kärsiä ihon äkillisistä muutoksista. Naiselle hyvinkin raskasta, itsetunto menee laakista. Ja päälle vielä kun joskus kuulee rumia, tyhmiä sanoja. Ei kiva. En minä tätä ole toivonut. Enkä toivo edes pahimmalle vihamiehelle. Vaikka ei mulla anteeksi annettuani sellaista enää onneksi ole. 
Tulisi vaan äkkiä kesä ja kärpäset, niin voisi aurinko helliä ihon kuntoonkin. Toivotaan.
Hassua vaan kun ihmiset kysyy laikkunaamaiselta ihmiseltä, että onko sulla ihottuma. No hei joo, miltä näyttää? Jotenkin loukkaavaa. Tai tässä itsetuntokriisissä varmasti loukkaa mikä vain. Surullista. 
Toivon jokaiselle, niin naiselle kuin miehelle, että vaikka ihanassa nassussanne olisi muutama pieni näppy, niin älkää niistä murehtiko. Toista se on sitten kun turpavärkki on täynnä laikkua, silmät muurautuu umpeen ja luomista katkeilee suonet, ja näytät turpaan saaneelta. Silloin on paha olla. 

Mietin mahtaisiko homeopatiasta ola apua? Onneksi pääsen lähetteellä ihotaudeille ja allergiatesteihin, josko siitä selviäisi jotain. Siihen vaan voi mennä pieni ikuisuus.

Kiitos kun sain avata pskatuntoja. Teki hyvää. Huomenna on taas parempi olla.

<3: Anne