IMG_1800.jpg

 

Hyvää päivää ihanat lukijani <3. En pahoittele taukoa kirjoittamisesta tai lätise muutenkaan mitään tyhjänpäiväisiä. Nyt on alkanut taas päästä kiinni kirjoittelun makuun ja niitä sanoja alkanut tullakin ihan kiitettävästi. Tästä on siis hyvä jatkaa. :) Muista siis käydä aina välillä kurkkimassa tännekin, jos vaikka olisi saatu jotain ajatuksia jakoon.

Ensilumi on ihanasti satanut, sulanutkin, mutta kuitenkin. Hassua, ettei siitä ole tänä vuonna oikein osannut vetää sellaista huumaa mitä muina vuosina. Suuresti veikkaan sen johtuvan siitä, kun tiedosti että keskiviikkona satanut valkoinen töhnä on poissa torstaina kuitenkin. Nyt vaan innolla ja ilolla odottelen kunnon pyrytyspäiviä, kasvavia kinoksia ja ihania pakkaspäiviä. On tässä saanut jo lämpöisesti pukeutua, kietoa kaulaan lämpöisiä huiveja, hipsiä melkein pipo silmillä ja laittaa ihanat mummelin kutomat siililapaset kätösiin lämmittämään sormia. <3 Talvi on kyllä ihanaa.

Keskiviikkona heräsin taas ymmärtämään kuinka hiton pienestä kaikki voi olla kiinni. Mitään pahaa pahaa vahinkoa ei ole sattunut, hullumminkin olsii voinut käydä ja siitä kovasti kiitollinen ja onnellinen olen, että selvisi suht pienellä. Vahingoille kun ei voi mitään, ja kaikesta oppii. Ainakin osaa jatkossa olla tarkkaavaisempi ja vaistomaisesti varmasti alkaa varomaan parkissakin olevia autoja. Vahvistui taas usko enkeleihin, ja siihen, että meillä jokaisella on täällä joku joka suojelee. <3

Iloisia asioita saatiin etenemään myös viime viikonloppuna. Kirjaprojektini josta olen aiemmin huumaillut ja kertonut saatiin nyt pakettiin ja jännityksellä odottelen koevedoksia postista. Muistan niin elävästi viikko sitten pinnalla olleet tunteet. Naurua, itkua ja jännää tärinää. Muutaman kerran oli jo vahvasti sellainen fiilis, että kyllä tämä saadaan kosahtamaan tavalla tai toisella, mutta onneksi ei. Nyt ei auta muu kuin odottaa ja odottavan aika on huuuurjan pitkä. Tästä on hyvä lähteä raapustelemaan uutta, ja tarina on saanut jo alkuakin. Fiilikset on huikeat. 

Viimeisten kuukausien aikana on ollut myös hienoa lähteä tutkimaan itseään pintaa syvemältä. Oppia hyväksymään asioita, joita olisi pitänyt työstää jo aikoja sitten. On mahtunut myös niitä rajuja rumia hetkiä, joista ylipääseminen on kuluttanut hurjasti niitä hyviä energioita. Välillä myös pakottanut tekemään sellaisia asioita, joiota en normaalisti tekisi. Onneksi nyt tuntuu valoisammalta, ja oman itsensa kantaminen on kevyempää. Löytyy luottoa kaikkeen siihen mitä täällä on. Asioiden kohtaaminen on ollut raskasta, jostain sitä on kuitenkin ammentanut sen voiman ja uskaltanut kohdata ne asiat - itsensä. On oppinut antamaan anteeksi asioita, myös itselleen. On oppinut hyväksymään asiat, hyväksymään sen, ettei menneitä asioita voi muuttaa.. nyt voi vaan elää. <3 Hiljentyminen tekee välillä niin mahdottoman hyvää.

Parasta on uskoa omaan tekemiseensä, itseensä ja antaa vaan palaa. Yritetäänhän muistaa se asia ihan joka päivä? <3

Kaunista lauantaita toivottelen täältä näytön toiselta puolelta ja toivon jokaiselle tähän päivään kauniita hetkiä. Kiitos vierailustasi. Arvostan. <3: Anne