h%C3%B6yhen.jpg

Huomenta sinulle. Huomenta minulle.

Näin viime yönä hyvin todentuntuista unta. Kovin rauhoittavaa unta. Unesta herättyäni en tiennyt oliko se unta vai totta. Jokseenkin puhdistava tunne oli kuitenkin vallannut minut.

Uneeni tuli vuosia sitten kuollut minulle niin rakas ukkini. Ukki väsyi aikoinaan ja teki oman ratkaisunsa. Se oli valtavan kova paikka meille läheisille. Minä jäin ilman isähahmoa, mummi rakasta puolisoa ja muut läheiset maailman lempeämpää miestä, poikaa, veljeä ja hyvää ystävää. Ukki oli minulle aina niin hyvä ja kiltti. Ihminen jonka syliin sai mennä koska vaan. Ukki peitteli minut joka aamu lähtiessään töihin ja meillä oli omat ihanat tapamme. 

Sitten se kaikki vaan loppui. Elokuun ensimmäisenä päivänä. Jäljelle jäi kova ikävä.
Asia on painanut mieltäni vuosia ja painaa varmasti aina. Omalla tavallaan. Suru on muuttanut muotoaan ihaniksi muistoksi ja niiden kanssa on helppo elää.

Yöllä olin jostain syystä eräässä hoitolaitoksessa mummin kanssa. Joku mainitsi ukin nimen. Sanoin mummille, että tuo on ukki.  Ukki käveli poispäin ja kiirehdin hänen luokseen. Sanoin olevani Anne, ja ukki hymyili. Katsoimme vaan toisiamme. Ukki kysyi oletko oikeasti, johon nyökkäsin. Hän vaan kuiskasi hiljaa; "minun pieni tyttö".
Kysyin varovasti saanko halata ja sinne ihanaan syliin minut kaapattiin vuosien jälkeen. Muistan nuuhkineeni ukin ihanaa tuoksua, koskettaneeni niitä tuttuja tupakalle tuoksuvia viiksiä. Olin turvassa. Hetken. 

Ukki kertoi tarinansa, sen miksi lähti pois. Se oli jotenkin lohduttavaa. Itse kun olen paininut huonon olon kanssa jokusen tovin ja kun kuulee niitä asioita, joista saa voimaa eteenpäin tuntuu siltä kuin olisi puhdistunut. 

Mummi ja ukki katselivat toisiaan samalla tavalla kuin silloin ennen. Lempeästi ja rakastavasti. 
Ukki luki kirjani, joka löytyi mummin kassista. Hän oli ylpeä. Se näkyi silmistä. Mulle tuli niin hyvä mieli. Helpottunut. 
Lapsuudessa käytiin aina syömässä omenamunkkeja, ja niin me teimme myös tässä unessa. 
Tuli aika lähteä jatkamaan matkaa ja kysyin sieltä turvallisesta kainalosta, että saanko vielä soittaa sinulle, ukki ei vastannut, hymyili vain. Ja siihen heräsin. <3

Nyt ulkona sataa lunta ja ne hiutaleet muistuttavat minua kaikesta hyvästä. <3 

Kiitos, <3: Anne

FB_IMG_1479021225072.jpg