perjantai, 6. heinäkuu 2018

Vihdoin perjantai. Paras päivä. <3

FB_IMG_1530867556969.jpg

Hei <3.

Muutaman viikon kirjoitustauko taas takana.  Usein työpäivän aikana on ollut mielessä, että tänään kirjoitan kaikkea tätä päässäni pyörivää ajatusta, mutta aina se vaan jää. On olevinaan niin väsynyt kun kotiin pääsee, ettei vaan saa aikaiseksi muuta kuin ne pakolliset.
Tänään vietän vapaapäivää. Tänään on taas se päivä kun sisälläni oleva ikävä kasvaa joka minuutti voimakkaammaksi. Kello tikittää, mutta ei kulje riittävän nopeasti. Sekunti tuntuu tunnilta, ehkä jopa kahdelta.
Tänään saan illalla painaa pääni toisen ihmisen rintaan. Tänä iltana saan nukahtaa kainaloon. 
Nämä kaksi viikkoa taas eri paikkakunnilla on tuntunut lähes vuodelta. Iho kaipaa toisen kosketusta valtavasti. Kaipaan sitä hetkeä aamulla kun saan herätä ja kuunnella nukkuvan tuhinaa. Tämän viikonlopun aikana nautin jokaisesta yhteisestä hetkestä ja toisen äänestä ja naurusta. 

Tämän muutaman viikon aikana on joutunut jännittelemään vähän muitakin asioita.  Ihmisen sairastuminen pelästyttää valtavasti. Pistää miettimään mistä tässä kaikessa on kyse ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Menee arvot elämässä uusiksi,  ja arvostaa eri tavalla tätä mahdollisuutta kulkea tätä matkaa. Monet jännäitkut iltaisin on tullut itkettyä. Oppiipahan ainakin sanomaan tärkeille ihmisille kuinka rakkaita ovat vaikka sitä ei ehkä päivittäin ossa näyttääkään. <3

Ensi viikko olisi vielä töitä ja sitten pääsee viettämään kuukauden kesälomaa. Voi sitä tunnetta, kun saa sulkea työpaikan oven ja nollata pään kokonaan työhön liittyvistä asioista. Toki jännittää mitä kaikkea kuukaudessa voi tapahtua kun ikäihmisistä on kyse. Mutta sekin on sitten tarkoitettu tapahtuvaksi.

Olen ollut ihan fiiliksissä kun täällä on nyt parina päivänä satanut. Rakastan kuunnella sateen ropinaa. Ja se sateen jälkeinen tuoksu. Vielä ei ole tuoksunut märkä nurmi ja kastemadot. Mieli kaipaa jo syksyä. Kynttilöitä ja kaakaohetkiä. Jos nyt kuitenkin eletään ensin tämä alkava kesäloma ja odotellaan sitten vasta elokuun pimeneviä iltoja.

Jospa tästä ryhtyisin tekemään himoamaani bataatti-papulaatikkoa ja keittelisin mansikkateetä. Kaupasta pitää vielä tänään hakea säkillinen Omar-munkkeja <3. 

Ihanaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua. Muistakaa halia rakkaitanne.

<3: Anne

FB_IMG_1530867591664.jpg

 

 

 

perjantai, 8. kesäkuu 2018

Ihmeellinen elämä <3.

20180608_060939.jpg

Hei rakkaat <3

Valtavan suuret pahoittelut kuukausien hiljaisuudesta. Olen tutkiskellut itseäni ja elämääni vähän eri näkökulmista ja yrittänyt pitää kiinni niistä hyvistä rakastamistani asioista. Kirjoittelu on nyt jäänyt vähän vähemmälle ja ne vähäiset tekstit joita tästä pääkopasta olen onnistunut irroittaa on ollut lähinnä sitä pöytälaatikko-kamaa. 
Tätä en kuitenkaan ole haudannut ja toivon, että vierailette jatkossakin.

Elämä on yllättänyt taas tätä tyttöä melkoisesti, sekoittanut päätä ja rakastuttanut asioilla aivan valtavasti. Tätä matkaa vaan arvostaa joka päivä enemmän. 

Viime viikonlopun aikana pääsin taas lähemmäksi omaa minuuttani. Sitä itseäni joka on ollut hukassa vähän turhankin kauan.. siksi koska en vaan ole voinut olla se oma itseni. 
Oli mukava piristys päästä metsään. Ystävän mökille, ihan lähelle kotia, niin että karvatoverit saivat ruokansa ja pääsi kuitenkin vielä takaisin makoilemaan nurmikolle auringon helliessä, kävelemään paljain jaloin, tutkimaan pieniä nurmikolla liikkuvia öttiäisiä ja hengittämään puhdasta ilmaa. Tuuli humisi korvissa ja perhoset lenteli ristiin rastiin. Rakastan. Sitä hetkeä rakastin koko sydämestäni. Näiden ihanien ihmisten ympäröimänä on helppo hengittää.

Enpä oikeasti vuosi sitten masentuneena, rikkonaisena ja särkyneenä olisi uskonut istuvani tässä onnellisena, sydän avoimena rakastaen tätä elämää. Tätä hetkeä. Vaikka tärkeä ihmiseni on toisella paikkakunnalla on sydämessä se ihana lämpö joka kutkuttelee ihanasti. Välillä se ikävä ja kaipaus kärjistyy ärsyttäville rajoille, mutta muuttaa hetkessä taas muotoaan. Pakko se on myöntää, että kaksin on kauniimpaa. Oli kyse sitten millaisista ihmissuhteista tahansa. Mä olen ollut todella onnekas löytäessäni tämän ihanan lauman näitä kultakimpaleita ympärilleni. Ihana toinen perhe ❤.

Toivon sinunkin päiviisi kauniita asioita ja hurjasti rakkautta. Tulehan taas käymään, yritän olla reippaampi jatkossa. 

: Anne

perjantai, 2. maaliskuu 2018

Perjantaipölinöitä :)

20180302_085410.jpg

Huomenta täältä talvisesta Turusta. Pakkasta on pidellyt ja on muutaman kerran jo joutunut toivomaan hieman lämpöisempiä talvipäiviä. Välillä jopa ihan kesää ja kärpäsiä. Hassua että ollaan jo maaliskuussa, aika kuluu mahdottoman nopeasti. Juurihan oli joulu ja kohta kolkutellaan pääsiäisessä ja ollaan keväässä.  Oijoi. Ihanasti jo aamulla on valoisaa ja aurinko on hellitellyt monena päivänä. Kissat ottaneet oman osansa auringosta ja eilen huvitti, kun Tassukka makoili selällään kintut kohti kattoa pää ikkunaa kohti. On ne niin suloisia. 

Täällä on herätty reippaana hyvien unien jälkeen jo aamuvarhain, pullat jo leivottuna ja suklaakakku juuri uunissa. En tiedä mistä nyt viiraa, mutta jokin on pahasti vialla. Eipä sillä, hyvältä tämä ilomieli tuntuu. Onhan tätä tämmöistä ollut jo iso ikävä. Ihanaa olla elossa, mieli rauhallinen ja kaikkialla valtavasti rakkautta. Välillä meinaa ihan sydän pakahtua tähän hyvään tunteeseen. <3 Illalla on ihana mennä kiitollisena nukkumaan ja ottaa yksisarvinen kainaloon. 

Lomaviikko tässä lähenee jo loppuaan, tiistaina paluu töihin. Työkavereita jo vähän ikäväkin ja tietysti lempimammoja ja pappoja. Eilen huomasin kuinka halipulainen olinkaan, kun normaalisti työpäivien aikana koskettelee paljonkin ihmisiä ja saa siinä samassa täytettyä omaa halitarvettaan. Kosketus on vaan niin iso juttu. Siksi tahdonkin pitää joka päivä kiinni siitä, että saa olla ihmisten lähellä. <3

Hupsista, eksyin hetkeksi johonkin omaan maailmaani tuijotellen ikkunasta. Kaunis aamu, ihana pilvetön taivas. Olen huomannut viime aikoina eksyväni useastikin aivan hassuihin ajatuksiin. Hymyillyt itsekseni omille ajatuksilleni ja oppinut itsestäni valtavasti uusia asioita. Hauska matka tämä elämä kivikoista huolimatta. Nykyään ajattelenkin enemmän niin, että elämä on kasvua ja aina löytyy uusi kerros, jonka kohtaamalla pääsee askeleen lähemmäs todellista itseään. <3

Eilen iski kova metsäkaipuu. Pakko tässä kohta on itsensä kuljettaa puiden keskelle höpisemään peikoille ja menninkäisille. Mitähän niille ihanille mahtaa kuulua, kun en hetkeen ole moikkaillut. 

Nyt yksi hurisija heräsi pyytämään toista aamupalaansa, pitää syödä hyvin että jaksaa nukkua. <3

Palaillaan taas, nyt kakku pois uunista ja kohti seuraavia touhuja. Ihanaa aurinkoista päivää. Heippaaaa. 

<3: Anne

perjantai, 9. helmikuu 2018

Luota sydämesi ääneen, se tietää <3.

20180209_063548.jpg

Hyvää, rauhallista ja ilon täyteistä perjantaita ihana Sinä <3..

Viime kerrasta on aikaa taas melkein ikuisuus. Pitäisi ehkä pahoitella, mutta mitä sitä anteeksipyytelemään asioita, joita ei ole tarkoitettu vaan tapahtuvaksi aiemmin. Nyt on oikea hetki taas tälle ja minulla on juuri oikeanlaista annettavaa. 

Tänne Turkuunkin on vihdoin saatu ihana luminen talvi. Ja sen mukana sitkeä flunssapöpö. Hetkeksi jo päästi otteestaan, mutta palasi taas takaisin. Ehkä se vaan tykkää elää minussa :D. Tai minun kanssani. Itse en niin kovasti tästä vierailijasta välitä, mutta otettava vastaan se vaan on. Jos jotain hyvää pitää tässäkin nähdä, niin eipä tarvitse poistua kotoa, jossa on pitkästä aikaa aivan mielettömän hyvä olla. Tuntuu kuin kaikki ne negatiiviset myrkylliset energiat olisi poistuneet ja täällä on rauha. Ja sisälläni valtava kiitollisuus, rakkaus ja valo. Kissat selkeästi rakastaa myös tätä hassua aikaa elämässä. Meillä on niin hyvä olla. Onnenbambujanikaan en ole vielä onnistunut tappamaan ja tulppaanitkin eli tavallista pidempään. Vahvasti uskon siihen puhdistumiseen ja sen vuoksi kukatkin jaksaa elää pidempään. 

En olisi ikipäivänä vuosi sitten uskonut rötvääväni ihanalla punaisella sohvallani kuunnellen rauhoittavaa meditaatio-musiikkia hymy näin korvissa aamulla klo 5.35. En ikinä. Nämä muutokset ympäristössä ja sisälläni on aivan mielettömiä. Ympärillä olevat ihmiset näkee sen myös ja tuntuu, että voisi vaan hymyillä. "Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi." Se on niin totta. 
Kuinka ihanaa on tartuttaa muihin ihmisiin iloa ja saada sitä hyvää energiaa myös heiltä. Se on iiiihanaa. Niin kovin ihanaa.

Voi toivon niin isosti nopeasti parantuvani tästä pöpösestä, että pääsisi hiipparoimaan kameran kanssa metsään ja ottamaan taas talteen sellaisia hetkiä, joita ei ennen ole nähty. Onneksi on lupailtu vielä näitä talvipäivä, niin ehtii hyvin räpsimään muistoja tältäkin helmikuulta. 
Puitakin pitäisi päästä halinuuskimaan. Ai että <3.

En voi kiitollisuushumalassani ymmärtää mitä niin hyvää olen tehnyt ansaitakseni näitä tällaisia fiiliksiä, näitä kaikkia ihmisiä, joita elämääni on viimeisten kuukausien aikana tullut, enkä sitä miten kaikki nämä minun vanhat rakkaat ihmiset ovat tätä tunneryöppyilyäni jaksaneet. Niin kovin paljon tahtoisin kiittää. 

Eilen oli ihan pakkopakko paistaa lettusia ja tänään kovasti kutkuttelee laskiaispullat.  Huomenna ehkä onkin sitten kaalipata ja kalapuikot. :D  

On ollut myös varsin hassumaista leikitellä enkelienergioilla, naureskella sarvityyppien hassuja tökkimisiä ja ottaa kaikki irti minulle niin rakkaista kivistä. Onneksi tuossa oli yö, kun sai laittaa kaikki kivet latautumaan  kuun valoon. Taas jaksetaan työskennellä yhdessä. 

Muistatte ehkä viime maalis-huhtikuussa tapahtuneen kahvinkeittimen hajoamisen tuoman kriisin. Tämä samainen tapahtui taas viime torstaina. Voi että melkein hetken oli kiukku päästä valloilleen kuinka pitkäikäisiä nuo vekottimet nykyään onkaan. Nyt on taas saanut totutella pikakahviin ja kovasti odotan Gigantista saapuvaa viestiä, että punainen muru olisi noudettavissa. Toivotaan hänelle nyt hieman pidempää ikää, jooko? :)

Kipitänkin tästä nyt vettä keittämään ja laittamaan aamupuuroni. 
Kiitos kun jaksoit lukea. Tulehan taas. 

Luota sydämesi ääneen, se tietää ❤.

<3: Anne

keskiviikko, 20. joulukuu 2017

Lupa tuntea... <3

FB_IMG_1513100327707.jpg

Hei blogini ihanat seuraajat <3.. 

En ole unohtanut tätä, enkä teitä. Täällä on kuluteltu energioita muihin asioihin ja kirjoituspuuhat on keskittynyt lähinnä oman pään selvittelykuvioihin. Se teksti on niin julkaisukelvotonta, että on ollut parempi pitää ne ärripurrit vaan itsellään. 
Nyt vihdoin tuntuu pää olevan sen verran kasassa, että pystyy keskittymään ihan asialliseenkin tekstiin. Ja lupaan vuoden vaihduttua pitää kiinni taas tästä tännekin kirjoittelusta. On tätä ikäväkin ollut. 

Joulu alkaa olla ihan ovella. Tontuilla on paljon hommia ja pukkiraukka joutuu mitä luultavammin kulkemaan taas autolla. 
Joulun vietän ihanasti töissä mummojen ja papparaisten kanssa. Tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. 
Tänä vuonna kotona ei ole mitään jouluista. Eikä kyllä mitään joulumieltäkään vaikka miten päin yrittäisi etsiä. Joulukortit jäi askartelematta, ostamatta ja kirjoittamatta. Lahjat on kaupoissa ja jouluruokaa saan mummilasta sen mitä tarvitsen. Kisuille pitää jouluherkkuja ostaa ja paljon rapsutella. Meidän ihana elämä
<3 ja valoisa alkava  vuosi. Tyytyväinen olen tähän tilanteeseen tässä ja nyt. 

En olisi vuosi sitten uskonut tämän tunteen olevan näin hyvä. Tämä rauha mikä on sisällä tuntuu järjettömän hyvältä. Ei pelota huominen, ei jännitä mitä tapahtuu seuraavaksi.. on vaan kiinni tässä hetkessä ja nauttii mahdollisuuksista. 
Tämä vuosi on opettanut ihan valtavasti. Kasvattanut ihmisenä. Lyönyt välillä niin rajusti polvilleen että hetkellisesti on tuntunut toivottomalta. Särkenyt sisältä ja ulkoa, repinyt niin hemmetin rikki että on ollut melkein valmis luovuttamaan. On itkettänyt järjettömän määrän kyyneleitä. 
Onneksi on tehnyt niin. Ilman sitä kaikkea kipua en olisi tässä tällä kaikella varmuudella. En nauraisi näitä aitoja nauruja, en halaisi ihmisiä kaikella tällä lämmöllä, enkä varmasti opettelisi rakastamaan itseäni. Kiitos siis elämälle kolhuista, kivuista ja säryistä.
Tämä vuosi on tuonut elämääni ihanan lauman uusia ihmisiä ja heistä on tullut kovin rakkaita. Vanhat rakkaat ystävät ovat osoittaneet valtavaa rakkautta minua kohtaan ja saanut välillä itkemään sitä onnenitkua, kun saa jakaa elämää näiden kaikkien ihanien kanssa. 
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja nähdä kaikki se kauneus joka elämällä on minulle annettavana. 

Harmissani olen kun ei taida lunta tänäkään vuonna jouluksi tulla. Viime viikolla sitä vielä oli, mutta päivässä parissa se kauneus oli taas poissa. Oli kovin ihanaa kävellä lumisia teitä ja aamuisin katsella tähtitaivasta. Jospa se kunnon talvi vielä tulisi. 

Viime viikolla töissä tapahtui aika ihana liikkishetki asiakasmamman kanssa kun oltiin menossa suihkuun. Lattialla oli höyhen ja hän sanoi heti että se on enkeli. Innostuttiin aiheesta ja tuli itkut molemmilla. Hetken päästä vieressä oli toinenkin höyhen. Se hetki pysäytti miettimään, meitä molempia. Aika pitkään oltiin hiljaa ja molempia hymyilytti. Ikuistettiin hetki myös valokuvaksi kun kämmenillämme on kauniit merkit enkeleiltä. Ei täällä olla yksin. Näitä ylläreitä on viime aikoina sadellut aika paljonkin mitä hassuimmissa tilanteissa. Yksi ilta joku kovasti kertoi läsnäolostaan enkelisuukoilla, silityksillä ja niskatökkimisillä. Ja se miten upeasti nämä kaikki palaset on loksuneet kohdilleen ei voi olla pelkkää sattumaa. Kyllä tässä leikissä on mukana muitakin. ❤

Jos tästä leikittelisi vähän inkivääriteetä ja katselisi kauniisti lepattavaa liekkiä hetken. Rauhallisin mielin sitten unimaan ja aamulla taas reippaana paijaamaan mammoja ja pappoja.

Kaunista iltaa sinulle ja rauhallista Joulun aikaa ❤.

<3: Anne