perjantai, 20. marraskuu 2020

Sisäistä puhetta

20201120_054126.jpg

Tämä teksti on kirjoiteltu muistaakseni viime sunnuntaina, jäi siirtämättä tänne, kun yllätysyllätys intouduin sukkatouhuihin. 

Heipsun sinä siellä <3. Ihanaa kun olet ja huomasit tulla tänne taas, tai ehkä ensi kertaa piipahtaa. Siitä kiitollinen olen.

Piti jo torstaina kirjoittaa ajatuksella koskien perjantaita, joka sattui olemaan se oletetusti kirottu 13pvä.

Itselleni ei ole koskaan tuona päivänä sattunut mitään  pahaa mikäli en ole itse niitä sattumuksia sellaisiksi pelannut. Pystyyhän sitä jokainen  ihminen vaikka 8.8 elämään niin että nyt on kaikki tänään varmasti pilalla ja niin se sitten on.

Itselläni kävi niin jännästi että pilasin itse aamuni  tänä epäonnisena perjantaina huonolla aamukahvilla ja vähäisellä maidolla. Heti ajattelin että jep, se oli siinä sitten. Töissä sitten heti alkuunsa putoili kaikki käsistä ja muutenkin tökki kaikki. Ja miksi.. koska tunsin sen epäonnen tulleen kiusaamaan. Sitten taas muistin nykyisen  mottoni, jota viljelen joka puolelle.

" Ole yksisarvinen ja kävele kadun aurinkoista puolta." Pelkästään sillä jo päästään pitkälle. <3

Mitä omaan elämää  tulee, tällä hetkellä nautin jokaisesta jännästä hetkestä joita seuraavat kuukaudet tuo  tullessaan, vaikkakin tämän vanhan tutun ja turvallisen jättäminen taas vähän pelottaakin. Nyt on asenne vaan se että avoimin mielin kohti sitä  mikä tulee. Huonosti se ei voi päättyä, tai voi jos sen tahtoo niin nähdä.

On tämä vaan jännä juttu koko elämä. Heittelee ja pommittaa milloin milläkin, mutta kun oppii jotenkin vääntämään pahankin tunteen hyväksi, niin ei tunnu niin pahalta. Pitää joka päivä yrittää edes vähän olla kiitollinen siitä, että tämä mahdollisuus tätä kulkea on. Kaikki on niin pienestä ja hetkestä kiinni. Voi olla, että Korkeamman tahdosta huomista päivää ei edes ole. Mistä sitä tietää minkä sairaskohtauksen esim voi kohta saada, vaikka tämän pisteenkin jälkeen.

Tästä tulikin mieleeni uusi tatuointi ranteeseeni. Puolipiste;  "Puolipistettä käytetään silloin,  kun kirjoittaja olisi voinut päättää lauseensa, mutta päättikin jatkaa sitä.Sinä olet tuo kirjoittaja ja lause on sinun elämäsi."

Uniklubin Pakkopaita-biisi on myös yksi jännä juttu, joka kerta toisensa jälkeen saa mut omiin tiloihini.  Mietityttää usein lääkäreiden asenne mielenterveyteen liittyviin asioihin. Aina vaan nappulaa toisensa perään ihan ensimmäisenä ollaan tarjoamassa, välillä tuntuu että pelastetaanko sillä kaikki.. onneksi on niitä ihania lääkäreitä, jotka oikeasti varmaan jossakin kohtaa elämää on itse ollut hyvin hauras ja hajalla ja osaa sen  vuoksi samaistua siihen kipeän ihmisen asemaan. 

On myös tullut mietittyä onkohan sitä tehnyt kaikille rakkailleen tarpeeksi selväksi sen, kuinka rakkaita ja arvokkaita ovatkaan. Onko sitä sanonut tai toimillaan ihan todella sen näyttänyt. Ainahan sitä ihminen toimii väärin jossain kohtaa, mutta ettei mitään jää painamaan. Se, että joka ilta voi mennä hyvin mielin levollisesti nukkumaan tietäen, ettei rakkaus ainakaan ole epäselvää vaikkei aamulla enää nähtäisikään.

Tämä koskee myös kaikkia ystäviäni. Arvokkaita aarteitani, joita olen elämääni saanut. Kiitos teille. <3

Näihin sanoihin on hyvä lopetella tällä erää. Voi hyvin ja pidä huoli itsestäsi.

<3: Anne

maanantai, 26. lokakuu 2020

Lokakuun viimeinen maanantai.

20150501_173850.jpg

 

Tuulista maanantaita sinne ruudun toiselle puolelle <3.

Viimeistä viikkoa lokakuuta eletään ja ikkunasta katsoessa huomaa kuinka luonto tekee talvelle tilaa. Puista putoilee vähitellen loputkin lehdet ja tänä aamuna taas tuuli tuivertelee. Taivas harmaana, aurinko jemmassa jossakin kaukana.
Kahden kuukauden päästä on joulunpyhät loppusuoralla ja vatsat kiittää jouluherkuista.
Viikonloppuna töissä yhden papan kanssa naureskeltiin että pari kuukautta ja hypin aattona taas tonttulakki päässä viihdyttämässä heitä. Jouluisin on aina niin kiva olla töissä kun on tunnelmaa ja vähän suruakin yksinäisten vanhusten puolesta. Silloin antaa itsestään ihan kaiken vain heille ja heidän hyvinvoinnilleen. Toki muutenkin, mutta sydämestä lähtee vielä enemmän hyvyyttä jokaisina minuutteina, jotka heidän kanssaan viettää. Toivottavasti saadaan tänäkin vuonna mahdollisuus viedä pieniä joulumuistamisia ja torttuja.

Täällä on viimeiset muutamat viikot sujunut kivasti, mieli on parempi ja untakin tulee hyvin. Joinain päivinä liiankin kanssa, mutten tee siitä ongelmaa. Ne asiat jotka jää nukkumisen vuoksi tekemättä tehdään sitten seuraavana päivänä.
Työpäivissä joutuu kuuluttamaan niin paljon energiaa, ettei sitä jaksa joka päivä nurkkia puunata tai muutakaan. Hyvä antaa itselleen aikaa ja lepäillä kun on mahdollista. Kovasta väsystä se mieli useimmiten alkaa järkkyä, ja ne toisille pienet murheet tuntuvat itselle kovin suurilta eikä osaa käsitellä sitäkään vähää mitä normaalisti. Siksi koen tämän nyt hyväksi pysähtelyksi, vaikka joidenkin mielestä voi tuntua erikoiselta.

Pienistä asioista on kiva nauttia, mitään suurta minä en elämääni edes tarvitse. Niin  kauan kun perusasiat on kunnossa niin kyllä tässä pärjätään. Se on taas kiva sanoa torstaina lääkärille, kun soitellaan. Kaikki on hyvin. 

" Meidän pitää osata luopua suunnittelemastamme elämästä, 
jotta voisimme elää elämää, joka meillä on yhä edessämme "   - Joseph Campbell -


Tuota ylläolevaa olen  pyöritellyt paljon päässäni ja siitä myös paljon saanut. Se tuntuu hyvältä. Ja myös se mennyt elämä  ollut pinnalla ajatuksissa, joskus sitä vaipuu niihin ikäviin asioihin, mutta onneksi osaa herätä sieltä pois ja ymmärtää, että jos elämä olisi mennyt toisella tapaa, se olisi voinut olla huonompi. Eikä siis elämässäni ole vikaa, tyytyväinen kaikkeen juuri näin ja kiitollinen siitä mitä on. Todellakin. <3

Mennyt elämä murheineen murjoo välillä mutiin, kai sen kaiken on tarkoitus kasvattaa ja opettaa elämään juuri tätä elämää tässä ja nyt. Sekä yksi tärkein asia on Se, että ne ihmiset jotka aiheuttaa pahaa mieltä, pyörivät negatiivisen asenteen ympärillä ja kerta toisensa jälkeen satuttaa saavat pysyä poissa elämästäni. Tästä samaisesta asiasta olen avautunut aiemminkin ja teen niin jatkossakin ihan vaan muistuttaakseni itseäni.

Sellaisia tänne näin maanantaina. Kissa tuossa rouskuttaa raksuja tyytyväisenä. Nyt tarvisi minun liikahtaa suihkuun ja ajatuksena ennen iltavuoroon lähtöä kutoa vielä kantalappu valmiiksi, että isäpuolen sukat valmistuisikin joskus.

Kaikkea kaunista ja hyvää sinun viikkoosi. Voi hyvin <3.

<3: Anne

keskiviikko, 7. lokakuu 2020

Luonnon väriterapiaa.

20201007_175234.jpg

Syksyinen heippati sinulle sinne jonnekin.

Tänään aamulla oli ihana hiippailla töissä välimatkat ja kuunnella pienoista lintujen syyslaulua ja puiden huminaa. Kadut täynnä eri värisiä lehtiä ja luonto ilmoittaa syksyn todella tulleen. On se kaunista. Kiehtovaa. Metsään pitäisi taas lähteä etsimään lisää rauhaa ja ihastelemaan kauneutta.
Mietin aamulla milloin mahtaa olla niin kylmä yö, että maa on aamulla valkoinen. Toivon sen silti osuvan jollekin iltavuorolle, että saan ensimmäisen huuman vetää taas silloin. Viime vuonnakin taisi osua illalle, edellisenä ainakin.

On se vaan jännä miten mieltä piristää ihan pienetkin asiat. Mm. perjantainen vapaapäivä ilman mitään suunnitelmia kuulostaa ihanalta. Ja tänään kun saa illalla juoda mustaviinimarjateetä ja katsoa vaikka bb:tä tai Temppareita. Yrittää vaan olla ajattelematta kurjia juttuja.
Mieli on kyllä hurjasti parempi ihan siitä  syystä kun on saanut suljettua itseään pois negatiivisten ihmisten luota. Pystyy keskittymään hyviin juttuihin, kun ei ole jotain sontaa tulossa mistään suuntaa. Nyt kun sanoin tämän niin kakkaryöppy hyökkää varmaan silmille viiden minuutin päästä.

Ainiin eilen iltavuorossa tuli niin hassufiilis kun yksi pappa kysyi, että joko on ensimmäiset joulutortut paistettu. Vastailin että ei vielä, johon tuumi että niitä olisi taas kiva saada. Lupasin viikonloppuna viedä ensimmäisiä torttuja.
Jouluunkaan ei ole kovin pitkä aika enää, äkkiä se vuosi vaan aina vierähtää.
Ensi vuosi onkin sitten taas astetta jännempi ja sitäkin ajatellessa mieli virkistyy.
Kyllä sitä vaan pitää elämän pienistä asioista olla kiitollinen vaikka jotkut päivät tuntuisi liian vaikeilta. Seuraava päivä on toivottavasti aina helpompi. Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä <3.

Alkaa olemaan jo ehtoon puolella tämäkin päivä, pimenee jo aikaisin. Muutamana yönä on möllöttänyt valtavan kaunis kuu. Viikonloppuna sitä ihan pitkäänkin jäin tuijottamaan. Olisi kamera pitänyt kaivaa esiin, mutta se siinä sitten jäi. Ehkäpä näitä kuukuvauksia vielä tulee :).

Nyt sitä teetä ja muutama kynttilä palamaan. Nättiä syysiltaa sinullekin.
Kuullaan taas.
<3 Anne

maanantai, 28. syyskuu 2020

Kaunis syksy.

lehti.jpg

 

Sunnuntai.
 

Päätin eilen illalla että huomenna lähden metsään.
Hiipparoin aikani lähimetsiköissä eikä tällä kertaa ollut edes mukana mitään mihin voi kerätä puolukoita. Olin vaan hiljaa itseni kanssa.  On se syksy vaan kaunis. Lehtiä sateli ja tuuli humisi rauhoittavasti. Värikkäät lehdet on mielettömiä.
Mies koiran kanssa käveli vastaan ja sanoi pirteästi moikka. Se tuntui kivalta. En ollut yksin. Mietin siellä että eihän mun pakko muutenkaan olisi olla. Vaikka en jaksa/ tai halua ihmispaljoudessa (koronankaan takia) olla voisin viestititellä tai soitella ihmisille. Sanoa vaan vaikka moi mitä sulle tänään kuuluu?
Samalla tuota ajatellen oma yksinäisyys ja paha olo varmaan helpottuisi sillä kun jakaisi vaan hömppäjuttuja puhelimessa. Kertoisi vaikka minkä väriset sydänsukat tänään on jalassa tai millaista sukkaa tällä kertaa aloin kutomaan. Hassuttelu on kivaa.

Tänään tuntuu muutenkin virkeämmältä. Ehkä siksi kun paistaa aurinko ja sai eilen sisältään ison taakan kirjoitettua ulos. Puhuminen vaikeista asioita on aina ollut vaikeaa ja ne patoutuu kun ei osaa tehdä sanoista lauseita. Kirjoittaminen on aina ollut mulle tärkeä työkalu.

Mietin tuossa aiemmin myös yhtä työpäivää parin viikon takaa, kun mieli meni sielläkin solmuun ja kun lähdin kotiin olin ihan sumussa. Surin sitä että mitähän muut nyt ajattelee kun se heikkous tuli esille taas julkisesti. Harmitti ja harmittaa vähän vieläkin. Sitä pelkää kovasti miten muut ajattelee näistä tilanteista. Toisaalta vuosien saatossa olen oppinut siihen, että ihmiset jotka myrkyttää mieltä on syytä heivata elämästä niin hyvin kuin mahdollista. Helpommalla pääsee kun antaa parempien olla omissa maailmoissaan ja yrittää olla tyytyväinen siihen, että ympärillä on kuitenkin niitä jotka hyväksyy myös huonompana. Mieli kärsii vaan kun yrittää olla ihmisille, jotka alistaa ja kohtelee huonosti mieliksi.

Jospa tässä kohtaa olisi kahvikupillisen aika. Ja sitten voisi vähän taas kutoa.
Yritän kirjoitella taas iloisempia juttuja lähipäivinä.
Mukavia viimeisiä syyskuun päiviä

<3 Anne

maanantai, 28. syyskuu 2020

Sanoja, joista muodostuu lauseita.

Viikonlopulta vähän, tai paljonkin ajatuksia.

 

Lauantai

Syksy se sieltä tuli. Tänä vuonna näköjään viime vuotista vaikeampana. Jännä sinäänsä kun pimeys ja kaikki se nätti on aina ollut mulle ennen talven tuloa niin voimaannuttavaa. Viime vuonna oli sama homma, ja sitä kummastelin. Ne kaikki hetket joita olen odottanut tuntuikin pahalta ja pakotti mahdollisuuksien mukaan olemaan peiton alla. Onneksi oli se muutto ja kaikki uusi joka pakotti olemaan iloinen siitä mitä on.

 

Nyt taas mennään melkoisilla kierroksilla. Hirveesti kaikkia juttuja ja ajatuksia. Vaikeitakin. Osa kovinkin vaikeita.Apulannan uusin 60 uutta ongelmaa biisi on ollut kovassa kuuntelussa ja siitä repinyt voimaa.

 

Vaikka kipeitä asioita yrittää purkaa ulos, huomaa että ne vähän ohitetaan. Se on vaan se mörkö mikä siellä päässä taas on tai vainoharhaa. Niinhän se aina tuppaa menemään, niin pitkälle kestetään ihmisten väheksyvä asenne omaan huonoon oloon, että uskot jo itsekin siihen, että se on vähän vitsi. Lopulta ollaan niin pohjalla että sieltä on pitkä matka ylös.Harmittaa toki itseäni sairastaa masennusta, vuosia menee hyvin ja miettii vaan että mä paranin ei se sieltä enää tule...Sitten kun se tuleekin olet aivan hukassa itsesi kanssa, et uskalla puhua ihmisille kuinka paha se olo on oikeasti.

 

Lääkäri herää kun edellisestä vaikeasta kaudesta on aikaa 4v ja sairaus elää 4-7v kausissa. Parhaimmillaan.Hukut vähän lisää itseltäsi ja mietit että myönnänkö nyt että on tosi paha olla vai leikitelläänkö eteenpäin.Leikit hetken lisää ja romahdat enemmän. Lähinnä siitä kun ihmiset vieressä kokee kaiken vitsinä. Rauhoitu nyt, menee niin korkealla jutut että huh huh.Huomaat että sun paha olo on vaan yksin sun. Kukaan ei kuuntele. Kukaan ei tajua ettei tässä leikitä. Pelkäät välillä omia ajatuksia. Pelkoja huomisesta. Pelkoja muista ihmisistä.

 

Silti vaan myhäilet että joo ok näin se on. Oon yks vitsi pääni kanssa. Ja taas... taas menet syvemmälle. Ja taas sulle nauretaan.On hetkiä kun tekisi mieli huutaa että kuuntele nyt mitä mä sanon. En vitsaile. Mulla on paha olla.Sitten tulee kuitenkin taas huominen ja keittelee sen kahvin rauhassa ja kerää päänsä. Tässä sitä ollaan. Kierre on loputon.

 

On kuitenkin valtava taito salata se kipu ihmisiltä, sitä vaan osaa suojata itsensä ja olla niin hiton vahva. Ja kun et jaksakaan menee ilta itkien. Ne kaikki voimat vaan meni sen päivän aikana ihmiskontakteissa.Kuitenkin on niin ylpeä siitä, kun jaksaa olla ulkopuolisille se mikä on aina ollut ja sitä tahdon ollakin, vaikka vähän väsyttääkin. Läheisimmille sitä ei vaan halua olla rikki.

 

Onneksi omalle kohdalle on sattunut kiltit, ihanat ja ymmärtäväiset lääkärit. On helppo työskennellä ja elää arjessa mukana.

 

Se mitä haluan sanoa oli oikeastaan se, että älä koskaan väheksy sitä ympärillä olevaa ihmistä, joka sanoo voivansa huonosti.Hän voi olla hyvinkin sairas. Jokaisella kannustavalla sanalla on tarkoitus ja auttaa tätä ihmistä ylöspäin. 

 

Suomen itsemurhatilastot on melko korkealla nyt osittain koronastakin johtuen.Eletään siis yhdessä. Tuetaan ihmisiä ympärillä vaikka se tuntuisi ihan läpältä.Yhdenkään elämän ei pitäisi olla sen kantajalle läppä.

Kiitos kun jaksoit lukea. Olet arvokas.

 

<3: Anne