keskiviikko, 19. heinäkuu 2017

Vihdoin lomalla.

En edes uskalla katsoa viimeisen kirjoitukseni päivämäärää. Siitä on aikaa kauan. Liikaakin. Osaakohan sitä enää edes muodostaa ajatuksista sanoja ja lauseita. Katsotaan kuinka käy. Alkuun ainakin pääsin, niin ei peli ole vielä aivan menetetty.

Tässä välissä on ainakin ollut kiireistä työskentelyä, juhannuskin ja välillä toivottoman pitkältä tuntuvaa ajelehtimista kohti lomaa. Ja se loma nyt on vihdoin saatu aluilleen. Tuntuu ihan hirmuisen hyvältä olla vaan ja pysähtyä hetkeksi. Juoda rauhassa aamukahvia, nauttia puuro kiireettömästi ikkunasta katsellen ja nukkua vaikka kolmet pikaiset päiväunet jos siltä tuntuu. Ja siitä on nyt näiden parin kotona oleilu päivän aikana tuntunut. Viikonlopun vietin ihanalla mökillä Karvialla. Nautin joka solullani siitä mahdollisuudesta aloittaa kuukauden lomaa juuri siellä. Ihanaa oli kotiinkin maanantaina tulla ja saada rapsutella kisujakin taas. 

Perjantaina sain olla kiitollinen myös kolmesta eteeni ilmestyneestä höyhenestä, enkelit kulkee mukana keventämässä oloani entisestään. Hiljaa mielessäni useita kertoja toistelin "tässä on hyvä juuri nyt" <3.

Muutamaan kuukauteen mahtuu monenlaista ajatusta ja mietintää. Eksymistä ja taas perille löytämistä. Olenkin kovin iloinen siitä, että lähdin tekemään omaa karttaani ja löysin takaisin perille. Sinne missä minun kuuluu olla taas vahvempana <3. 

Kävin kahvikupposeni kanssa juuri kurkkimassa ja nuuskimassa ulkoilmaa. Tuoksuu sateelta ja vähän jopa syksyltä. Iltaisin on hämärää ja välillä tekisi jo mieli poltella tuikkusia. Villasukista en ole vielä edes luopunut, enkä luovu. Päivällä maistelin kuitenkin palasen kesää - mansikoita ja vaniljajäätelöä <3. Toivottavasti muutama kaunis kesäpäivä mahtuisi vielä loman ajalle. Tärkeintä kuitenkin on se kiireettömyys ja nauttiminen ansaitusta vapaasta kuukaudesta.

Taavi-kisukin tuli viereen kehräämään ja pitämään omaa höpötystään. Mahtaa näillä elukoillakin olla tottuminen tähän kun on väkeä kotona suurimman osan päivästä. Ja  aamuruoka tulee tunteja myöhässä.

Nyt kun tämän kirjoituskärpäsen sai iskemään niin tekstiä tulee varmasti nopeammalla tahdilla. Mikäli maltan sarjojen katselultani asettua ajatusteni pariin näinkin pitkäksi aikaa. 

Iloista iltaa ja toivotaan Viking lotosta voittoja :D <3.

<3: Anne

20170716_042956.jpg

perjantai, 19. toukokuu 2017

Aurinko on täällä taas. Melkein kesä.

20170519_172251.jpg

Hiphei. Aurinko on täällä, ihanaa. Parasta on, kun se oikeasti jo lämmittää, eikä minunkaan tarvitse ihan aina palella. 

Kirjoittelu on taas muutaman viikon ollut tauolla. Mitään varsinaista syytä siihen ei ole, ei vaan ole iskenyt sellaista puuskaa. Töiden jälkeen on ollut niin ihana vaan keskittyä muihin juttuihin, liikuskella ja vapaapäivinä olenkin ulkoiluttanut aktiivisesti itseäni. Kahvakuulan kanssa leikkiminen on myös järjettömän mukavaa. Liikunnasta olen saanut nyt ihan mahdottoman innostuksen, se tuntuu kivalta. Ihana tehdä paljon hyvää itselleen.

Nyt toivon että räntäsateet olisi jo oikeasti lopullisesti ohi ja saataisiin jo nauttia lämpimistä päivistä ja odotella kesäfiiliksissä lomaa. Monta viikkoa vielä on oltava reipas ennen kuin se kuukauden vapaus töistä alkaa, mutta on se aina ennenkin sieltä tullut, niin kaipa tänäkin vuonna. 

Pötkö- kisu on myös kovin onnellinen tuosta taivaalla olevasta lämmittävästä mollukasta. Parveke on nyt ihan lempipaikka, kun saa nuuskuttaa uusia tuoksuja ja on niin lämmin makoilla. Ihan mammarainen. Edelleen  olen vahvasti sitä mieltä, että muistissa alkaa olla häikkää, mutta kaipa se pitää vaan hyväksyä, ettei nuo kaksi ikuisuutta elä. 
Taavilla on selkeästi jo kyljissä valkoista papparaiskarvaa ja pappaparta  <3. Kova paikka tulee olemaan, kun taas pitää luopua, mutta uskallan kuitenkin ajatella sen olevan helpompaa kuin Nessun kohdalla. Noh, ei siitä aiheesta sen enempää. Nautitaan nyt tästä ja murehditaan sitten kun on sen aika. 

Kaikki tuntuu olevan täällä mallillaan, eikä oikein ole mitään erikoista ollut sydämelläkään nyt aikoihin. Normaalia arkea alkaneen allergiakauden kanssa. Eli yskimistä ja niistämistä. Välillä vähän selkäkipuilua ja muuten itseaiheutettua lihassärkyä. Että ihan  sitä tavallista vaan. Jääkiekkoa olen jännitellyt ja kovin olen iloinen kun ei loppunutkaan vielä eiliseen peliin. Kahvikin maistuu edelleen hyvältä ja rakastan keitintäni :D. Siinä kai ne tärkeimmät. 

Aurinkoa iltaasi ja ihanaa viikonloppua.

<3: Anne

maanantai, 1. toukokuu 2017

Tervetuloa toukokuu.

20170428_124452.jpg

Tervetuloa toukokuu. Ihanaa. Taas ollaan lähempänä kesää (ja kuukauden lomaa) ja kärpäsiä. Iloista vappujuhlaa toivotan myös lukijoilleni. Tänään saatiinkin kaunis päivä, eilen satoi reilusti lunta ja tuntui ihan joululta.  Aamulla kun lähdin töihin puut oli paksussa lumipeitteessä ja lunta satoi täydeltä taivaalta. Iltaa kohti se kuitenkin muuttui kuurosateiksi, juhlijoille hyvä niin. 
Itse olla möllötin kiltisti kotona tutkien ruokaohjeita ja välillä vähän kurkistelin mitä töllötin tarjoaa. Vappujuomaksi nautin Pepsi Maxia ja herkuttelin vähän karkeilla. Munkkeja ei edes tehnyt mieli, ihme juttu. Nukkumassa olin ajoissa ja aamulla olikin ihana virkkusena herätä ja lähdin reippaalle aamulenkille auringon helliessä <3.

Perjantaina päättyi kahvinkeititön elämäkin, onneksi. Aikani etsin kaupoista samanlaista keitintä ja kun sen lopulta löysin, niin myymälässä ei niitä ollut ja tilaukseen meni sitten. Viime torstaina saapui ihana ilmoitus keittimen saapumisesta ja olin kovin onnellinen tyttö saadessani sen perjantaina kotiin. Lauantaina oli ihana herätä kahvin tuoksuun  <3. Nyt on keitintä kulutettu kolmen viikon edestä ja samaa rataa aion jatkaa vielä pitkään.

Arki täällä pyörii normaalisti. Töitä ja kotioloa. Nautin molemmista kovasti. Työni on siitä ihanaa kun saa olla ihmisten kanssa ja avuksi heille. Toisinaan työpäivien jälkeen on kyllä kova ihmisähky ja hiljaisuus tuntuu parhaalta ikinä. Ihanaa olisi tehdä töitä rauhallisemmassa tahdissa, mutta näillä nyt vaan on mentävä. 

Nyt toivon että aurinkoiset päivät tulisi jäädäkseen ja siitäkin saisi lisää ilomieltä. Kevättä on ihana seurata <3. Ulkoilukin maistuu niin kivalta kevätauringossa ja lintujen laulussa. Vähän harmittaa kun huomenna on taas aikainen aamuvuoro, kun tämän päiväisen aamulenkin olisi mieluusti voinut uusia.

Pötkötyttökin on saanut nauttia auringosta ja voi miten tyytyväiseltä näyttääkään loikoillessaan omalla parveketuolillaan. Kohta on taas vaikeuksia saada prinsessaa sisälle ollenkaan, mutta väliäkö sillä - annetaan toisen nyt nauttia kissanpäivistä  <3. 

Kiitän vierailustasi ja toivotan ihanaa toukokuuta. Nautiskellaan keväästä ja toivottavasti auringosta.
<3: Anne

lauantai, 22. huhtikuu 2017

Ajatuksia mahdollisuuksista.

IMG_2520%20%282%29.jpg

Muutamana viime päivänä on tuntunut oudolta, kovin oudolta olla tässä. Olla tässä ja hengittää. Rakastaa jokaista hengenvetoa. Nauttia jokaisesta hetkestä. Siitä kun saa aamulla  silmät auki ja illalla ne sulkea. Rauhallisena. Taisin tässä yksi päivä jopa sanoa eräälle ystävälle että rakastan elämääni ja vähän jopa itseäni. Se tuntui hassulta. Hävettikin vähän.

Tykkään vaan niin kovasti tästä. Tästä tässä ja nyt. Mahdollisuudesta vapauteeni. Mahdollisuudesta vaihtoehtoihin. Mahdollisuudesta sanoa ei. Rakastan sanoa kyllä. Ennen ärsyynnyin tilanteista joissa pitää sanoa ei. Pelkäsin vuosia kieltäytymistä asioista. Pelkäsin satuttavani muita ihmisiä jos en ollutkaan samaa mieltä jostakin. Tämä vika alkoi jo 10 vuotta sitten. Hetkeksi tässä vuosien varrella onnistuin sitä tapaa muuttamaan, mutta jostain se aina löysi takaisin. Itsetunto oli niin pohjalla että sitä vaan tahtoi hyväksyntää myöntymällä lähes kaikkeen. Pelottavaa. 
Nyt olen onneksi oppinut muuttamaan sen asian, taas, toivottavasti tällä kertaa pysyvästi. Rakastan niin lujasti mahdollisuuksia. Mahdollisuutta valita. Se on ihanaa. Voi kun ihanaa olisikin joka päivä vastata kaikkeen vaan joo kyllä olen valmis <3, juuri näin tahdon tehdä. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole suunniteltu niin helpoksi. 

Parina päivänä olen kuunnellut musiikkia taas kovin laajasti. Antanut kaiken sen kauneuden iskeytyä suoraan sieluuni. Antanut itseni rakastaa sitäkin hetkeä, kun se musiikki koskettaa niin kovasti, että se satuttaa. Se on sen tarkoitus - päästä sisälle ja koskettaa kuulijaa. Sitä tunnetta on ihana rakastaa. 

On myös ollut kovin voimakkaasti pinnalla se kuinka tärkeä asia minulle on  hiljaisuus ja tyhjyyteen tuijottaminen omien mietteiden kanssa. Kuinka valtavasti rakastankaan pitkiä hiljaisia hetkiä itseni kanssa ja siinä samassa kirjoittamista. Kuinka ihana ääni on kellon tikitys <3. Kuinka ihanaa on tehdä reippaita lenkkejä itsekseen ja jutustella itsensä kanssa. Tuntea oma hengitys ja kuunnella omaa kehoaan. Kuinka olenkin oppinut kaipaamaan aamupuuroa - sitä en olisi uskonut tapahtuvan. Voi miksi en tutustunut itseeni jo aiemmin? 

Näihin mietteisiin on hyvä lopetetaan tämä ja siirtyä kohta jääkiekon pariin. Toivon päivääsi Iloisia hetkiä ja rakkautta. <3

♡: Anne

lauantai, 15. huhtikuu 2017

Kiitollista herkistelyä.

FB_IMG_1491839041450.jpg

Perjantai. Pitkä sellainen. Pitkäperjantai. Hyvää perjantaita sinnekin puolelle ruutua. 

Tänään on taas herkkispäivä. Hyvällä tavalla. Sellainen kovin tunteellinen ja tarve kertoa ihmisille hyviä asioita muistuttamaan kuinka arvokas on ja miten isosti olen onnellinen siitä, että saan kulkea näitä polkuja juuri heidän kanssaan. <3

Eilen illalla herkistelin kirjoittaessani aika paljonkin. Hetken ihan ahdisti, kun tunteet oli niin voimakkaita ja hetkittäin oli sellainen 'pakko pitää vaan päästä kiinni ja keskittyä hengittämään'- fiilis. 
Aamulla herätessä vähän itkettikin kun muistelin kaikkia ajatuksiani. Se itku ei  kuitenkaan ollut pahaa itkua. Lähinnä kiitollista. 

Mietin kovasti tätä ihmisen kuorta. Sitä mitä sieltä sisältä löytyykään ja mitä kaikkea on piilossa toisilta ihmisiltä. Kuinka paljon työtä ihminen on joutunut tekemään itsensä kanssa.   
Aluksi näemme kuitenkin vain kuoret, joiden sisällä me olemme. Joskus ne kuoret särkyy ja onneksi meillä on uusia mahdollisuuksia lähteä rakentamaan uusia. Takaisin niitä ei kuitenkaan koskaan saada samanlaisina. Kuinka kipeää se tekeekään kun se kuori murtuu. Kuinka paljon ihminen pitää kuorensa  sisällä salaisuuksia. 
Itselleni on kasvanut vuosien varrella melkoisen kova kuori. Nimenomaan se suojamuuri, jonka sisälle en pitkään aikaan päästänyt uusia ihmisiä. Nyt olen alkanut oppimaan kuitenkin siihen, että on helpompaa olla kun pystyy jakamaan vaikeatkin asiat toisten lajitovereiden kanssa. Kuinka valtavasti niistä ympärillä olevista ihmisistä saakaan voimaa kulkea eteenpäin. Tämänkin kun olisin jo järkeillyt ja sisäistänyt aikoja sitten - kuinka monilta särkeviltä kyyneliltä olisikaan säilynyt.

Ihana aurinkokin oli täällä hetken taas. Tuntui hyvältä, kun säteet lämmitti vasenta kylkeä ja poskea. Aurinko tunkeutui väkisin ikkunoiden läpi. Kaunista. Nyt onkin päivä jo vaihtunut illaksi ja tämä perjantai ei ole tuntunut ollenkaan liian pitkältä. Toivottavasti huominenkin olisi täynnä hurjasti aurinkoa (ja tunteilua.) Odotan jo seuraavaa kiireetöntä aamua, hyvää aamupalaa ja lenkkihetkiä. Tämän päivän en kuitenkaan tahtoisi vielä loppuvan. Tässä on niin hyvä nyt olla. Olla ihan hiljaa vaan. 

Rauhallista pääsiäisen jatkoa ja kiitos kiitos kiitos, kun jaksoit taas lukea ajatuksiani. 
Rakkaudella: Anne 

Hupsista. Tämä jäi eilen tallentamatta.