lauantai, 25. helmikuu 2017

Auringonsäteitä ja suloisia vesipisaroita.

 

16427566_1331491203574017_67126591547511

Lauantai. Ihana aurinkoinen lauantai. 
Istuin pitkään parvekkeella kahvikupposen kanssa ja annoin auringon helliä kasvojani. Kuuntelin kun aurinko sulatti lunta ja kuului vaan tip tip tip. Samaan aikaan taivaalta leijaili pieniä hentosia hiutaleita. Lumipeite kimmelsi ja näytti niin kauniilta. Tuntui ihanalta. Olisi tahtonut pysäyttää ajan kokonaan. Olla vaan siinä hetkessä pitkään. 
Poskea alkoi välillä ihan kuumottaa, kun säteet tunkeutui lasien läpi. Näin kaunista talvipäivää en ole hetkeen nähnyt. Voi kunpa näitä tulisi vielä lisää. Paljon lisää. <3 
Se oli ihana voimaannuttava hetki. 

Ensi viikolle se lupaakin sitten taas vesisateita. Tämä kauneus saattaa loppua taas liian aikaisin. Toivon kuitenkin että ennustukset olisi väärässä.

Uskomaton piristävä vaikutus tuolla auringolla kyllä on. Sitä tuntee olevansa ihan eri ihminen. On energiaa ja halua tehdä asioita. Innostuu mitä kummallisimmista asioista, kuten esim. uunin pesusta. :D Ikkunatkin tahtoisin jo pestä, mutta jos nyt kuitenkin hetken vielä odottaisi.

Maanantaina olisi taas aika pakata työkassi ja ottaa kiinni arjesta. Tämä loma oli kyllä niin kovin ihana, että mieluusti lomailisin vielä toisenkin viikon. No onpa jotain mitä taas odottaa, kun kohti kesää mennään. 

Eilen kuvailin pitkästä aikaa taas kisujakin. Mietin samalla kuinka mahdottoman rakkaita ne karvakaverit onkaan. Kovin kiitollinen olen näistä yhteisistä vuosista ja niitä toivon monia vielä lisää. Vanhoista kissoista kuitenkin kyse, eikä sitä koskaan tiedä mitä voi sattua, Nessun kuolema tapahtui kuitenkin niin nopeasti, eikä siihen osannut oikein edes varautua. Ikävä on välillä ihan hurjan kova. 

Tässä välissä oli muutaman tunnin tauko kirjoittamisessa. Nautin ihanan pitkistä päiväunista ja kävin kaupasta hakemassa vähän hyvyyksiä illaksi. Nyt on taas vatsa täynnä ruokaa ja taustalla pyörii jääkiekkopeli. Pelin loputtua voisikin vetäytyä katselemaan jotain elokuvaa tai sarjaa. Olla vaan hetken tekemättä mitään. 
Aamuinen auringonpaiste on muuttunut pimeäksi illaksi ja pakkanen lauhtuu reippaasti. Edelleen toivon, että tämä lumi ei vielä sulaisi. 

Mutta nyt kipitän keittämään kahvit ja alan miettimään seuraavia siirtoja. Houkuttaisi kovasti alkaa katsomaan teinivuosina katsomaani Roswell-sarjaa, mutta pieni iltalenkkikin tuntuisi vielä kivalta ajatukselta.. :)

Iloa ja rauhaa iltaasi  <3: Anne

torstai, 23. helmikuu 2017

Lomalaisen kuulumisia lumen keskeltä. <3

Tehokas keino mielenrauhan saavuttamiseksi on päivittäinen vetäytyminen hiljaisuuteen.

-Norman Vincent Peale-

 

IMG_2291%20%282%29.jpg

                                                                       

Lomalaisen terveisiä täältä ihanan lumisesta Turusta. Lunta sataa lisää parasta aikaa ja eilen saatiin oikein kunnolla ihastella (ja välillä jopa kauhistella) lumipyryä. 
Olen kyllä mahdottoman onnellinen tuosta lumesta ja sen kauneudesta. Ulkona on niin kaunista, ettei sieltä tahtoisi tulla sisälle ollenkaan.
Aamun aloitinkin ihanan ystäväni ja hänen koirien kanssa lenkkeilyllä ja valokuvailulla. Saatiin hyviä kuvia koirista, sekä talvista maisemaa ja muuta pientä kaunista. Muutamia räpsyjä jaan teillekin. 
Kotikulmilla oli ihana alue koskematonta lunta ja sinne mun oli pakko itseni kaataa ja tehdä lumienkeli. Se tuntui niin mielettömän ihanalta. <3 Kuulin myös ihanan enkelitarinan, karvat pystyssä sitä kuunnellessa oli ihana kävellä rauhallisessa lumisessa metsässä.

Tämä viikko on muutenkin ollut kaikinpuolin ihana. On tullut rentouduttua, vähän myös siivoskeltua turhia romuja pois nurkista, alkuviikosta kävin pätkäisemässä hiukseni lyhyemmäksi ja aluksi olikin aika hassu olo olla niin lyhyen tukan kanssa, mutta kaipa siihen tottuu taas. Pääasia on, että kuollutta hiusta on saatu pois ja uutta saa tulla vahvempana tilalle. On ollut ihanaa myös nukkua päikkäreitä, kun sisäinen kelloni herättää joka aamu kovin varhain. Tuossa hetki sittenkin nukuin tyytyväisenä toista tuntia. Nam. 
Nyt on ihana alkaa tekemään perunamuusia ja paistella silakoita. Nam sekin. 

Kisut on saanut nauttia läheisyydestä ja hurjasta määrästä rapsutuksia, ja katkarapuja. :D Pötköä on vähän kiukuttanut, kun ei niitä saa Ihan Joka Päivä sellaista määrää mitä neidin vatsa vetäisi. 
Huomenna on tulossa paketti taas kisunruokia, eipä tarvitse hetkeen kaupasta kantaa raksuja ym.
Taavi on ottanut kyllä koko viikon läheisyyttä ihan varastoon asti tulevia yksinäisiä päiviä varten. Ihan jatkuvasti pitää päästä kylkeen kiinni ja välillä rojahtaa päälle niin, että ilmat meinaa lähteä. Ihanat karvakaverit  <3.

Mitähän muuta tähän viikkoon on mahtunut.. hmm. Olemista ja rauhoittumista. Itsestään ja kumppanistaan nauttimista. Ja paljon hyvää ruokaa. Voi että miten ihana asia ruoka onkaan. Ja se kun on oppinut syömään edes hieman säännöllisemmin ja huomaa, kun kroppa jo tarvitsee ravintoa. Hedelmiä on tullut syötyä ihan hirmuinen määrä. Appelsiinit on niin nam. Ja mango. Voi mango <3. Niin herkkua. 

Tuossa loman alussa luulin, että minun on kovin vaikea pysähtyä olemaan lomalla. Oikealla lomalla. Sairaslomalla kun tämän vuoteni aloitin ja sen kuukauden aikana ei kyllä ollut halua tehdä juuri mitään. Ja nyt kun saa oikeasti olla lomalla niin se tuntuu ihanalta. Ihan parasta. Ja vielä kun on yhteinen lomaviikko. <3 
Alkuviikosta tuijottelinkin Netflix-sarjoja ja jossain kohtaa alkoi jo tuntua siltä, että pitää saada tehdä jotain. Ja tuntuikin kivalta kun se inspis iski. Toivottavasti tämä energinen uusi alku jatkuu ja heräilee joka päivä uusiin kisoihin juttuihin, niin itseni kuin muidenkin asioiden suhteen. 

No niin, nyt ruokaa naamaan ja nauttimaan olosta ja lomasta.
Kiitos, että kävit. Tule toistekin. Mukavaa ja rauhallista iltaa. 

<3: Anne

IMG_2301%20%283%29.jpg

perjantai, 17. helmikuu 2017

Perjantain turinoita ja tarinoita.

IMG_2219%20%282%29.jpg

☆ Perjantai. Taas on vierähtänyt aikaa viime kerrasta. En ole ollut kovin innokas kirjoittamaan mitään yhtään mihinkään. Mitään varsinaista syytä siihen ei ole. Ei vaan ole ollut asiaa. On ollut ihan mukava vaan pyöritellä ajatuksia omassa päässä itsekseen. Nyt taas tauon jälkeen yritän kirjoittaa kuulumisia tännekin. 

Neljän viikon sairasloman jälkeen on palattu taas arkeen ja töissä on ollut mukavaa. Jännitin kovasti töissä tapahtuneita muutoksia, mutta onnekseni sain huomata sen olleen aivan täysin turhaa. Paljon mukavia hetkiä mummojen ja papparaisten kanssa ja vastaanotto oli heti alussa jo miellyttävä. Pakko todeta että ei ne muutokset ole aina pahasta. Välillä ne antaa paljon enemmän mitä olisi edes osannut kuvitella ja samalla huomaa sen miten kyllästynyt sitä ehkä olikaan kaikkeen vanhaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin positiivisin mielin. 
Parasta tuossa kaikessa oli se, kun pitkään kamppailin itseni kanssa enkä ollut tyytyväinen itseeni missään asiassa ja kun palasi töihin, niin huomasi heti miten me vieraat ihmiset pitivät siitä kun olin heidän kanssaan ja pystyin olemaan aidosti oma hassu itseni. Voitin itseni ja pelkoni todella ja siitä tuli kovin hyvä mieli. Helpottunut olo kaikin puolin. Taas pitkästä aikaa uskallan luottaa itseeni ja pitää itseäni ihan hyvänä tyyppinä. 

Tänään ostin itselleni taas kukkia. Rakkaudella minulta minulle. Mietin kahdenlaisia, mutta ostin kuitenkin vain yhden. Kukat <3. Viimeksi en onnistunut tappamaan ostamiani tulppaaneja päivässä ja ihmettelen sitäkin. Kimppu pysyi kauniina monta päivää, eikä Taavikaan ollut kovin kiinnostunut niistä. 
Toivottavasti seuraavatkin kukat pysyvät nätteinä pitkään.

Tiistaina oli ystävänpäivä. Tänä vuonna olin niin laiskimus etten askarrellut tai lähettänyt yhtään korttia. Tahdon muistaa niitä rakkaita ihmisiä ihan tavallisina päivinä ja toivotella ystävänpäivää ihan vuoden jokaisen päivänä. Kiitollinen saan olla ympärillä olevista ihmisistä ja tahdon heidän tietävän sen ihan koko vuoden. <3 

Tänään on taas Pötkön onnenpäivä. Tänään saa paaaljon katkarapuja. Taavikin toki saa, mutta se ei ole niin kauhean hoto niiden suhteen mitä tuo rinsessa. Pötköhän herää salamana uniltaan, kun kuulee pakastimen luukun aukeavan. Huvittavaa, kun sekoaa ihan täysin. 
Hassua oli yksi päivä, kun paloittelin porkkanaa valmiiksi kippoon ja Pötkö innostui siitäkin tuoksusta. Otin videopätkääkin, kun toinen hepuloi ihan heikkopäisenä. On nuo elukat vaan mainioita. Ja kehräävä kissa on jotain niin ihanaa. <3

Jeps, ei kai tässä kummempia. Tulipahan taas kirjoitettua tyhjänpäiväistä. Nyt reippaasti saunaan ja sitten saakin heittää puhtaat jalat pöydälle. Iloa viikonloppuusi. ☆

<3: Anne

 

P.S Perjantaiterkkuja Taaviltakin. :D

IMG_2228%20%282%29.jpg

lauantai, 4. helmikuu 2017

Katse kohti valoa. <3

10898206_824887534234389_131286302249060

Hei taas :). Se olisi lauantai. On päästy jo helmikuuhun asti tässäkin vuodessa. Tuo kuva on toissa vuoden helmikuulta tältä samaiselta päivältä. Hieman näyttää erilaiselta tänään. Lunta ei ole juuri mitään ja taidetaan olla plussan puolella. Aamulla sateli räntää ja ulkona näytti vähän rumalta. Ensi viikoksi on kuitenkin lupailtu talvea, pakkasta ihan reilusti ja lumisateitakin. Olisi kyllä ihanuutta, jos vielä saataisiin talvikin hetkeksi edes. Ja aurinkoa. Ihania aurinkoisia talvipäiviä kovasti toivon.

Eilen illalla kirjoittelin monta tuntia, ihan vaan niitä näitä. Tänään aloitin päiväni kirjoittelulla ja se tuntui kovin luontevalta ja hyvältä. Oli ihanaa juoda aamukahvia ja antaa kynän muodostella sanoja. Ajattelinkin pyhittää tämän päivän lähes kokonaan tälle ihanalle kirjoitustouhulle. Kiva yrittää leikitellä sanoilla ja saada muodostettua ajatuksista lauseita. <3

Eilen haaveilin illalla tulppaanikimpusta ja tänä aamuna se tunne oli vielä voimakkaampi, niinpä kaupasta lähti hetki sitten ihana kimppu mukaan. Rakastan kukkia ihan valtavasti. olen nyt kovin onnellinen tuosta kauniista kimpustani, joka koristaa keittiön pöytää. Se vaihtelee kyllä paikkaa iltaisin aina, kun uskon Taavin olevan erittäin kiinnostunut siitä myös. Taitaa Taavikin tykätä kukista :D <3. Toivon, että kukillani olisi tällä kertaa ikää enemmän kuin muutama päivä - viime vuonna kun jostain syystä onnistuin tappamaan aina päivässä kaikki kotiin tuomani kukat. En tiedä oliko täällä niin paljon huonoa energiaa, ettei ne vaan pysynyt hengissä, vai puhuinko niille liian vähän kauniita sanoja. Mene ja tiedä. Nyt kuitenkin toivotaan parasta. :)

Tuossa viikolla värittelin paljon värityskirjaa, ja joulupukilta saamiani värityskortteja. Oli ihana vaan pysähtyä ja antaa itselleen mielenrauhaa. Se on kyllä täysin totta, että tuo väritystouhu on erittäin hyvä lääke stressaantumiseen ym. Rauhoittaa mieltä kummasti, kun istuskelee kynttilöiden valossa ja suitsukkeen tuoksussa ja antaa vaan kynien liikkua. <3 Pitäisikin ehkä ostaa taas uusia väritysjuttuja, kun tuohon taas hurahdin. 

Tässä viimeisen kahden viikon aikana olen taas lueskellut paljon enkelijuttuja <3. Kirsi Rannon ihanat kirjat tuli luettua ihan hetkessä ja niistä sain ihan hurjasti voimaa ja hyvää energiaa. Lähetinkin Kirsille palautetta kirjoistaan, ja hän ihanan vastauksen lähetti takaisin. Ihanaa Enkelivaloa ja iloa. Tällä hetkellä yöpöydällä odottaa loppuun lukemista Lorna Byrnen aivan ihana, kiehtova ja lohduttava Enkeleitä hiuksissani kirja. Sen olen kertaalleen jo lukenutkin, mutta se on aina vaan niin ihana ja kaunis <3. 

Viime viikon perjantaina lähdin kotiovesta ulos, ja edessäni oli tämä ihana sininen höyhen. Huokailin muutaman kerran syvään ja kiittelin pitkään enkeleitä kaikesta avusta ja voimasta. Kaikesta siitä suojelusta ja hoidosta, jota minulle ovat antaneet. 

16387945_1322785634444574_30080132063645

Viikolla mieheni kertoi myös hyvästä sarjasta, jota sitten aloin katsomaan ja ensimmäisen illan aikana paukutin kahdeksan jaksoa. Seuraavana päivänä toiset mokomat ja eilen katsoin toisen kauden loppuun. Huomenna voisi asettua taas peiton alle ja aloittaa kolmannen kauden. Kyse on siis Orphan black sarjasta. Hirmu hyvä. Suosittelen. :)

Tulipa tuossa välissä käytyä lämmittelemässä saunassa, ja nyt olisi tarkoitus alkaa tekemään lohkoperunoita pihvien kaveriksi. Kipitänpä tästä siis keittiöön ja palaan taas kirjoittelemaan toisella kertaa.

Iloista lauantaita, iloa, hymyä ja enkeleitä sinulle <3.

<3: Anne 

tiistai, 24. tammikuu 2017

Valonpilkahduksia.

IMG_6442%20%282%29.jpg

Talvipäivää täältä Turusta. Tuollainen kummallinen valoilmiö pilkahtelee vähän väliä tuolla taivaalla ja outoa kyllä jotain valoa näkyy mielessänikin. 
On ollut aikaa miettiä ja pohtia tätä elämää taas ja opetella näkemään niitä valoisia asioita. Löytämään itsestään voimaa ja halua olla jotain muuta mitä tässä viime viikot on ollut. 
Väsy toki painaa ihan koko ajan ja sänky tuntuu olevan parhain paikka, mutta jos sieltäkin jo osaisi itsensä pakottaa ylös ja availla vähän verhoja ja muutenkin saada auki ovia kotiovien ulkopuolella. 
Pitäisi vaan osata uskaltaa hyväksyä se, että joskus sitä vaan horjuu ja heilahtelee niin voimakkaasti, että hetkellisesti se nouseminen pystyyn ottaa aikansa. 

Tänään kuitenkin sain monilta tahoilta kuulla, että olen kaivattu ja tarpeellinen monissa asioissa, niin ehkä ne on juuri niitä asioita, joista kerään itseeni voimaa ja olen armollinen vaikka en ole jaksanutkaan juuri mitään. Kai niin on käynyt tässä elämässä vähän jokaiselle. On pitänyt opetella antamaan aikaa myös itselleen oppia asioista, toipua niistä kipeistä haavoittavista asioista ja oppia antamaan anteeksi niin itselleen kuin muille. Itselläni se itselleni anteeksiantaminen tuntuu haasteelta. Välillä on niin voimakkaasti viha pinnassa omasta heikkoudestaan ja tipahtamisesta alas. Ehkä myös toisaalta se on hyväksi siinä mielessä, että niinä hyvinä hetkinä muistaa sen ettei saisi olla vihainen. Pitäisi osata rakastaa itseään myös silloinkin on väsynyt ja tyytymätön itseensä. Siihen on vaan opeteltava. 

Tänään nimittäin huomasin sen ettei ne muut ihmiset minua vihaa tai pidä huonona. Eivät vaadi minulta asioita. Se olen nyt minä itse joka tuntee sitä tyytymättömyyttä ja vihaa. Minä olen tässä se, joka vaadin asioita joihin en nyt ole pystynyt. Se tuntuu pahalta. Huomenna yritän herätä aamuun uusin silmin ja nähdä asiat eri valossa. Jäin myös miettimään asiaa niin, että kun on ystävällinen ja kiltti toisille, niin miksei sitä osaa olla myös itselleen. Se herätti ajattelemaan asioita todellakin ihan syvältä asti.

Pakko sanoa että olen niin kiitollinen siitä, että ihmiset jaksaa nähdä vaivaa vääntää rautalangasta asioita, jotka pitäisi itse ymmärtää omassa mielessään. Uskoisin että tästä on yksi suunta ja se on ylöspäin.

Ostin ihan itseäni varten vaahtokarkkejakin, että saan lipittää kaakaota sohvalla viltteihin kietoutuneena ja silittää kissaa. Miestäkin voisi pitkästä aikaa pitää kiinni kädestä. 

Hyvää päivää sinulle. Ole itsellesi armollinen. <3

<3: Anne