lauantai, 22. huhtikuu 2017

Ajatuksia mahdollisuuksista.

IMG_2520%20%282%29.jpg

Muutamana viime päivänä on tuntunut oudolta, kovin oudolta olla tässä. Olla tässä ja hengittää. Rakastaa jokaista hengenvetoa. Nauttia jokaisesta hetkestä. Siitä kun saa aamulla  silmät auki ja illalla ne sulkea. Rauhallisena. Taisin tässä yksi päivä jopa sanoa eräälle ystävälle että rakastan elämääni ja vähän jopa itseäni. Se tuntui hassulta. Hävettikin vähän.

Tykkään vaan niin kovasti tästä. Tästä tässä ja nyt. Mahdollisuudesta vapauteeni. Mahdollisuudesta vaihtoehtoihin. Mahdollisuudesta sanoa ei. Rakastan sanoa kyllä. Ennen ärsyynnyin tilanteista joissa pitää sanoa ei. Pelkäsin vuosia kieltäytymistä asioista. Pelkäsin satuttavani muita ihmisiä jos en ollutkaan samaa mieltä jostakin. Tämä vika alkoi jo 10 vuotta sitten. Hetkeksi tässä vuosien varrella onnistuin sitä tapaa muuttamaan, mutta jostain se aina löysi takaisin. Itsetunto oli niin pohjalla että sitä vaan tahtoi hyväksyntää myöntymällä lähes kaikkeen. Pelottavaa. 
Nyt olen onneksi oppinut muuttamaan sen asian, taas, toivottavasti tällä kertaa pysyvästi. Rakastan niin lujasti mahdollisuuksia. Mahdollisuutta valita. Se on ihanaa. Voi kun ihanaa olisikin joka päivä vastata kaikkeen vaan joo kyllä olen valmis <3, juuri näin tahdon tehdä. Onneksi elämä ei kuitenkaan ole suunniteltu niin helpoksi. 

Parina päivänä olen kuunnellut musiikkia taas kovin laajasti. Antanut kaiken sen kauneuden iskeytyä suoraan sieluuni. Antanut itseni rakastaa sitäkin hetkeä, kun se musiikki koskettaa niin kovasti, että se satuttaa. Se on sen tarkoitus - päästä sisälle ja koskettaa kuulijaa. Sitä tunnetta on ihana rakastaa. 

On myös ollut kovin voimakkaasti pinnalla se kuinka tärkeä asia minulle on  hiljaisuus ja tyhjyyteen tuijottaminen omien mietteiden kanssa. Kuinka valtavasti rakastankaan pitkiä hiljaisia hetkiä itseni kanssa ja siinä samassa kirjoittamista. Kuinka ihana ääni on kellon tikitys <3. Kuinka ihanaa on tehdä reippaita lenkkejä itsekseen ja jutustella itsensä kanssa. Tuntea oma hengitys ja kuunnella omaa kehoaan. Kuinka olenkin oppinut kaipaamaan aamupuuroa - sitä en olisi uskonut tapahtuvan. Voi miksi en tutustunut itseeni jo aiemmin? 

Näihin mietteisiin on hyvä lopetetaan tämä ja siirtyä kohta jääkiekon pariin. Toivon päivääsi Iloisia hetkiä ja rakkautta. <3

♡: Anne

lauantai, 15. huhtikuu 2017

Kiitollista herkistelyä.

FB_IMG_1491839041450.jpg

Perjantai. Pitkä sellainen. Pitkäperjantai. Hyvää perjantaita sinnekin puolelle ruutua. 

Tänään on taas herkkispäivä. Hyvällä tavalla. Sellainen kovin tunteellinen ja tarve kertoa ihmisille hyviä asioita muistuttamaan kuinka arvokas on ja miten isosti olen onnellinen siitä, että saan kulkea näitä polkuja juuri heidän kanssaan. <3

Eilen illalla herkistelin kirjoittaessani aika paljonkin. Hetken ihan ahdisti, kun tunteet oli niin voimakkaita ja hetkittäin oli sellainen 'pakko pitää vaan päästä kiinni ja keskittyä hengittämään'- fiilis. 
Aamulla herätessä vähän itkettikin kun muistelin kaikkia ajatuksiani. Se itku ei  kuitenkaan ollut pahaa itkua. Lähinnä kiitollista. 

Mietin kovasti tätä ihmisen kuorta. Sitä mitä sieltä sisältä löytyykään ja mitä kaikkea on piilossa toisilta ihmisiltä. Kuinka paljon työtä ihminen on joutunut tekemään itsensä kanssa.   
Aluksi näemme kuitenkin vain kuoret, joiden sisällä me olemme. Joskus ne kuoret särkyy ja onneksi meillä on uusia mahdollisuuksia lähteä rakentamaan uusia. Takaisin niitä ei kuitenkaan koskaan saada samanlaisina. Kuinka kipeää se tekeekään kun se kuori murtuu. Kuinka paljon ihminen pitää kuorensa  sisällä salaisuuksia. 
Itselleni on kasvanut vuosien varrella melkoisen kova kuori. Nimenomaan se suojamuuri, jonka sisälle en pitkään aikaan päästänyt uusia ihmisiä. Nyt olen alkanut oppimaan kuitenkin siihen, että on helpompaa olla kun pystyy jakamaan vaikeatkin asiat toisten lajitovereiden kanssa. Kuinka valtavasti niistä ympärillä olevista ihmisistä saakaan voimaa kulkea eteenpäin. Tämänkin kun olisin jo järkeillyt ja sisäistänyt aikoja sitten - kuinka monilta särkeviltä kyyneliltä olisikaan säilynyt.

Ihana aurinkokin oli täällä hetken taas. Tuntui hyvältä, kun säteet lämmitti vasenta kylkeä ja poskea. Aurinko tunkeutui väkisin ikkunoiden läpi. Kaunista. Nyt onkin päivä jo vaihtunut illaksi ja tämä perjantai ei ole tuntunut ollenkaan liian pitkältä. Toivottavasti huominenkin olisi täynnä hurjasti aurinkoa (ja tunteilua.) Odotan jo seuraavaa kiireetöntä aamua, hyvää aamupalaa ja lenkkihetkiä. Tämän päivän en kuitenkaan tahtoisi vielä loppuvan. Tässä on niin hyvä nyt olla. Olla ihan hiljaa vaan. 

Rauhallista pääsiäisen jatkoa ja kiitos kiitos kiitos, kun jaksoit taas lukea ajatuksiani. 
Rakkaudella: Anne 

Hupsista. Tämä jäi eilen tallentamatta.

torstai, 13. huhtikuu 2017

Rakkaushetkiä <3.

20170413_161005.jpg

Heiiii. Miniloma on vihdoin täällä. Ihanaa. Neljä kiireetöntä päivää ja päälle vielä tiistain iltavuoro. Monta aamua, kun ei ole pakko tehdä mitään kiireellä. Minä rakastan.

Eilen illalla nukahdin liian aikaisin. Heräsin virkeänä klo 3.15 aamuyöllä ja nousin hörppimään kahvia miettien jo valmiiksi miten selviydyn työpäivästä. Ja oikein mukavasti se menikin. Aamulla edessäni oli sydämeksi muotoutunut lehti. Ihana rakkaushetki. <3 Rakkaus on luonani siellä missä olenkin. Se on ihanaa <3.

Työpäivän jälkeen lähdettiin ystävän kanssa kiertelemään kauppoja, nauramaan ja vähän kiroamaankin. Saatiin aikaan hassumaisia hetkiä ja kovasti kiittelinkin siitä kuinka luontevaa kaikki on. Oli kiva saapua kotiinkin hellimään kissamuruja ja nauramaan taas lisää itsellenikin. Välillä vähän hassuttaa ja se on kivaa, itselleen on kiva nauraa.

                                                                             ♡

Tänään tapahtui aika liikkisjuttu. Olin ihan varma, että pienen matkan päässä kävelee rakas ystäväni. Kävelin hetken nopeammin ja olin jo huutaa, että odottaisi. Sillä hetkellä heräsin karuun totuuteen, että hän on nukkumassa ikiunta. Vaatetus, eleet ja kävelytyyli oli aivan samanlainen. Hetken sain oltua lähellä niitä tuttuja muistoja. Jäin myös miettimään hänen tuoksuaan ja muistan sen onneksi vielä. Äänenkin selkeästi. Kutittavan parran halatessa. Mietin että oliko aamuinen rakkauslehti merkki sinulta, kun meni vain hetki ja olit edessäni. Tuli iso ikävä. Viime sunnuntainakin oli kova ikävä. Hyvää pääsiäistä tärkeys sinne jonnekin. 
                                                                             ♡

Ostin myös narsisseja piristämään kotia. Töissä niitä onkin pöydillä, kun piti saada hyvää energiaa sinnekin. Ne on niin kauniita. Tai kukat yleensäkin. 

Mietin tässä josko sitä kohta avaisi viinin ja nautiskelisi musiikista ja kirjoittaisi vielä lisääkin. Sweitsiin on pakko saada pikaisesti kirjepostia lähtemään. Tulisi kesä pian ja pääsisi halimaan kauas muuttanutta ystävää. Tänään on selkeästi taas halipäivä. Ihana päivä. Lumisateen jälkeen alkoi paistaa varovasti taas aurinkokin. Kovin kiitollinen olen tästä päivästä. <3

Iloista iltaa sinulle ja mukavaa pääsiäistä. 
Kiva kun kävit, tule pian taas. 
<3: Anne

keskiviikko, 12. huhtikuu 2017

Mitä sinulle kuuluu? <3

20170412_173023.jpg

Mitä kuuluu? Mitä sinulle kuuluu juuri tänään? Onko kaikki hyvin? Miten sinä voit?
Nämä tärkeät kysymykset tuntuu välillä unohtuvan. Eletään niin omassa kuplassamme, että ympärillä tapahtuu usein vaikka mitä ikävää eikä siihen havahduta. Ja vaikka nuo kysymykset ei unohtuisikaan on niihin joskus kovin vaikeaa vastata rehellisesti. 

Itsekin aiemmin huomasin sanovani kaiken olevan hyvin, jotta pääsisin nopeasti pois tilanteesta ja vaihtamaan puheenaihetta. 
Toissa päivänä töissä minulta kysyttiin tuota ja huomasin heti, että se kysymys tuli suoraan sydämestä. Minuun keskityttiin ja vastaukseni oli tärkeä. Tuntui hyvältä kertoa ihan totuus sen hetkisiä tunnetiloista. Hyvä mieli jäi myös siitä, kun vastapuoli huomasi minun luottavan hänelle kipeitäkin ajatuksia. 

Heräsin taas siellä omassa kuplassani ja havahduin siihen, että ei täällä yksin tarvitse asioita miettiä. Ihmisiä on paljon ympärillä, kun vaan antaa olla ja ottaa vastaan sitä kaikkea kaunista mitä ympärillä olevat ihmiset ja tämä elämä tarjoaa. 

Eilen tuntuikin kivalta kysellä ihmisiltä mitä kuuluu ja miten voivat <3. Siinä kiireessä ei todella aina ehdi huomaamaan kaikkea mitä ehkä pitäisi, mutta se pienikin yhteinen hetki kuulumisten parissa tekee päivästä paremman. Tuntuu arvokkaalta hetkeltä. Se on kuitenkin niin tosi, ettei koskaan ole niin kiire etteikö ehtisi hetken höpöttämään ja tärkeän ihmisen mieltä halauksella lämmittämään.

Itse olen kova halailemaan. Välillä liikaakin. Tiedostan kuitenkin sen, että aina ei sillä vastapuolella ole sellainen päivä, että toista ihmistä tahtoo liian lähelle itseään. 
Kovin hyvässä muistissa vielä alkuvuoden ihmisahdistus ja se kun tahtoisi vaan työntää ihmiset pois luota.. vaikka hyvää tarkoittivat.

                                                                              ♡

Hassua kun nyt on jo keskiviikko. Huominen vielä reipasta työskentelyä ja sitten saakin nauttia vapaista neljä ihanaa päivää. Viinistä vähän töissä jo haaveilin. Ja pitkäperjantai ei olisi hullumpaa aloittaa skumpalla ja hyvällä aamupalalla. Kiireettömät aamut <3.

Lääkärisetäkin oli kiltti ja kirjoitti vähän apuja tähän tukkoiseen oloon. Toivottavasti näillä päästään taas normaaleihin eikä tarvisi antibiootille alkaa. Yöt on ollut kyllä melkoisen levottomia jo muutenkin ja siihen päälle vielä yskät ym niin ei aamuisin paljon naurata.

Pilvien takaa pilkistelee taas aurinkokin. Söpöä. Tänään ihmisetkin ovat olleet kovin aurinkoisia. Siitä tulee aina niin hyvä mieli. <3

Toivottavasti sinunkin päiväsi on ollut iloinen ja aurinkoinen. Nyt kello kuuden kaakaolle :D.

Ilonsäteitä iltaasi, <3: Anne

maanantai, 10. huhtikuu 2017

Maanantai.

FB_IMG_1491839077577%282%29.jpg

Tuuliset tervehdykset täältä taas. Eletään viikon ensimmäistä päivää. Aamulla olisi nukuttanut valtavasti. Yö meni huonosti, näin painajaisia ja ne hetket kun nukuin hermoilin jo unissanikin asioita. Hetken vaeltelin hereillä ja huomasin taivaalla täysikuun. Unettomuuteni saattoi pitkälti johtua siitäkin. Pikakahvia juodessani päätin, että töiden jälkeen menen heti nukkumaan ja nukun aamuun asti. Kävi kuitenkin niin, että aloin siivoamaan ja kohta valmistelen jotain syötäväksi kelpaavaa, sekä illan ajattelin lojua sohvalla jotain kivaa elokuvaa katsellen. Ehkä ensi yön nukkuukin sitten paremmin. 

Tosiaan, kahvista muutama sana. Ihana rakas punainen ajastimella varustettu keittimeni päätti kuolla kupsahtaa perjantaina. Tuska viilsi rintaa syvästi ymmärtäessäni, että yhteinen taival päättyi tähän. Pari päivää taiteilin kiehuvan veden ja tippalukollisen suodattimen kanssa joka hetki peläten milloin poltan pienet sormeni. Eilen iltakahviksi sai kelvata pikakahvi ja kelpaa siihen asti kunnes pääsen ostamaan uuden punaisen keittimen. :)

Ikkunapeltiin alkoikin juuri ropisemaan. Arvelinkin näin tapahtuvan vielä illan aikana, kun tuolla tuiversi muutaman tunnin melko voimakkaasti. Päivällä pilkistänyt aurinko onkin nyt pilvien takana piilossa. Toivottavasti tulee taas pian esille.
Tämä ropina ei kyllä haittaa nyt yhtään. Rauhoittaa vaan mieltä, ja kun voi vaan katsella sisältä heiluvia puita pelkäämättä, että tuuli nappasee osan hiuksista mennessään. Tuntuu vähän syksyltä. 
Ja siitä tulikin mieleen, että illalla voisikin kiehauttaa riisipuuroa. Oikeastihan tänään olisi pannaripäivä, muttei nyt jostain syystä tunnu siltä.. ehkä siksi, kun viikonloppuna ihan töissä ja ei ole yhtään maanantai olo. 

Ihanaa kun edessä häämöttää neljä vapaapäivää pääsiäisenä. Kolme aamua vielä kun jaksaa olla reipas tyttö ja herätä aikaisin, niin sitten saa haaveilla monta päivää. Ihana pieni miniloma <3. Tuntuu kovin hyvältä ajatukselta. Itseni tuntien kyllä löydän jotakin vakavaakin mietittävää ja annan kyynelkanaville töitä. Se on jo niin tuttua :D. 

Ropinakin loppui jo. Varmasti tänään vielä ropsuttaa lisää. Saa istua hiljaa ja katsella vesipisaroiden kilpajuoksua. 

Nyt tutkimaan jääkaappia ja touhuamaan sapuskaa. Iloista uutta viikkoa sinulle lukijani,  kiitos ajastasi - se on minulle tärkeää. <3

<3: Anne