perjantai, 17. maaliskuu 2017

Sadetta, aurinkoa ja perjantaipäikkäreitä.

unnamed%20%282%29.jpg

Sateinen perjantai. 
Kaksi päivää aurinko jo paistelikin somasti ja tänään taas tuulee ja ropisee. Rauhoittavaa. 
Sateessa on jotain kovin kaunista. Ehkä siksi, kun se on niin puhdistavaa. 
Tällä hetkellä mietin positiivisesti tämän sateen tarkoitusta. Lumet sulaa ja päästään todella kevääseen. Syksyisin sateet kertoo minulle siitä, että talvi tekee tuloaan. Voi kuinka tulikin syksyn kauneutta, värejä ja luonnon kuolemaa ikävä. Onneksi on nämä vuodenajat, jokaisessa on mahdottomasti kaikkea hyvää ja kaunista.

Eilen mulla oli taas henkisesti raskaampi päivä. Mietin liikaa asioita, ja se sai kyyneleet poskille. Hyvin nukutun yön jälkeen mielikin on taas valoisampi ja näkee kaikkia asioita eri tavoin. 
Eilen päivällä yritin nukkua päikkäreitä kehräävä kissa kiinni kyljessä, tai oikeastaan nukuin tällä kertaa kissan kainalossa. Se tuntui hyvältä. Eläimen rakkaus on niin puhdasta ja aitoa. 

Viime päivinä olen yrittänyt kovin kirjoittaa  ihan turhaakin. Selvittää ajatuksiani sen kautta. Välillä saa aikaan hyvääkin ja toisessa hetkessä tekisi mieli vaan sotkea kaikki ne sekavat sanat ja repiä sivut palasiksi. Kuitenkaan sitä en tee, koska jokaisella sanalla on oma tarkoituksensa. 

Keskiviikkona eksyin katselemaan vanhoja valokuvia. Ihan lapsuudesta lähtien, nuoruuteen ja vähän tätäkin aikaa. Hymy nousi huulille kun näki taas kuinka onnellinen lapsuus mulla onkaan ollut. Kuinka paljon olen saanut olla syliteltävänä ja tekemässä onnellisena asioita. Lapsuudessani olen saanut kasvaa välittävien ihmisten ympäröimänä eikä mitään ole mielestäni puuttunut. Nuoruus on ollut hienoa ja turvallista aikaa, rajoja toki on rikottu ja läheisiä koeteltu, mutta niin kai se sitä on lähes aina. Vieläkin hymyilyttää, kun kaikkia niitä kuvia miettii. Olen ilmeisesti rakastanut pallomerta ja saippuakuplia ihan mahdottomasti. Jo silloinkin. <3

Sadekin näköjään alkaa loppumaan. Pilvien takaa pilkistää jo aurinko. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko <3. 

Nyt hetkeksi tuijottelemaan nukkuvaa Tassu-Taavia ja keittelemään päiväkahvia. 

Iloa viikonloppuusi
<3: Anne

tiistai, 14. maaliskuu 2017

Elämä on täynnä mahdollisuuksia <3.

Ulkona sataa. Pisarat ropisevat ikkunalautoihin koko ajan vaan voimakkaammin. Vesinorot juoksevat ikkunoissa ristiin rastiin pitäen yllä omaa kilpajuoksuaan. 
Kuuntelen hiljaa ja katselen. Ainoat äänet ovat sateesta kuuluva ropina, kellon tikitys ja oma hengitykseni. Tämä hetki on kaunis. 

Ulkona on pimeää. Tuntuu ihan syksyltä. Varpaat kastuu ja tuuli tuivertaa ihmisten hiuksia sekaisin. Vesi piiskaa kasvoja ja saa ihmisten kädet tekemään töitä. 

Katson vasemmalle puolelleni ja näen perjantaina ostamani kauniit tulppaanit. Lähes kuolleina. Tällä kertaa ne ei jaksaneet elää, vaikka yritin nätisti niille puhua ja hoivata vaihtamalla säännöllisesti vettä. Ehkä ne tunsivat tulleensa väärään kotiin. Tämä kimppu ei jaksanut minua. Vai yritinkö liikaa, kuten monissa muissakin asioissa. En tiedä. 

Tässä on kuitenkin hyvä olla, vaikka pää on täynnä mitä ihmeellisempiä asioita. Sekavia tunteita. Mitään hätää ei kuitenkaan ole. Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja tämä matka todella on tehty opettavaksi. Minä olen se oppilas. Nämä ovat minun polkujani. Välillä aurinkoisia, välillä synkempiä. Oikeita kuitenkin. Elämä on täynnä valintoja. Oikeita ja vääriä. Mutta jokainen valinta jonka itse teen on oikea. Siitä tulee levollinen mieli. 

Tänään töissä rakastin niitä hetkiä, kun ihmiset hymyili. Ja nauroi. Aitoa onnellista naurua. Niin tein minäkin. Nautin siitä hetkestä, niistä kaikista hetkistä. 

Kohta on kesä. Kesä ja kärpäset. Kiireetöntä onnellisten ihmisten aikaa. Hetkiä itselle auringossa makoillen. Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka. Niihin viikkoihin, kuukausiin mahtuu monia asioita. Kipeitäkin. Vaikeita valintoja. Kuitenkin kovasti sitä tulevaa odotan. ♡

Onneksi minulla on mahdollisuus tähän elämään. Mahdollisuus tehdä tästä matkasta juuri sellainen kuin haluan. 

Nyt nuuskaisen viimeisen kerran kuollutta kukkakimppuani ja hyvästelen sen kaikella rakkaudella.

Kiitos tästä päivästä.

<3: Anne 

20170314_194151%5B1018%5D.jpg

lauantai, 25. helmikuu 2017

Auringonsäteitä ja suloisia vesipisaroita.

 

16427566_1331491203574017_67126591547511

Lauantai. Ihana aurinkoinen lauantai. 
Istuin pitkään parvekkeella kahvikupposen kanssa ja annoin auringon helliä kasvojani. Kuuntelin kun aurinko sulatti lunta ja kuului vaan tip tip tip. Samaan aikaan taivaalta leijaili pieniä hentosia hiutaleita. Lumipeite kimmelsi ja näytti niin kauniilta. Tuntui ihanalta. Olisi tahtonut pysäyttää ajan kokonaan. Olla vaan siinä hetkessä pitkään. 
Poskea alkoi välillä ihan kuumottaa, kun säteet tunkeutui lasien läpi. Näin kaunista talvipäivää en ole hetkeen nähnyt. Voi kunpa näitä tulisi vielä lisää. Paljon lisää. <3 
Se oli ihana voimaannuttava hetki. 

Ensi viikolle se lupaakin sitten taas vesisateita. Tämä kauneus saattaa loppua taas liian aikaisin. Toivon kuitenkin että ennustukset olisi väärässä.

Uskomaton piristävä vaikutus tuolla auringolla kyllä on. Sitä tuntee olevansa ihan eri ihminen. On energiaa ja halua tehdä asioita. Innostuu mitä kummallisimmista asioista, kuten esim. uunin pesusta. :D Ikkunatkin tahtoisin jo pestä, mutta jos nyt kuitenkin hetken vielä odottaisi.

Maanantaina olisi taas aika pakata työkassi ja ottaa kiinni arjesta. Tämä loma oli kyllä niin kovin ihana, että mieluusti lomailisin vielä toisenkin viikon. No onpa jotain mitä taas odottaa, kun kohti kesää mennään. 

Eilen kuvailin pitkästä aikaa taas kisujakin. Mietin samalla kuinka mahdottoman rakkaita ne karvakaverit onkaan. Kovin kiitollinen olen näistä yhteisistä vuosista ja niitä toivon monia vielä lisää. Vanhoista kissoista kuitenkin kyse, eikä sitä koskaan tiedä mitä voi sattua, Nessun kuolema tapahtui kuitenkin niin nopeasti, eikä siihen osannut oikein edes varautua. Ikävä on välillä ihan hurjan kova. 

Tässä välissä oli muutaman tunnin tauko kirjoittamisessa. Nautin ihanan pitkistä päiväunista ja kävin kaupasta hakemassa vähän hyvyyksiä illaksi. Nyt on taas vatsa täynnä ruokaa ja taustalla pyörii jääkiekkopeli. Pelin loputtua voisikin vetäytyä katselemaan jotain elokuvaa tai sarjaa. Olla vaan hetken tekemättä mitään. 
Aamuinen auringonpaiste on muuttunut pimeäksi illaksi ja pakkanen lauhtuu reippaasti. Edelleen toivon, että tämä lumi ei vielä sulaisi. 

Mutta nyt kipitän keittämään kahvit ja alan miettimään seuraavia siirtoja. Houkuttaisi kovasti alkaa katsomaan teinivuosina katsomaani Roswell-sarjaa, mutta pieni iltalenkkikin tuntuisi vielä kivalta ajatukselta.. :)

Iloa ja rauhaa iltaasi  <3: Anne

torstai, 23. helmikuu 2017

Lomalaisen kuulumisia lumen keskeltä. <3

Tehokas keino mielenrauhan saavuttamiseksi on päivittäinen vetäytyminen hiljaisuuteen.

-Norman Vincent Peale-

 

IMG_2291%20%282%29.jpg

                                                                       

Lomalaisen terveisiä täältä ihanan lumisesta Turusta. Lunta sataa lisää parasta aikaa ja eilen saatiin oikein kunnolla ihastella (ja välillä jopa kauhistella) lumipyryä. 
Olen kyllä mahdottoman onnellinen tuosta lumesta ja sen kauneudesta. Ulkona on niin kaunista, ettei sieltä tahtoisi tulla sisälle ollenkaan.
Aamun aloitinkin ihanan ystäväni ja hänen koirien kanssa lenkkeilyllä ja valokuvailulla. Saatiin hyviä kuvia koirista, sekä talvista maisemaa ja muuta pientä kaunista. Muutamia räpsyjä jaan teillekin. 
Kotikulmilla oli ihana alue koskematonta lunta ja sinne mun oli pakko itseni kaataa ja tehdä lumienkeli. Se tuntui niin mielettömän ihanalta. <3 Kuulin myös ihanan enkelitarinan, karvat pystyssä sitä kuunnellessa oli ihana kävellä rauhallisessa lumisessa metsässä.

Tämä viikko on muutenkin ollut kaikinpuolin ihana. On tullut rentouduttua, vähän myös siivoskeltua turhia romuja pois nurkista, alkuviikosta kävin pätkäisemässä hiukseni lyhyemmäksi ja aluksi olikin aika hassu olo olla niin lyhyen tukan kanssa, mutta kaipa siihen tottuu taas. Pääasia on, että kuollutta hiusta on saatu pois ja uutta saa tulla vahvempana tilalle. On ollut ihanaa myös nukkua päikkäreitä, kun sisäinen kelloni herättää joka aamu kovin varhain. Tuossa hetki sittenkin nukuin tyytyväisenä toista tuntia. Nam. 
Nyt on ihana alkaa tekemään perunamuusia ja paistella silakoita. Nam sekin. 

Kisut on saanut nauttia läheisyydestä ja hurjasta määrästä rapsutuksia, ja katkarapuja. :D Pötköä on vähän kiukuttanut, kun ei niitä saa Ihan Joka Päivä sellaista määrää mitä neidin vatsa vetäisi. 
Huomenna on tulossa paketti taas kisunruokia, eipä tarvitse hetkeen kaupasta kantaa raksuja ym.
Taavi on ottanut kyllä koko viikon läheisyyttä ihan varastoon asti tulevia yksinäisiä päiviä varten. Ihan jatkuvasti pitää päästä kylkeen kiinni ja välillä rojahtaa päälle niin, että ilmat meinaa lähteä. Ihanat karvakaverit  <3.

Mitähän muuta tähän viikkoon on mahtunut.. hmm. Olemista ja rauhoittumista. Itsestään ja kumppanistaan nauttimista. Ja paljon hyvää ruokaa. Voi että miten ihana asia ruoka onkaan. Ja se kun on oppinut syömään edes hieman säännöllisemmin ja huomaa, kun kroppa jo tarvitsee ravintoa. Hedelmiä on tullut syötyä ihan hirmuinen määrä. Appelsiinit on niin nam. Ja mango. Voi mango <3. Niin herkkua. 

Tuossa loman alussa luulin, että minun on kovin vaikea pysähtyä olemaan lomalla. Oikealla lomalla. Sairaslomalla kun tämän vuoteni aloitin ja sen kuukauden aikana ei kyllä ollut halua tehdä juuri mitään. Ja nyt kun saa oikeasti olla lomalla niin se tuntuu ihanalta. Ihan parasta. Ja vielä kun on yhteinen lomaviikko. <3 
Alkuviikosta tuijottelinkin Netflix-sarjoja ja jossain kohtaa alkoi jo tuntua siltä, että pitää saada tehdä jotain. Ja tuntuikin kivalta kun se inspis iski. Toivottavasti tämä energinen uusi alku jatkuu ja heräilee joka päivä uusiin kisoihin juttuihin, niin itseni kuin muidenkin asioiden suhteen. 

No niin, nyt ruokaa naamaan ja nauttimaan olosta ja lomasta.
Kiitos, että kävit. Tule toistekin. Mukavaa ja rauhallista iltaa. 

<3: Anne

IMG_2301%20%283%29.jpg

perjantai, 17. helmikuu 2017

Perjantain turinoita ja tarinoita.

IMG_2219%20%282%29.jpg

☆ Perjantai. Taas on vierähtänyt aikaa viime kerrasta. En ole ollut kovin innokas kirjoittamaan mitään yhtään mihinkään. Mitään varsinaista syytä siihen ei ole. Ei vaan ole ollut asiaa. On ollut ihan mukava vaan pyöritellä ajatuksia omassa päässä itsekseen. Nyt taas tauon jälkeen yritän kirjoittaa kuulumisia tännekin. 

Neljän viikon sairasloman jälkeen on palattu taas arkeen ja töissä on ollut mukavaa. Jännitin kovasti töissä tapahtuneita muutoksia, mutta onnekseni sain huomata sen olleen aivan täysin turhaa. Paljon mukavia hetkiä mummojen ja papparaisten kanssa ja vastaanotto oli heti alussa jo miellyttävä. Pakko todeta että ei ne muutokset ole aina pahasta. Välillä ne antaa paljon enemmän mitä olisi edes osannut kuvitella ja samalla huomaa sen miten kyllästynyt sitä ehkä olikaan kaikkeen vanhaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin positiivisin mielin. 
Parasta tuossa kaikessa oli se, kun pitkään kamppailin itseni kanssa enkä ollut tyytyväinen itseeni missään asiassa ja kun palasi töihin, niin huomasi heti miten me vieraat ihmiset pitivät siitä kun olin heidän kanssaan ja pystyin olemaan aidosti oma hassu itseni. Voitin itseni ja pelkoni todella ja siitä tuli kovin hyvä mieli. Helpottunut olo kaikin puolin. Taas pitkästä aikaa uskallan luottaa itseeni ja pitää itseäni ihan hyvänä tyyppinä. 

Tänään ostin itselleni taas kukkia. Rakkaudella minulta minulle. Mietin kahdenlaisia, mutta ostin kuitenkin vain yhden. Kukat <3. Viimeksi en onnistunut tappamaan ostamiani tulppaaneja päivässä ja ihmettelen sitäkin. Kimppu pysyi kauniina monta päivää, eikä Taavikaan ollut kovin kiinnostunut niistä. 
Toivottavasti seuraavatkin kukat pysyvät nätteinä pitkään.

Tiistaina oli ystävänpäivä. Tänä vuonna olin niin laiskimus etten askarrellut tai lähettänyt yhtään korttia. Tahdon muistaa niitä rakkaita ihmisiä ihan tavallisina päivinä ja toivotella ystävänpäivää ihan vuoden jokaisen päivänä. Kiitollinen saan olla ympärillä olevista ihmisistä ja tahdon heidän tietävän sen ihan koko vuoden. <3 

Tänään on taas Pötkön onnenpäivä. Tänään saa paaaljon katkarapuja. Taavikin toki saa, mutta se ei ole niin kauhean hoto niiden suhteen mitä tuo rinsessa. Pötköhän herää salamana uniltaan, kun kuulee pakastimen luukun aukeavan. Huvittavaa, kun sekoaa ihan täysin. 
Hassua oli yksi päivä, kun paloittelin porkkanaa valmiiksi kippoon ja Pötkö innostui siitäkin tuoksusta. Otin videopätkääkin, kun toinen hepuloi ihan heikkopäisenä. On nuo elukat vaan mainioita. Ja kehräävä kissa on jotain niin ihanaa. <3

Jeps, ei kai tässä kummempia. Tulipahan taas kirjoitettua tyhjänpäiväistä. Nyt reippaasti saunaan ja sitten saakin heittää puhtaat jalat pöydälle. Iloa viikonloppuusi. ☆

<3: Anne

 

P.S Perjantaiterkkuja Taaviltakin. :D

IMG_2228%20%282%29.jpg