torstai, 3. elokuu 2017

Kissan kuorsausta, kaalipataa, kalapuikkoja ja unia.

IMG_2770%20%282%29.jpg

Iltaa. Elokuista kaunista iltaa. Kissa kuorsaa vieressä ja mietin mitä unta mahtaa tällä kertaa nähdä. Ehkä taas silakoista. Tai taas.. miten niin taas. Mistä mä tiedän mitä nämä unissaan näkee?! 

Heräsin tänäkin aamuna tyypilliseen tapaani aikaisin. Keitin kahvit ja söin aamupalani ikkunasta katsellen. Ihmiset lähtivät töihinsä, koiralenkeille tai muuten vaan aloittivat aamunsa ulkoillen. Rapsuttelin kissoja ja luin pöydällä lojuavia mainoksia taas uudestaan. Haaveilin kaalipadasta, kun kaali on nyt lähikaupassa tarjouksessa. Maistelin mielessäni myös kuinka hyviä rapsakat kalapuikot ovatkaan. 

Aikani kun olin taas istuskellut ja mietiskellyt monia asioita päätin mennä ihanille aamupäikkäreille. Olikin ihanaa painaa pää tyynyyn ja vetää peitto korviin. 
Näin ihanaa unta. Juha Tapiosta. Työpaikkani pihassa oli jokin tapahtuma ja hän oli saapunut esiintymään sinne. Oli kylmä päivä. Pipo päässä istuin kivetyksellä keskittyneenä elämään siinä hetkessä. Unessa tapahtui paljon ihania asioita ja herättyäni taas mietin mistä tämäkin uni tuli. Juha Tapio on nyt koko päivän kuitenkin soinut päässä, niin kai tarkoitus tälläkin. <3 Unet on välillä kovin kivoja. Toivon, että loman loputtuakin pystyn jatkamaan näitä hyviä uniani. Uskon kyllä siihen, että nukkumattomuuteni johtui pitkälti stressistä ja siitä, että aiheutin itse itselleni paineita seuraavaa päivää ajatellen. Nyt lomalla mieli on kuitenkin ollut tasapainoinen, vaikka välillä se masennuspeikkokin päätään on onnistunut nostamaan. Helposti se kuitenkin on ollut poissa häädettävissä kun ei ole ollut pakko mihinkään. 

Mutta. Noin muutenkin tämä(kin) lomaviikko on ollut mainio. Kummitädin kanssa tiistaina käytiin Käsityöläismuseossa. Aurinko helli aamupäivän ja oli ihanaa. Syötiin jätskiä, puhuttiin elämästä. Ja kuolemasta. Käytiin viemässä ukin haudalle kukkia, enkeli ja kynttilä. Nämä kuoleman vuosipäivät on aina vähän vaikeita päiviä. Ja herää aina se pelko uusista menetyksistä ja ikävästä. 
Eilen aamulla makoilin mummin lattialla, kuuntelin sukkapuikkojen kilinää ja mummin höpötyksiä. Se oli ihanaa. <3 

Aamuinen haaveiluni kaalipadasta oli pakko toteuttaa ja pakastimeenkin ostettu kalapuikkoja. Ja kaappiin purkki pikakahvia taas siltä varalta, että eilisiltainen yhden kupin-himo ottaa uusiutuakseen. 

Pian alkaa hämärtyä ja voi sytyttää hetkeksi  muutaman kynttilän. Tämäkin päivä on ollut kiva. Kiitos tästä. <3

Kauniita unia, 
<3: Anne 

IMG_2763%20%282%29.jpg

perjantai, 28. heinäkuu 2017

Sateen tuoksuista perjantaita.

FB_IMG_1501208622321.jpg

Huomenta. Heräsin aamuyöstä neljän aikaan jännään tunteeseen. Sellaiseen kutkuttavaan ja ihanaan, että tämä päivä antaa minulle niitä kaipaamiani asioita. Aikani pyörin sängyssä kunnes kahvinhimoni kasvoi niin voimakkaaksi, etten voinut enää makoilla ja odottaa unen jatkumista. 

Nukkuvaa Pötkökisua tuijottelin parvekkeella ihanalta tuoksuva ja höyryävä kahvikupponen vieressäni. Parvekelaseihin ilmestyi pisara. Kohta toinen, kolmas ja pian ropina olikin jo voimakasta. Ymmärsin heti, että tätä mieleni yritti minulle viestittää. Heräämistä ja aamuista rauhoittavaa hetkeä ikuistamaan. Ottamaan hetkeksi varaslähdön tulevaan syksyyn. Villasukkiin, tuikkuihin, vaahtokarkkikaakaoon ja ihaniin teehetkiin. 
Päivällä saa taas palata elämään tätä loppukesää, kesää jota säiden puolesta ei vielä oikeastaan ole edes ollut. Onneksi kuitenkin on kesän kauneus ja tämä hetkellinen lämpö. 

Tämä ropiseva aamuhetki on ollut yksi kaipaamistani asioista. Puhdistava sade. Sateen jälkeinen tuoksu. Märkä nurmi ja kastemadot.

Iltapäivällä matkustan Pohjanmaalle. Kävelemään nurmikolla paljain jaloin,  nuuskimaan puhdasta luontoa, halaamaan ainakin yhtä minulle rakasta puuta, kuuntelemaan lintujen kaunista laulua ja puiden huminaa. Rauhoittumaan. 

Kiitos elämä tästä aamusta. Tästä mahdollisuudesta elää tämä ihana hetki. Kiitos myös eilisestä ja kaikista muista päivistä. Ihanaa olla elossa.

Kaunista perjantaita. <3: Anne

keskiviikko, 19. heinäkuu 2017

Vihdoin lomalla.

En edes uskalla katsoa viimeisen kirjoitukseni päivämäärää. Siitä on aikaa kauan. Liikaakin. Osaakohan sitä enää edes muodostaa ajatuksista sanoja ja lauseita. Katsotaan kuinka käy. Alkuun ainakin pääsin, niin ei peli ole vielä aivan menetetty.

Tässä välissä on ainakin ollut kiireistä työskentelyä, juhannuskin ja välillä toivottoman pitkältä tuntuvaa ajelehtimista kohti lomaa. Ja se loma nyt on vihdoin saatu aluilleen. Tuntuu ihan hirmuisen hyvältä olla vaan ja pysähtyä hetkeksi. Juoda rauhassa aamukahvia, nauttia puuro kiireettömästi ikkunasta katsellen ja nukkua vaikka kolmet pikaiset päiväunet jos siltä tuntuu. Ja siitä on nyt näiden parin kotona oleilu päivän aikana tuntunut. Viikonlopun vietin ihanalla mökillä Karvialla. Nautin joka solullani siitä mahdollisuudesta aloittaa kuukauden lomaa juuri siellä. Ihanaa oli kotiinkin maanantaina tulla ja saada rapsutella kisujakin taas. 

Perjantaina sain olla kiitollinen myös kolmesta eteeni ilmestyneestä höyhenestä, enkelit kulkee mukana keventämässä oloani entisestään. Hiljaa mielessäni useita kertoja toistelin "tässä on hyvä juuri nyt" <3.

Muutamaan kuukauteen mahtuu monenlaista ajatusta ja mietintää. Eksymistä ja taas perille löytämistä. Olenkin kovin iloinen siitä, että lähdin tekemään omaa karttaani ja löysin takaisin perille. Sinne missä minun kuuluu olla taas vahvempana <3. 

Kävin kahvikupposeni kanssa juuri kurkkimassa ja nuuskimassa ulkoilmaa. Tuoksuu sateelta ja vähän jopa syksyltä. Iltaisin on hämärää ja välillä tekisi jo mieli poltella tuikkusia. Villasukista en ole vielä edes luopunut, enkä luovu. Päivällä maistelin kuitenkin palasen kesää - mansikoita ja vaniljajäätelöä <3. Toivottavasti muutama kaunis kesäpäivä mahtuisi vielä loman ajalle. Tärkeintä kuitenkin on se kiireettömyys ja nauttiminen ansaitusta vapaasta kuukaudesta.

Taavi-kisukin tuli viereen kehräämään ja pitämään omaa höpötystään. Mahtaa näillä elukoillakin olla tottuminen tähän kun on väkeä kotona suurimman osan päivästä. Ja  aamuruoka tulee tunteja myöhässä.

Nyt kun tämän kirjoituskärpäsen sai iskemään niin tekstiä tulee varmasti nopeammalla tahdilla. Mikäli maltan sarjojen katselultani asettua ajatusteni pariin näinkin pitkäksi aikaa. 

Iloista iltaa ja toivotaan Viking lotosta voittoja :D <3.

<3: Anne

20170716_042956.jpg

perjantai, 19. toukokuu 2017

Aurinko on täällä taas. Melkein kesä.

20170519_172251.jpg

Hiphei. Aurinko on täällä, ihanaa. Parasta on, kun se oikeasti jo lämmittää, eikä minunkaan tarvitse ihan aina palella. 

Kirjoittelu on taas muutaman viikon ollut tauolla. Mitään varsinaista syytä siihen ei ole, ei vaan ole iskenyt sellaista puuskaa. Töiden jälkeen on ollut niin ihana vaan keskittyä muihin juttuihin, liikuskella ja vapaapäivinä olenkin ulkoiluttanut aktiivisesti itseäni. Kahvakuulan kanssa leikkiminen on myös järjettömän mukavaa. Liikunnasta olen saanut nyt ihan mahdottoman innostuksen, se tuntuu kivalta. Ihana tehdä paljon hyvää itselleen.

Nyt toivon että räntäsateet olisi jo oikeasti lopullisesti ohi ja saataisiin jo nauttia lämpimistä päivistä ja odotella kesäfiiliksissä lomaa. Monta viikkoa vielä on oltava reipas ennen kuin se kuukauden vapaus töistä alkaa, mutta on se aina ennenkin sieltä tullut, niin kaipa tänäkin vuonna. 

Pötkö- kisu on myös kovin onnellinen tuosta taivaalla olevasta lämmittävästä mollukasta. Parveke on nyt ihan lempipaikka, kun saa nuuskuttaa uusia tuoksuja ja on niin lämmin makoilla. Ihan mammarainen. Edelleen  olen vahvasti sitä mieltä, että muistissa alkaa olla häikkää, mutta kaipa se pitää vaan hyväksyä, ettei nuo kaksi ikuisuutta elä. 
Taavilla on selkeästi jo kyljissä valkoista papparaiskarvaa ja pappaparta  <3. Kova paikka tulee olemaan, kun taas pitää luopua, mutta uskallan kuitenkin ajatella sen olevan helpompaa kuin Nessun kohdalla. Noh, ei siitä aiheesta sen enempää. Nautitaan nyt tästä ja murehditaan sitten kun on sen aika. 

Kaikki tuntuu olevan täällä mallillaan, eikä oikein ole mitään erikoista ollut sydämelläkään nyt aikoihin. Normaalia arkea alkaneen allergiakauden kanssa. Eli yskimistä ja niistämistä. Välillä vähän selkäkipuilua ja muuten itseaiheutettua lihassärkyä. Että ihan  sitä tavallista vaan. Jääkiekkoa olen jännitellyt ja kovin olen iloinen kun ei loppunutkaan vielä eiliseen peliin. Kahvikin maistuu edelleen hyvältä ja rakastan keitintäni :D. Siinä kai ne tärkeimmät. 

Aurinkoa iltaasi ja ihanaa viikonloppua.

<3: Anne

maanantai, 1. toukokuu 2017

Tervetuloa toukokuu.

20170428_124452.jpg

Tervetuloa toukokuu. Ihanaa. Taas ollaan lähempänä kesää (ja kuukauden lomaa) ja kärpäsiä. Iloista vappujuhlaa toivotan myös lukijoilleni. Tänään saatiinkin kaunis päivä, eilen satoi reilusti lunta ja tuntui ihan joululta.  Aamulla kun lähdin töihin puut oli paksussa lumipeitteessä ja lunta satoi täydeltä taivaalta. Iltaa kohti se kuitenkin muuttui kuurosateiksi, juhlijoille hyvä niin. 
Itse olla möllötin kiltisti kotona tutkien ruokaohjeita ja välillä vähän kurkistelin mitä töllötin tarjoaa. Vappujuomaksi nautin Pepsi Maxia ja herkuttelin vähän karkeilla. Munkkeja ei edes tehnyt mieli, ihme juttu. Nukkumassa olin ajoissa ja aamulla olikin ihana virkkusena herätä ja lähdin reippaalle aamulenkille auringon helliessä <3.

Perjantaina päättyi kahvinkeititön elämäkin, onneksi. Aikani etsin kaupoista samanlaista keitintä ja kun sen lopulta löysin, niin myymälässä ei niitä ollut ja tilaukseen meni sitten. Viime torstaina saapui ihana ilmoitus keittimen saapumisesta ja olin kovin onnellinen tyttö saadessani sen perjantaina kotiin. Lauantaina oli ihana herätä kahvin tuoksuun  <3. Nyt on keitintä kulutettu kolmen viikon edestä ja samaa rataa aion jatkaa vielä pitkään.

Arki täällä pyörii normaalisti. Töitä ja kotioloa. Nautin molemmista kovasti. Työni on siitä ihanaa kun saa olla ihmisten kanssa ja avuksi heille. Toisinaan työpäivien jälkeen on kyllä kova ihmisähky ja hiljaisuus tuntuu parhaalta ikinä. Ihanaa olisi tehdä töitä rauhallisemmassa tahdissa, mutta näillä nyt vaan on mentävä. 

Nyt toivon että aurinkoiset päivät tulisi jäädäkseen ja siitäkin saisi lisää ilomieltä. Kevättä on ihana seurata <3. Ulkoilukin maistuu niin kivalta kevätauringossa ja lintujen laulussa. Vähän harmittaa kun huomenna on taas aikainen aamuvuoro, kun tämän päiväisen aamulenkin olisi mieluusti voinut uusia.

Pötkötyttökin on saanut nauttia auringosta ja voi miten tyytyväiseltä näyttääkään loikoillessaan omalla parveketuolillaan. Kohta on taas vaikeuksia saada prinsessaa sisälle ollenkaan, mutta väliäkö sillä - annetaan toisen nyt nauttia kissanpäivistä  <3. 

Kiitän vierailustasi ja toivotan ihanaa toukokuuta. Nautiskellaan keväästä ja toivottavasti auringosta.
<3: Anne