Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


keskiviikko, 7. lokakuu 2020

Luonnon väriterapiaa.

20201007_175234.jpg

Syksyinen heippati sinulle sinne jonnekin.

Tänään aamulla oli ihana hiippailla töissä välimatkat ja kuunnella pienoista lintujen syyslaulua ja puiden huminaa. Kadut täynnä eri värisiä lehtiä ja luonto ilmoittaa syksyn todella tulleen. On se kaunista. Kiehtovaa. Metsään pitäisi taas lähteä etsimään lisää rauhaa ja ihastelemaan kauneutta.
Mietin aamulla milloin mahtaa olla niin kylmä yö, että maa on aamulla valkoinen. Toivon sen silti osuvan jollekin iltavuorolle, että saan ensimmäisen huuman vetää taas silloin. Viime vuonnakin taisi osua illalle, edellisenä ainakin.

On se vaan jännä miten mieltä piristää ihan pienetkin asiat. Mm. perjantainen vapaapäivä ilman mitään suunnitelmia kuulostaa ihanalta. Ja tänään kun saa illalla juoda mustaviinimarjateetä ja katsoa vaikka bb:tä tai Temppareita. Yrittää vaan olla ajattelematta kurjia juttuja.
Mieli on kyllä hurjasti parempi ihan siitä  syystä kun on saanut suljettua itseään pois negatiivisten ihmisten luota. Pystyy keskittymään hyviin juttuihin, kun ei ole jotain sontaa tulossa mistään suuntaa. Nyt kun sanoin tämän niin kakkaryöppy hyökkää varmaan silmille viiden minuutin päästä.

Ainiin eilen iltavuorossa tuli niin hassufiilis kun yksi pappa kysyi, että joko on ensimmäiset joulutortut paistettu. Vastailin että ei vielä, johon tuumi että niitä olisi taas kiva saada. Lupasin viikonloppuna viedä ensimmäisiä torttuja.
Jouluunkaan ei ole kovin pitkä aika enää, äkkiä se vuosi vaan aina vierähtää.
Ensi vuosi onkin sitten taas astetta jännempi ja sitäkin ajatellessa mieli virkistyy.
Kyllä sitä vaan pitää elämän pienistä asioista olla kiitollinen vaikka jotkut päivät tuntuisi liian vaikeilta. Seuraava päivä on toivottavasti aina helpompi. Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä <3.

Alkaa olemaan jo ehtoon puolella tämäkin päivä, pimenee jo aikaisin. Muutamana yönä on möllöttänyt valtavan kaunis kuu. Viikonloppuna sitä ihan pitkäänkin jäin tuijottamaan. Olisi kamera pitänyt kaivaa esiin, mutta se siinä sitten jäi. Ehkäpä näitä kuukuvauksia vielä tulee :).

Nyt sitä teetä ja muutama kynttilä palamaan. Nättiä syysiltaa sinullekin.
Kuullaan taas.
<3 Anne

maanantai, 28. syyskuu 2020

Kaunis syksy.

lehti.jpg

 

Sunnuntai.
 

Päätin eilen illalla että huomenna lähden metsään.
Hiipparoin aikani lähimetsiköissä eikä tällä kertaa ollut edes mukana mitään mihin voi kerätä puolukoita. Olin vaan hiljaa itseni kanssa.  On se syksy vaan kaunis. Lehtiä sateli ja tuuli humisi rauhoittavasti. Värikkäät lehdet on mielettömiä.
Mies koiran kanssa käveli vastaan ja sanoi pirteästi moikka. Se tuntui kivalta. En ollut yksin. Mietin siellä että eihän mun pakko muutenkaan olisi olla. Vaikka en jaksa/ tai halua ihmispaljoudessa (koronankaan takia) olla voisin viestititellä tai soitella ihmisille. Sanoa vaan vaikka moi mitä sulle tänään kuuluu?
Samalla tuota ajatellen oma yksinäisyys ja paha olo varmaan helpottuisi sillä kun jakaisi vaan hömppäjuttuja puhelimessa. Kertoisi vaikka minkä väriset sydänsukat tänään on jalassa tai millaista sukkaa tällä kertaa aloin kutomaan. Hassuttelu on kivaa.

Tänään tuntuu muutenkin virkeämmältä. Ehkä siksi kun paistaa aurinko ja sai eilen sisältään ison taakan kirjoitettua ulos. Puhuminen vaikeista asioita on aina ollut vaikeaa ja ne patoutuu kun ei osaa tehdä sanoista lauseita. Kirjoittaminen on aina ollut mulle tärkeä työkalu.

Mietin tuossa aiemmin myös yhtä työpäivää parin viikon takaa, kun mieli meni sielläkin solmuun ja kun lähdin kotiin olin ihan sumussa. Surin sitä että mitähän muut nyt ajattelee kun se heikkous tuli esille taas julkisesti. Harmitti ja harmittaa vähän vieläkin. Sitä pelkää kovasti miten muut ajattelee näistä tilanteista. Toisaalta vuosien saatossa olen oppinut siihen, että ihmiset jotka myrkyttää mieltä on syytä heivata elämästä niin hyvin kuin mahdollista. Helpommalla pääsee kun antaa parempien olla omissa maailmoissaan ja yrittää olla tyytyväinen siihen, että ympärillä on kuitenkin niitä jotka hyväksyy myös huonompana. Mieli kärsii vaan kun yrittää olla ihmisille, jotka alistaa ja kohtelee huonosti mieliksi.

Jospa tässä kohtaa olisi kahvikupillisen aika. Ja sitten voisi vähän taas kutoa.
Yritän kirjoitella taas iloisempia juttuja lähipäivinä.
Mukavia viimeisiä syyskuun päiviä

<3 Anne

maanantai, 28. syyskuu 2020

Sanoja, joista muodostuu lauseita.

Viikonlopulta vähän, tai paljonkin ajatuksia.

 

Lauantai

Syksy se sieltä tuli. Tänä vuonna näköjään viime vuotista vaikeampana. Jännä sinäänsä kun pimeys ja kaikki se nätti on aina ollut mulle ennen talven tuloa niin voimaannuttavaa. Viime vuonna oli sama homma, ja sitä kummastelin. Ne kaikki hetket joita olen odottanut tuntuikin pahalta ja pakotti mahdollisuuksien mukaan olemaan peiton alla. Onneksi oli se muutto ja kaikki uusi joka pakotti olemaan iloinen siitä mitä on.

 

Nyt taas mennään melkoisilla kierroksilla. Hirveesti kaikkia juttuja ja ajatuksia. Vaikeitakin. Osa kovinkin vaikeita.Apulannan uusin 60 uutta ongelmaa biisi on ollut kovassa kuuntelussa ja siitä repinyt voimaa.

 

Vaikka kipeitä asioita yrittää purkaa ulos, huomaa että ne vähän ohitetaan. Se on vaan se mörkö mikä siellä päässä taas on tai vainoharhaa. Niinhän se aina tuppaa menemään, niin pitkälle kestetään ihmisten väheksyvä asenne omaan huonoon oloon, että uskot jo itsekin siihen, että se on vähän vitsi. Lopulta ollaan niin pohjalla että sieltä on pitkä matka ylös.Harmittaa toki itseäni sairastaa masennusta, vuosia menee hyvin ja miettii vaan että mä paranin ei se sieltä enää tule...Sitten kun se tuleekin olet aivan hukassa itsesi kanssa, et uskalla puhua ihmisille kuinka paha se olo on oikeasti.

 

Lääkäri herää kun edellisestä vaikeasta kaudesta on aikaa 4v ja sairaus elää 4-7v kausissa. Parhaimmillaan.Hukut vähän lisää itseltäsi ja mietit että myönnänkö nyt että on tosi paha olla vai leikitelläänkö eteenpäin.Leikit hetken lisää ja romahdat enemmän. Lähinnä siitä kun ihmiset vieressä kokee kaiken vitsinä. Rauhoitu nyt, menee niin korkealla jutut että huh huh.Huomaat että sun paha olo on vaan yksin sun. Kukaan ei kuuntele. Kukaan ei tajua ettei tässä leikitä. Pelkäät välillä omia ajatuksia. Pelkoja huomisesta. Pelkoja muista ihmisistä.

 

Silti vaan myhäilet että joo ok näin se on. Oon yks vitsi pääni kanssa. Ja taas... taas menet syvemmälle. Ja taas sulle nauretaan.On hetkiä kun tekisi mieli huutaa että kuuntele nyt mitä mä sanon. En vitsaile. Mulla on paha olla.Sitten tulee kuitenkin taas huominen ja keittelee sen kahvin rauhassa ja kerää päänsä. Tässä sitä ollaan. Kierre on loputon.

 

On kuitenkin valtava taito salata se kipu ihmisiltä, sitä vaan osaa suojata itsensä ja olla niin hiton vahva. Ja kun et jaksakaan menee ilta itkien. Ne kaikki voimat vaan meni sen päivän aikana ihmiskontakteissa.Kuitenkin on niin ylpeä siitä, kun jaksaa olla ulkopuolisille se mikä on aina ollut ja sitä tahdon ollakin, vaikka vähän väsyttääkin. Läheisimmille sitä ei vaan halua olla rikki.

 

Onneksi omalle kohdalle on sattunut kiltit, ihanat ja ymmärtäväiset lääkärit. On helppo työskennellä ja elää arjessa mukana.

 

Se mitä haluan sanoa oli oikeastaan se, että älä koskaan väheksy sitä ympärillä olevaa ihmistä, joka sanoo voivansa huonosti.Hän voi olla hyvinkin sairas. Jokaisella kannustavalla sanalla on tarkoitus ja auttaa tätä ihmistä ylöspäin. 

 

Suomen itsemurhatilastot on melko korkealla nyt osittain koronastakin johtuen.Eletään siis yhdessä. Tuetaan ihmisiä ympärillä vaikka se tuntuisi ihan läpältä.Yhdenkään elämän ei pitäisi olla sen kantajalle läppä.

Kiitos kun jaksoit lukea. Olet arvokas.

 

<3: Anne

 

torstai, 3. syyskuu 2020

Syksy on täällä taas <3.

20200903_182440%5B6516tuikut.jpg

 

Hei te minun ihanat lukijani. <3 
Onko viime kerrasta todella näin pitkä aika? Hävettää ihan... oikeastaan jossain kohtaa oli ajatus sulkea koko blogi, mutta päätin pidellä sen kuitenkin voimassa jos kuitenkin tahdon palata kirjoittelemaan. Ja niin siinä kävi. Pitkään on pitänyt alkaa näpyttämään, ja monet tekstit olen puhelimeen siirtoa varten jo kirjoittanut, mutta sitten iskee jokin häpeä tms. että ei kehtaa enää aktivoida tätä.
Ja toisaalta toinen puoli on se, kun omat ajatukset on vähän sellaisia, että ne enkä tahtoo pitää ominaan eikä jakaa kuitenkaan näin laajasti. Mutta kun olen leikkiin ryhtynyt, ja kipeitä kun tekstejä kirjoittanut niin pitää se nyt vaan kestää. :D

Mitäpä tänne kuuluu. Samaa arkista aherrusta mitä sitten viime kirjoittelun. Kissat elossa edelleen ja sama meininki jatkuu. 
Korona on vaikuttanut aika isosti elämään pelkotilojen suhteen, ja sen myötä nekin sosiaaliset kanssakäymiset joita ennen oli on lähes minimissä. Työnkin puolesta oltava varuillaan ja olla kontaktissa hyvin vähän ja oma terveys jännittää sen verran paljon, että sekin on syynä ettei liikoja kylillä heilu.
Eikä se nyt sinäänsä minun elämääni ole suuresti vaikuttanut. Rakkaita ystäviä toki on ikävä, kun pakosti näkee nyt vielä tavallista vähemmän. Jaksan silti uskoa siihen, että se ystävyys pysyy vaikean ajan ylikin.  Ja pitkään kuitenkin jo ennen epidemian alkua sosiaalinen elämä painottui lähinnä työhön ihan väsynkin takia ja nautin niin kovasti hiljaisuudesta ja kotioloista, että mikä tässä. Välillä yksinäisyys on niin kovasti pinnassa, että itkututtaa ihan pikkuisetkin asiat. Mutta Joo, sellainenhan minä olen ollut aina. 

Tässä välissä on muuttunut asuinpaikka, ihan entisen kodin viereen mutta uudet seinät kuitenkin. Viihdyn täällä erittäin hyvin. Olin jo viihtynyt pitkään ennen muuttoanikin ja kun tämä mahdollisuus tuli, niin se oli ehdottomasti käytettävä. Kissatkin viihtyvät. Alkuun olivat hieman toki ihmeessään, mutta hyvin on n. 10kk mennyt. Nautitaan nyt täysillä tästä kodista sen aikaa mitä täällä majaillaan <3.

Kesäkin meni ihan hetkessä. Ihania lämpimiä päiviä oli ja sai nauttia auringon hellimisestä.
Nyt ollaan taas syksyssä. Tälläkin hetkellä vettä sataa ja ikkunalautoihin ropsaa. Ne vesinorot leikittelee ikkunassa taas keskenään. Ulkona aamuisin tuoksuu jo syksy ja saa pukeutua lämpimästi. Metsä on valtavan kaunis väreineen ja marjoineen. Niitä marjoja nyt onkin varastoitu talvea varten. Nautin niin kovasti metsästä ja kaikesta siitä mitä se antaa. Tosin en tällä hetkellä nauti saamastani selkäkivuista, jospa tuo metsässä hiipparointi ei olisi ihan kuitenkaan ainoa syy.
Eilen jo mietin ensimmäisiä joululahjoja. <3
Ystäväni perhe lisääntyi viime vuonna ja tämä ihana pieni mies on minulle kovin rakas, häntä pitää kovasti hemmotella. 

Mulla on täällä alkanut kunnon villasukkatehdaskin. Sukkaa tulee sukan perään ja välillä on päiviä kun ei malttaisi edes kutomista lopettaa. Nytkin toki en puoli mielestä kaipaa kutimen luo ja toinen tahtoo vaan kirjoittaa. 

Ihanaa kun ette ole minua hiljaisuudesta huolimatta hylänneet. Toivottavasti jaksatte jatkossakin odotella seuraavia tekstejä. Ilo on kirjoittaa kun tietää, että joku niitä lukee. Olette arvokkaita minulle. <3

Nyt painelen laittamaan pari kynttilää palamaan ja istahdan teeni kanssa sukan pariin, ettei ystäväisen varpulit kovin pitkään palele.

Kuullaan taas ja kiitos. 
<3 Anne

perjantai, 6. heinäkuu 2018

Vihdoin perjantai. Paras päivä. <3

FB_IMG_1530867556969.jpg

Hei <3.

Muutaman viikon kirjoitustauko taas takana.  Usein työpäivän aikana on ollut mielessä, että tänään kirjoitan kaikkea tätä päässäni pyörivää ajatusta, mutta aina se vaan jää. On olevinaan niin väsynyt kun kotiin pääsee, ettei vaan saa aikaiseksi muuta kuin ne pakolliset.
Tänään vietän vapaapäivää. Tänään on taas se päivä kun sisälläni oleva ikävä kasvaa joka minuutti voimakkaammaksi. Kello tikittää, mutta ei kulje riittävän nopeasti. Sekunti tuntuu tunnilta, ehkä jopa kahdelta.
Tänään saan illalla painaa pääni toisen ihmisen rintaan. Tänä iltana saan nukahtaa kainaloon. 
Nämä kaksi viikkoa taas eri paikkakunnilla on tuntunut lähes vuodelta. Iho kaipaa toisen kosketusta valtavasti. Kaipaan sitä hetkeä aamulla kun saan herätä ja kuunnella nukkuvan tuhinaa. Tämän viikonlopun aikana nautin jokaisesta yhteisestä hetkestä ja toisen äänestä ja naurusta. 

Tämän muutaman viikon aikana on joutunut jännittelemään vähän muitakin asioita.  Ihmisen sairastuminen pelästyttää valtavasti. Pistää miettimään mistä tässä kaikessa on kyse ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Menee arvot elämässä uusiksi,  ja arvostaa eri tavalla tätä mahdollisuutta kulkea tätä matkaa. Monet jännäitkut iltaisin on tullut itkettyä. Oppiipahan ainakin sanomaan tärkeille ihmisille kuinka rakkaita ovat vaikka sitä ei ehkä päivittäin ossa näyttääkään. <3

Ensi viikko olisi vielä töitä ja sitten pääsee viettämään kuukauden kesälomaa. Voi sitä tunnetta, kun saa sulkea työpaikan oven ja nollata pään kokonaan työhön liittyvistä asioista. Toki jännittää mitä kaikkea kuukaudessa voi tapahtua kun ikäihmisistä on kyse. Mutta sekin on sitten tarkoitettu tapahtuvaksi.

Olen ollut ihan fiiliksissä kun täällä on nyt parina päivänä satanut. Rakastan kuunnella sateen ropinaa. Ja se sateen jälkeinen tuoksu. Vielä ei ole tuoksunut märkä nurmi ja kastemadot. Mieli kaipaa jo syksyä. Kynttilöitä ja kaakaohetkiä. Jos nyt kuitenkin eletään ensin tämä alkava kesäloma ja odotellaan sitten vasta elokuun pimeneviä iltoja.

Jospa tästä ryhtyisin tekemään himoamaani bataatti-papulaatikkoa ja keittelisin mansikkateetä. Kaupasta pitää vielä tänään hakea säkillinen Omar-munkkeja <3. 

Ihanaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua. Muistakaa halia rakkaitanne.

<3: Anne

FB_IMG_1530867591664.jpg