Hellurei ja hellät tunteet. Vai miten se nyt meni. Mutta niin, mukavaa perjantaita täältä ihanan lumisesta Turusta. Eilen satoi lunta oikein kunnolla, ja illalla ystävän sanojen mukaan satoi tiskirätin kokoisia hiutaleita. Minä en niitä nähnyt, kun pötköttelin jo lämpöisen peiton alla ja yritin rentouttaa itseäni kissan kehrätessä kiinni kyljessä. Tänä aamuna sitten pääsin tallustelemaan töihin, kun suuret hiutaleet leijaili ympärillä. "Jokainen lumihiutale, joka leijailee kasvoillemme on suukko poisnukkuneita rakkailtamme." <3 On kyllä mahdottoman kaunista nyt, kun on maa valkoisena, puiden oksat ovat peittyneet lumesta ja vielä päälle se, kun aurinko somasti paistaa antaen kimmellystä. Nyt vaan pitää toivoa, että tuo lumi pysyisi, saataisiin hiukan lisää pakkasta ja olisi niin ihanaa kävellä narskulumen päällä. Vaikka täällä se ensilumi jo olikin, niin missän kohtaa en ihan näin suurta huumaa osannut siitä ottaa. Lähinnä juurikin varmaan siksi, kun tiesin, että se on pari kolme päivää ja loskassa pitää tallustella. Nyt se jo tuntuu  niin ihanalta, että ei edes tahtoisi sisällä olla. Ainakaan niinä hetkinä, kun niitä tiskirätteä satelee taivaalta. Hätäisenä silloin ensilumen aikaan kävin tekemässä yhden lumienkulinkin, nyt odotan ihan valtavasti, että sitä kaunista hetkeä pääsisi pian uusimaan. 

Mitäpäs tänne muuta, viime viikonloppuna sain jostain ihan järkyn flunssapöpösen. Sunnuntaina olin ihan rikkipoikkikatkikuollut, kun töistä selvisin kotiin, ja maanantaina oli pakko käydä kuluttamssa työterveyden penkkiä ja ottaa suosiolla pari päivää saikkua. Nyt alkaa elämä voittamaan taas, ja onkin ihana tunne, kun ei ole enää tukkoinen olo, ja yskäkin helpottanut. Onneksi ei sentään ollut infulenssaa, rokotusta kun en ottanut, niin hiukan jo jännitti, kun kuume nousi ja olo oli aika voimaton. Muutaman päivän tässä viikolla yritin olla reipas ja vähän tehdäkin jotain, mutta aika nopeasti oli pakko vetäytyä sohvalle katselemaan Outlander- sarjaa. On sitten niin mahdottoman hyvä, että koukussa ollaan ja pahasti. Suosittelen lämpimästi, jos vähääkään kiinnostaa ja kiehtoo mitä joskus kauan sitten on tapahtunut. Ja ne vaatteet. Voi ah, miksen mä ole voinut syntyä sellaiselle aikakaudelle, asua linnassa ja ratsastaa hevosilla pitkiä matkoja, pukeutua niihin mielettömän nätteihin mekkoihin ja hoitaa taisteluissa loukkaantuneita komeita miehiä :D. 

Tulipa tuossa pikaisesti käytyä lämmittelemässä varpaita saunassa, ja nyt on taas niin hyvä olla. Kohta saa alkaa katselemaan jääkiekkoa ja voisi ehkäpä vähän glögiäkin maistaa. Viime viikonloppuna naapurin ihana Anni-koiravauva kävi tuomassa Loimu glögiä kiitoksena hellästä hoidosta, kun olen tässä käynyt rapsutuksia ja ruokaa antamassa isäntäväen ollessa töissä pidempään. On kyllä aivan valloittavan ihana koiravauva. Pakko myöntää, että koirakuume nostaa päätään, kun pennun kanssa touhuaa. 

Kirjaprojektista sen verran, että sekin unelma on nyt saatu ihanasti eteenpäin. Siili ja tähdenlento on lennellyt jo kertaalleen kotiin, ja nyt uutta omaa painosta odotellaan saapuvaksi. Nettikirjakaupoissa sitä näkyykin  jo olevan, osaan ei vaan ole näemmä vielä päivittynyt kaikki tiedot. Kaipa nekin kohta, niin pääsee esikoista kauppaamaan muutenkin, kuin sitä ekaa saapuvaa kasaa <3. Fiilikset on aikasta huikeat. Tuntuu ihan uskomattomalta. Ei saa koskaan lopettaa uskomista itseensä. Sen ainakin opin tämän projektin aikana. Älä siis koskaan luovuta <3. Taisin viimeksikin sanoa samat sanat, mutta se on niin täyttä totta. 

Onpas pakko lisätä tänne loppuun tässä eräänä viikonloppuna aamulenkillä ottamani kuva. "Varovasti nyt tää hetki hauras" <3<3<3

varovasti%20nyt.jpg

Kaunista viikonloppua Sinulle. Pidä huoli itsestäsi, ja rakkaistasi. Muista, että sinä olet rakkaus <3.

<3 Anne