Iltaa taas tauon jälkeen. Useasti on ollut mielessä, että pitäsi hetkeksi istua, rauhoittua ja kirjoittaa. En vaan ole päässyt missään kohtaa siihen asti. Ja monien sattumusten summana on ollut vähän sellainen ankea olokin, ei ole oikein löytynyt mitään järkevää, mitään positiivista, mitään sellaista mitä kehtaisin edes julkisesti jakaa. Totta puhuen musta ei vaan ole ollut siihen. Kirjoittanut olen kyllä paljon, suuresti tunteista, elämästä, ja sen raastavuudesta, ja haavoittavuudesta. Mutta jääköön ne vaan sinne omaan salaiseen kirjaani. Tarvitsee kuitenkin olla se sellainen oikea tunne, kun lähtee tänne kirjoittamaan jotain. Viime päivinä lähinnä on ollut ajatuksena, että miksi parhaimmat kirjoitukset syntyy niistä kipeistä asioista.

Töissäkin on ollut melkoista hoppua, osittain sekin on ollut syynä uuvuttavaan oloon. Tänään onneksi sai huomata miten hurjan piristävä vaikutus on auringolla, valoisuudella ja lintujen laululla. Ihanaa, kun aamulla on jo melko varhain valoisaa, ei tarvitse joka asuntoon laittaa edes valoja, saa ihastella kaunista auringon nousua ja huomata mammoissakin sen iloisuuden. Ja pitää myös paikkansa, että se iloisuus, hymy, ja aurinkoisuus tarttuu myös toisesta. Tänään 12 tuntia töitä takana, ja vasta 11 tunnin kohdalla alkoi jalat painamaan. Sitkeästi, sisulla vaan loppuun asti. Nyt huomaa, että jalkoja pistelee, puuduttaa, taitaa olla jalkakylvyn paikka. Ihana, lämmin asia sekin.

Tuolla kävellessäni oli ihana miettiä sisäistä lasta, sen parantamista, sen hellimistä ja sen kanssa elämistä. Antaa itselleen oikeuden asoihin, joita rakastaa, joista tulee hyvä mieli, joilla saa sen onnen hymyn aikaiseksi. Yrittää olla armollinen itselleen, arvostaa itseään, omia hyviä (ja huonojakin) puolia. Ja ennen kaikkea olla itsensä paras ystävä. 

Tämä päivä oli muutenkin täynnä hassuja, hämmentäviä, ihania ja mukavia asiota. Parasta ehkä se, kun sai tiedon pääsisäisen vapaista. Neljä (4!!) ihanaa vapaapäivää. Aikaa itselle, aikaa kaikille ihanille, tärkeille jutuille. Neljän päivän miniloma. Ja sinne on enää kolme viikkoa. Kunpa aika kuluisi nopeasti. Tosin näyttää nyt töiden, ja muutenkin suunnitelmieni suhteen, että tämä aika tulee menemään hujauksessa. Ja se on hyvä niin. Kevättä rinnassa. <3 Niitä tulppaaneja en ole vieläkään saanut, tai itselleni ostanut. Huomenna melkeinpä pakko tehdä asialle jotain. Mikä olisikaan palkitsevampaa kuin työpävän jälkeen kipaista kukkakauppaan ja ostaa kotiin kimppu kaunista. Sen taidan tehdä.

Nyt kiireesti tämä kylmä kahvi mikroon, jalat vatiin ja jääkiekkoa tuijottamaan. Rauhaisaa ja rentouttavaa viikonloppua! 

<3:lla Anne

IMG_7744.jpg