IMG_6281.jpg

Eilen illalla nukkumaan mennessä viimeinen ajatus oli sanasta tarina. Tarina. Siis tarina. Sanan luettuaan tai kuultuaan sen näkee kauniina asiana. Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatus oli tarina. Tarina. Sen surullinen loppu. Eikö kaikki tarinat yleensä pääty kauniisti. Onnellisesti. Täynnä rakkautta. Joskus se pienikin kirjoitettu tarina saa surullisen lopun. Kuinka surulliseksi lukija, kuulija tai sen eläjä tuleekaan. Eikö jokainen satu ja tarina tulisi olla kaunis. Päättyä vaikeuksien kautta kauneuteen. Kuinka pahalta tuntuu kirjoittaa surullinen loppu. Kuinka kauhealta tuntuu elää tarinalle surullinen loppu. Kuinka raskasta on kääntää se viimeinen sivu. Se surullinen sivu. Ja se päättyy, kaikki päättyy siihen. Satoihin kysymyksiin, joihin kukaan ei anna vastausta. On vain se surullinen loppu. Ja sen jälkeen on niin moni sydän hajalla. Oli se sitten satu lapselle, elämää aikuiselle, tai rakkausromaani mikä päättyy ilman sitä parasta ja kaunista, onnellista loppua. Joskus kaikki kauniskin päättyy kyyneliin.

<3

Ilman mitään tarkoitusta, <3 halauksin Anne