Aurinkoista päivää taas sinulle ihana lukijani! Kiva, kun poikkesit taas kurkkimaan mitä tänne kuuluu. :) Kirjoittaminen on ollut jostain syystä vaikeaa, tai en sanoisi vaikeaa, mutta en ole päässyt kiinni sellaiseen ajatukseen, että voisi vaan antaa näppiksen sauhuta ja siihen aikaansaamaani tekstiin olisin tyytyväinen. Enkä osaa sanoa missä vika. Ehkä väsyssä, ainakin osittain.

Tuossa juuri töistä palasin, kiireesti kahvi porisemaan ja istuin hetken vaan hiljaa tuijottaen kovin rakasta prinsessa-kissaani <3. Ensimmäinen ajatus oli, kun kotiin pääsin, että tänään on erinomainen päivä nukkua arkena kahdentoista tunnin yöunet.  klo 16:45 pää tyynyyn, peitto korville, ja kello saa pärähtää soimaan 4:45. Luulisi ainakin ovan virkeä huomenna. Pitää nyt kuitenkin katsoa virkistäisikö nuo kahvikupposet edes vähän. Ehkä tuo melkein yhdeksän ja puolen tunnin työpäivä otti vaan vähän koville, ja kohta jaksaa taas jotain. Onneksi huomenna on sentään lyhyempi päivä.

Kevät saa minut kuitenkin iloiseksi. Viime viikolla sain taas talviunilta punaisen ratsuni, eli polkupyöräni. Sen kanssa on mennyt työpäivät niin sutjakkaasti, tuosta vaan huomaamattaan sitä on jo seuraavan oven takana. Mukavasti on nyt aurinko täällä Turussa paistellut, vaikka välillä vähän sateleekin. Se on hyvä vain. Saadaan luonto heräämään, ja kohta on taas kaunista. Kaikki öttimönkijäiset herää eloon, ja pääsee taas askelta lähemmäs tulevaa kesää, ja lomaa. Sitä tässä jo odotetaan kovasti. Kuukausi on sen verran pitkä aika, että siinä saa jo ihanan irtioton siitä työstä. Odotin viime kesääkin kovin hartaasti, mutta tätä odotan vieläkin enemmän. Suurin syy on ehkäpä se, että saadaan vihdoin viettää yhteinen kesäloma miehen kanssa. Suunnitelmia olen päässäni jo kehitellyt, mutta välillä herään siihen, että ei nyt parane kuitenkaan tehdä lomasta aikataulutettua. Pitää ottaa rennosti, rauhallisesti ja nauttia. Mansikoita odotan iiihan mahdottomasti! :) Mutta joo, ennen sen kesän tuloa, nautitaan ensin tästä keväästä ja otetaan vastaan kaikki sen antama kauneus.

Tuosta tulikin mileen muutama sana kiireestä. Välillä on vaan niin kiire elää, vaikkei oikeasti ole kiire mihinkään.  Kiire on mielentila. Pitää osata pysähtyä. Välillä jopa pakottaa itsensä pysähtymään tähän hetkeen. Siihen kun ei oikeasti ole kiire. Ne asiat odottaa kyllä sen hetken mikä on tarpeen.  Viime viikon loppupuolella onnistuinkin saamaan kunnon hermoromahduksen.. ai miksi? No kun tein itse itselleni kiirettä. Liikaa painetta suorittaa asioita, joilla ei todellakaan ole mikään kiire. Ne kyllä odottaa oikeaa hetkeään. Ehkä sen vuoksi tänään ajattelinkin, että miksi en pyhittäisi tätä päivää mikäli mieleni ja kehoni sen vaatii, niille pitkille unille. Kukaan mua ei pakota olemaan valveilla väsyneenä kuin minä itse. Näillä mietteillä on hyvä mennä eteenpäin, vetäistä hetkeksi villasukat jalkaan ja jäädä kuulostelemaan itseään ja omaa jaksamistaan.

Onneksi meillä kaikilla on lupa nauttia!  Myös kissoilla. <3

IMG_5445.jpg

Kaunista päivää juuri sinulle, tulehan taas kurkkimaan. <3: Anne