Kova tarve kirjoittaa. En oikeastaan edes tiedä mistä. Ajatuksia niin mahdottomasti pää täynnä. En osaa eritellä niitä järkevästi. Ne vaan pyörii ja myllää. Sekoittaa ihmistä. Ehkä jotakut sanasekoilut helpottaa.

Päässäni on soinut nyt kolmatta päivää Tehosekoittimen Pakko päästä pois- biisi. Se ehkä kertoo paljon näistä tunnetiloista. Niin hemmetin poikki. Väsyttää kaikki. Mutta miten tuossa biisissä voikaan olla noin täydelliset lyriikat? <3

Osa musta toivoo, että saisin loman aikana pakata tavarat, olla hetken pois täältä. Päivä tai pari. Mietin vaan, että mikä on se paikka. Metsään on kova kaipuu, mutta en mä tiedä tuoko sekään mulle tällä hetkellä oikeanlaista mielenrauhaa. Tarvitsen jotain muuta, Enkä tiedä mitä. Tai en edes tiedä tarvitsenko muuta kuin sitä rauhaa. Pois siitä kiireestä. Siitä, että työpäivästä loppuu aika, kotona jatkuu ne kotityöt, vuorokaudesta loppuu aika. Ja jotain tärkeää siirtyy pakosti huomiseen, ylihuomiseen jne. 

Olisi vaan niin ihanaa istua, hengähtää, olla. Pyörittää päässä jotain muitakin ajatuksia kuin näitä. Mieltä kovasti painaa yksi suuri juttu, mutta en siitä sen enempää viitsi avautua. Sen kun jotenkin saisin pois ajatuksista. 

Tiedättehän sen tunteen, kun on ihan sairas ikävä jotain. Ihmistä, eläintä, hetkeä- Jotain. Tahtoisit takaisin sellaiseen hetkeen, että voi sanoa jotain. Tai vaikka se ihminen eläisikin, mutta et pääse niin lähelle, että voisit sanottavasi sanoa.. se on hirveää. Jos pitäisi elää satojen kilometrien päässä toisesta, ikävöidä, ei voisi näyttää niitä tunteitaan arjessa. Hyi. En löydä niitä oikeita sanoja joilla saan selkeän lauseen aikaiseksi. Kuinka hurjaa sellainen elämä on. Ihan vaan jäätävä ikävä, sairaasti sanoja, hurjasti tunteita, mutta ei voi niitä näyttää. Ei käy kateeksi heitä jotka tuossa tilanteessa pyörii. <3

Mutta joo. Taas menee ajatukset siihen hetkelliseen pääsyyn pois tästä arjen kierteestä.. Se on pakko vaan toteuttaa tavalla tai toisella. Kaipa mun vaan pitäisi päästä metsään. Halaamaan puita. Se ainakin rauhoittaisi mieltä. Luulisin.

Eipä tässä niin kovasti järkeä ollut, en kyllä muuta odottanutkaan. Sanoja vaan siellä täällä. Nyt hyvää yötä. - Anne