Kaksi kuukautta ja joulu on ohi. Kaupat on jo täynnä, kyllä, lokakuussa kaikkea jouluhömppää, joulukalentereita ym. että lapset ovat varmasti jo ihan sekaisin ja ihmeissään missä se pukkeli nyt sitten onkaan. Minäkin kovasti joulusta tykkään, ja nautin kaikesta siihen liittyvästä, mutta en mä ihan syyskuun lopussa olisi halunnut ensimmäisiä jouluvaloja marketeissa nähdä. Alkaa vähemmästäkin ahdistamaan. :D

Joulukortteja olen ison kasan askarrellut jo, ja se on mieluista puuhaa. Tonttutouhujen kanssa en niin suurta hätää edes viitsi pitää. Pieni on porukkamme, ja aikuisia lähestulkoon kaikki, niin tarvitseeko sitä niin suuresti hössöttää. Miehen vanhemmat olivat meillä viime joulun, ja ilmeisesti ovat tulossa tänäkin vuonna. On mukavaa kyllä .Kaksi edellistä joulua vietinkin töissä tonttulakki päässä hyppien, mammoja ja pappoja viihdyttäen. Kelpaa kyllä tuo rauhaisa kotijoulukin. Saa syödä, tunnelmoida, muistella edesmenneitä rakkaita, ja olla lähekkääin. Viime jouluna surin pappaani, tänä jouluna on iso ikävä valkoista kissaa. <3

Se miksi mulle nyt tämä joulu niin pintaan pulpahti johtunee ihan vaan siitä, kun posti toi vuoden odotuimman lehden. Nyt kovasti odotan sitä ruokalehteä vielä marraskuussa saapuvaksi. Olen tuota suklaarasiaa säästellyt koko vuoden ihan viimeiseen asti, pitänyt sellaisena pahanpäivän vara-suklaana. Sellaisena mikä syödään sitten tunteella nauttien. Nyt taitaa olla sille oikea hetki. Niin onnessani viime jouluna olin, kun mies oli lempisuklaarasiastani löytänyt tuollaisen spesiaalin. Jippii! :)

On kyllä ihanaa jos tänäkin vuonna pääsisi Joulurauhan julistukseen paikan päälle. Se on jotenkin niin, en mä osaa edes sanoin kuvailla, ihana hetki. Paljon ihmisiä, kaikki odottamassa rauhaa ja rakkautta, hyvää ruokaa ja lämpöä ja läheisyyttä.<3

Loppuun vielä jouluinen kuva. Kiitos vierailustasi. Tulehan piipahtamaan toistekin. Lämmöllä Anne

12189766_981252875264520_211723890076346