Sunnuntai.
 

Päätin eilen illalla että huomenna lähden metsään.
Hiipparoin aikani lähimetsiköissä eikä tällä kertaa ollut edes mukana mitään mihin voi kerätä puolukoita. Olin vaan hiljaa itseni kanssa.  On se syksy vaan kaunis. Lehtiä sateli ja tuuli humisi rauhoittavasti. Värikkäät lehdet on mielettömiä.
Mies koiran kanssa käveli vastaan ja sanoi pirteästi moikka. Se tuntui kivalta. En ollut yksin. Mietin siellä että eihän mun pakko muutenkaan olisi olla. Vaikka en jaksa/ tai halua ihmispaljoudessa (koronankaan takia) olla voisin viestititellä tai soitella ihmisille. Sanoa vaan vaikka moi mitä sulle tänään kuuluu?
Samalla tuota ajatellen oma yksinäisyys ja paha olo varmaan helpottuisi sillä kun jakaisi vaan hömppäjuttuja puhelimessa. Kertoisi vaikka minkä väriset sydänsukat tänään on jalassa tai millaista sukkaa tällä kertaa aloin kutomaan. Hassuttelu on kivaa.

Tänään tuntuu muutenkin virkeämmältä. Ehkä siksi kun paistaa aurinko ja sai eilen sisältään ison taakan kirjoitettua ulos. Puhuminen vaikeista asioita on aina ollut vaikeaa ja ne patoutuu kun ei osaa tehdä sanoista lauseita. Kirjoittaminen on aina ollut mulle tärkeä työkalu.

Mietin tuossa aiemmin myös yhtä työpäivää parin viikon takaa, kun mieli meni sielläkin solmuun ja kun lähdin kotiin olin ihan sumussa. Surin sitä että mitähän muut nyt ajattelee kun se heikkous tuli esille taas julkisesti. Harmitti ja harmittaa vähän vieläkin. Sitä pelkää kovasti miten muut ajattelee näistä tilanteista. Toisaalta vuosien saatossa olen oppinut siihen, että ihmiset jotka myrkyttää mieltä on syytä heivata elämästä niin hyvin kuin mahdollista. Helpommalla pääsee kun antaa parempien olla omissa maailmoissaan ja yrittää olla tyytyväinen siihen, että ympärillä on kuitenkin niitä jotka hyväksyy myös huonompana. Mieli kärsii vaan kun yrittää olla ihmisille, jotka alistaa ja kohtelee huonosti mieliksi.

Jospa tässä kohtaa olisi kahvikupillisen aika. Ja sitten voisi vähän taas kutoa.
Yritän kirjoitella taas iloisempia juttuja lähipäivinä.
Mukavia viimeisiä syyskuun päiviä

<3 Anne