20180302_085410.jpg

Huomenta täältä talvisesta Turusta. Pakkasta on pidellyt ja on muutaman kerran jo joutunut toivomaan hieman lämpöisempiä talvipäiviä. Välillä jopa ihan kesää ja kärpäsiä. Hassua että ollaan jo maaliskuussa, aika kuluu mahdottoman nopeasti. Juurihan oli joulu ja kohta kolkutellaan pääsiäisessä ja ollaan keväässä.  Oijoi. Ihanasti jo aamulla on valoisaa ja aurinko on hellitellyt monena päivänä. Kissat ottaneet oman osansa auringosta ja eilen huvitti, kun Tassukka makoili selällään kintut kohti kattoa pää ikkunaa kohti. On ne niin suloisia. 

Täällä on herätty reippaana hyvien unien jälkeen jo aamuvarhain, pullat jo leivottuna ja suklaakakku juuri uunissa. En tiedä mistä nyt viiraa, mutta jokin on pahasti vialla. Eipä sillä, hyvältä tämä ilomieli tuntuu. Onhan tätä tämmöistä ollut jo iso ikävä. Ihanaa olla elossa, mieli rauhallinen ja kaikkialla valtavasti rakkautta. Välillä meinaa ihan sydän pakahtua tähän hyvään tunteeseen. <3 Illalla on ihana mennä kiitollisena nukkumaan ja ottaa yksisarvinen kainaloon. 

Lomaviikko tässä lähenee jo loppuaan, tiistaina paluu töihin. Työkavereita jo vähän ikäväkin ja tietysti lempimammoja ja pappoja. Eilen huomasin kuinka halipulainen olinkaan, kun normaalisti työpäivien aikana koskettelee paljonkin ihmisiä ja saa siinä samassa täytettyä omaa halitarvettaan. Kosketus on vaan niin iso juttu. Siksi tahdonkin pitää joka päivä kiinni siitä, että saa olla ihmisten lähellä. <3

Hupsista, eksyin hetkeksi johonkin omaan maailmaani tuijotellen ikkunasta. Kaunis aamu, ihana pilvetön taivas. Olen huomannut viime aikoina eksyväni useastikin aivan hassuihin ajatuksiin. Hymyillyt itsekseni omille ajatuksilleni ja oppinut itsestäni valtavasti uusia asioita. Hauska matka tämä elämä kivikoista huolimatta. Nykyään ajattelenkin enemmän niin, että elämä on kasvua ja aina löytyy uusi kerros, jonka kohtaamalla pääsee askeleen lähemmäs todellista itseään. <3

Eilen iski kova metsäkaipuu. Pakko tässä kohta on itsensä kuljettaa puiden keskelle höpisemään peikoille ja menninkäisille. Mitähän niille ihanille mahtaa kuulua, kun en hetkeen ole moikkaillut. 

Nyt yksi hurisija heräsi pyytämään toista aamupalaansa, pitää syödä hyvin että jaksaa nukkua. <3

Palaillaan taas, nyt kakku pois uunista ja kohti seuraavia touhuja. Ihanaa aurinkoista päivää. Heippaaaa. 

<3: Anne