youarelove.jpg

 

Hei hei hei :)! Ihanaa päivää juuri sinulle ihana ja arvokas lukijani. On ilo saada taas pyllähtää hetkeksi persuksilleen, ja näpytellä tänne niitä näitä. <3

Mä olen ihan täpinöissäni oikeastaan kaikesta. En meinaa osata olla aloillani ollenkaa, ja jossain kohtaahan toki olisi suotavaa ihan vaan pysähtyä hetkeksi ja antaa itsensä levätä. Viime päivät on mennyt hurjalla kiireellä, ja välillä jo jännittänyt, että koska loppuu vuorokaudesta aika ja miten saan sovellettua kaikki sopimani jutut yhteen päivään.. ja siihen seuraavaan. Mutta se on tällä hetkellä ihan positiivista. Vielä ei ole ainakaan iskenyt väsy ja virtaskaa tuntuu kummasti olevan edelleen. 

Maanantaina tänne saapui minulle niin rakas esikoiskirjani ensimmäinen oma painos, ja niiden kanssa on saanut touhuta pakatessa ja toimittaessa. Olen lukenutkin sen jo läpi niin monta kertaa, että taidan muistaa kaiken jo ulkoa. 

On niin hassut fiilikset, ettei sitä osaa edes kuvailla sanoin. Vieläkään. Tuntuu, että leijailen jossain aivan toisessa maailmassa, uskomattoman onnellinen ja kiitollinen fiilis tästä kaikesta mitä sain aikaan. Mitään en olisi tehnyt toisin ja se tunne on vaan vahvistunut. <3 Itsetunto kasvoi hetkessä, ja aiemmin jännitin, että tuleeko mulle se ujostuminen jossain kohtaa, mutta siitä ei ole pienintä merkkiäkään. Päin vastoin. Maailma aukesi ihan eri tavoin ja tässä näkee niin paljon kaikkea pientä ja ihanaa, että ihan sukat pyörii jaloissa. Mä olen niin kiitollinen <3. 

Sen mä vaan tahdon sanoa, että älä epäröi lähteä toteuttamaan unelmiasi. Sinä pystyt. Horju ja heilahtele, mutta älä luovuta. Sinä pystyt. Katso itseäsi peiliin ja sano sinä pystyt <3. Sinä oikeasti pystyt. Tuntuu jokseenkin väärältä sanoa nuo sanat, kun itselle tärkeä ihminen ei uskonut pystyvänsä, ja luovutti. Mutta niin, siihen taas on omat syynsä ja sitä kunnioittaen pitää jatkaa eteenpäin. Palaan tuohon aiheeseen vielä myöhemmin.

Joulu tulla jolkottaa jo ihan kulman takana, ja meillä ei ole kuin yksi tonttunen vasta esillä. Tuntuu vähän siltä, että ei ehkä enempää tulekaan. Joulukuusen, sen pienen ja sievän, taidan tuolta kellarista hakea ja ihanasti koristella, kun mulla on jo yhdeksän ihanaa joulukoristetta. Ensimmäiset torttuset leivoin viikonloppuna ja ai ai, kun ne maistuikin hyvältä. Tuli vähän pakko tuunailla, ja muutamaan laitoin luumun tilalle nutellaa. Ei huono sekään, mutta luumua ei kyllä voita mikään.

--

Tuossa reilu viikko sitten sattui vähän ikäviäkin asioita jotka pakotti taas miettimään tätä elämää. Sen vaikeutta ja sitä kuinka raskaana tämän matkan osa ihmisistä voikaan kokea. Iso ikävä jää. Aina se on niin kovin surullista, kun ihmisiä ympäriltä (ja muutenkin) menehtyy, mutta vielä tuskallisempaa se on, kun se tapahtuu omasta päätöksestä. Se todella pysäyttää miettimään ja sitä kaikkea pohtiikin aivan liikaa, niin paljon, että se jo tuntuu mahdottomalta käsitellä. Se on vähän niin, että on asioita, joita ei saisi lähteä pyörittämään päässään ollenkaan. Niiden pitäisi vaan antaa olla, ja käsitellä ne sellaisina kuin ne on tapahtunut. Ei pakottaa itseään kärsimään sen asian takia yhtään enempää. Vaikea asia jo valmiiksi, niin miksi se pitää pyörittää päässään vielä vaikeammaksi. Se tunne kun tuntee liikaa. Tuntuipa tuo kaikki hyvältä kirjoittaa, vaikka aihe vaikea onkin. Jokainen askel asian käsittelyssä on eteenpäin. 

--

kippuralehti.jpg

Päivällä mulle tuli totaalinen tunnelukko ja kirjoittaminen tyssäsi siihen, sekä piti sitten reippaasti kipittää töihinkin. Hetken jo luulin, etten edes ehdi ajoissa sinne, kun varttia ennen lähtöä oli niin kovasti kaikkea tekemistä mielessä ja piti saada jatkaa vaan. Mutta se iltavuoro on nyt tallusteltu ja saatu mammat ja papparaiset hyvin mielin illalla siirtymään unille. Nyt on vaan ihanaa istua kitaran soittoa kuunnellen ja näpytellä muutamat sanat vielä. Kolme vapaata edessä, onneksi. Olisi kovin kiva sanoa, että kolme kiireetöntä vapaata, mutta se ei nyt kyllä pidä paikkaansa, eikä onneksi edes ahdista. Tulee tavattua ihania ihmisiä ja saa taas hymyillen ojennella kirjaa eteenpäin. :) 

Nyt mun on sytytettävä iltatuikut, himmennellä näitä valoja ja mietittävä ihan vaan hetken peikkoja ja menninkäisiä. Kauniita unia sinulle, ja tulehan taas käymään. Kiitos Kiitos Kiitos.

<3 Anne