Hyvää iltaa. 

Päätin vielä ihan oikeastikin kuulumisia kirjoittaa. Ei uneta. Lähinnä hirvittää ajatus nukkumisesta. Parina viime yönä olen taas nähnyt niin järkyttäviä unia, päikkäreiltäkin herättyäni ollut ihan kauhuissani miettien, että mitä hittoa tämäkin taas tarjoittaa. Toki levottomuutteeni suuri syy on tämä hilliton kutina. Samainen ihottuma mitä syksyllä, tännekin silloin itkin kutinaani. Syy on ilmeisesti atooppinen iho. Aurinko teki kepposiaan, ja nyt tämä talvi. Kenellekään, en edes pahimmalle vihamiehelle, en toivo tätä. Tosin ei mulla ole sitä pahinta vihamiestä. Voisi olla, mutta en tahdo vihata. Ketään. Kaikella on tarkoituksensa. 

Tahtoisin kirjoittaa kirjeen teille. Lukijoilleni. Sanoja kaikille. Ajatus siitä tuntuu ihan hullun hyvältä. Ehkä huomenna. Aamupalaksi.

Huominen aamu on unelma. Jos sää on vähääkään tätä- lumituiskua, pientä ihanaa pakkasta, sen suloisuutta, minä syöksyn kameran kanssa ulkoileman. On vaan niin ihanaa tehdä niitä asioita mitä rakastaa. Vaikka muuten joinain päivinä tuntuisiin kaikki tökkivän, niin kuinka ihanaa on havahtua siihen pieneen kauneuteen mitä täällä on. <3

Onneksi tuli oikeasti talvi. Ihanasti söpösti lunta<3. Ihanaa lunta!

10392491_824886624234480_363625018718065

Mitähän muuta mun piti tarinoida. Jotain ei niin tärkeää, ja unohdin sen jo. Mutta kuitenkin. Ainiin, se kirje. Kirjoitan teille huomenna kirjeen. <3

Kaunista yötä ja sulokkaita unia, Anne