20170406_065222.jpg

Aamun kuiskaus, huomenta. Yöllä on taas ollut pikkuinen pakkanen. Tätä se on päivästä toiseen. Yöllä on kylmää ja päivällä saatetaan päästä ihan mukaviinkin lämpöasteisiin. Välillä sataa ja välillä paistaa. Aurinko jo ihanasti lämmittää, kun sattuu se päivä, jolloin pilvien takaa pilkistää. Kohta se kevät on kuitenkin täällä, ihanaa. 

Vapaapäivä. Kello 5:35. Aamukahvi kupissa ja karvaiset ystäväni aamupalalla. Unta ei riittänyt. Eikä meinannut edes tulla. Syytä en tiedä. En mielestäni liiemmin mitään sellaista edes pohtinut minkä vuoksi olisi uni kärsinyt. Kolmen aikaan heräsin taas hirveän yskäkohtaukseen ja tovin olin hereillä, jotta tasaantuisi. Hetki lisää unta ja nyt istun tässä hiljaisuudessa. 

Olisi ihana maata metsässä puiden keskellä, katsella tähtitaivasta ja kuunnella lintujen aamulaulua. Hiljaisuus ja lintujen laulu on kaunis ääni. Kaunein ääni maailmassa on kuitenkin ehkä kissan kehräys. <3
Voi kuinka ihanaa olisikaan nuuskia puita, hellästi hipelöidä kaarnaa, silitellä sammalia ja nauttia siitä metsän puhtaudesta ja rauhasta. 

Olla vaan hiljaa ja unohtaa kaiken muun. Päästää irti kaikesta stressaavasta ja pitää kiinni vaan puhtaista energioista. 
Edelleen toivon, että olisin syntynyt peikkojen ja menninkäisten maailmaan. Saisin nököttää kantojen päällä, hyppiä ja tanssahdella ilosta muiden metsäläisten kanssa. Uskon sen olevan valtavan kaunis paikka. 

Viimeisen viikon aikana  (oi kyllä, viime kirjoituksesta onkin aikaa viikko) on tapahtunut paljon asioita. Olen herännyt henkisesti ja kohdannut pelkojani. Kyyneleet silmissä kävellyt kohtaamaan ihmistä, joka on vuosia ollut poissa elämästäni. Koskettanut hänen kättään ja hukuttanut itseni hänen syliinsä. Olen rakastunut elämääni, vaikka välillä itkenytkin syvältä sisältäni kivuliaita kyyneleitä. Olen rakastunut siihen rakkauteen mitä ympärilläni on. Olen myös kaivannut toisenlaista rakkautta ja siitä syystä ollut rauhaton. Olen nauttinut työpäivistäni vanhusten kanssa, olen antanut heille hoivaani täydestä sydämestä ja saanut palkaksi monia kauniita hymyjä ja kiitollisia katseita. 
Olen rakastanut sitä tunnetta, kun huomaan että minusta välitetään. Sitä aitoutta mitä meidän ihmisten välillä on. Sitä mitä olen pitkään pitänyt piilossa, koska olen ollut eksyksissä ja peloissani. Nyt minun on hyvä olla. <3

Olen pohtinut paljon myös masennusta ja sen kanssa elämistä. Sitä miten vaikeaa on antaa apua, tai olla se osapuoli joka ottaa sitä apua vastaan. Olen lukenut paljon siihen liittyviä kirjoituksia ja yrittänyt laittaa niitäkin palasia tässä pelissä oikeille paikoilleen. Jokainen päivä opettaa uutta jos vaan haluaa oppia. Minä yritän. Toivon, että myös muut yrittävät ja osaavat välillä nähdä sen kirkkaudenkin. Kiitollinen, niin kovin kiitollinen, olen kaikille niille ihmisille, jotka kanssani tätä matkaa kulkevat ja jaksavat kuunnella niin hyviä kuin huonojakin päässäni olevia asioita. Kanssani ei ole ollut helppoa, eikä koskaan varmasti tule olemaankaan. 
Tässä nyt kuitenkin ollaan vahvasti oikealla polulla ja tuntuu hyvältä tätä kulkea. <3

Nyt alkaa ulkona jo kirkastumaan. Yö muuttuu aamuksi ja on koko päivä aikaa tehdä tästä päivästä hyvä. 
Toivon sinulle iloa ja aurinkoa tähän päivään. ♡ Hymyile! Ja maailma hymyilee kanssasi ♡

<3: Anne