FB_IMG_1491839041450.jpg

Perjantai. Pitkä sellainen. Pitkäperjantai. Hyvää perjantaita sinnekin puolelle ruutua. 

Tänään on taas herkkispäivä. Hyvällä tavalla. Sellainen kovin tunteellinen ja tarve kertoa ihmisille hyviä asioita muistuttamaan kuinka arvokas on ja miten isosti olen onnellinen siitä, että saan kulkea näitä polkuja juuri heidän kanssaan. <3

Eilen illalla herkistelin kirjoittaessani aika paljonkin. Hetken ihan ahdisti, kun tunteet oli niin voimakkaita ja hetkittäin oli sellainen 'pakko pitää vaan päästä kiinni ja keskittyä hengittämään'- fiilis. 
Aamulla herätessä vähän itkettikin kun muistelin kaikkia ajatuksiani. Se itku ei  kuitenkaan ollut pahaa itkua. Lähinnä kiitollista. 

Mietin kovasti tätä ihmisen kuorta. Sitä mitä sieltä sisältä löytyykään ja mitä kaikkea on piilossa toisilta ihmisiltä. Kuinka paljon työtä ihminen on joutunut tekemään itsensä kanssa.   
Aluksi näemme kuitenkin vain kuoret, joiden sisällä me olemme. Joskus ne kuoret särkyy ja onneksi meillä on uusia mahdollisuuksia lähteä rakentamaan uusia. Takaisin niitä ei kuitenkaan koskaan saada samanlaisina. Kuinka kipeää se tekeekään kun se kuori murtuu. Kuinka paljon ihminen pitää kuorensa  sisällä salaisuuksia. 
Itselleni on kasvanut vuosien varrella melkoisen kova kuori. Nimenomaan se suojamuuri, jonka sisälle en pitkään aikaan päästänyt uusia ihmisiä. Nyt olen alkanut oppimaan kuitenkin siihen, että on helpompaa olla kun pystyy jakamaan vaikeatkin asiat toisten lajitovereiden kanssa. Kuinka valtavasti niistä ympärillä olevista ihmisistä saakaan voimaa kulkea eteenpäin. Tämänkin kun olisin jo järkeillyt ja sisäistänyt aikoja sitten - kuinka monilta särkeviltä kyyneliltä olisikaan säilynyt.

Ihana aurinkokin oli täällä hetken taas. Tuntui hyvältä, kun säteet lämmitti vasenta kylkeä ja poskea. Aurinko tunkeutui väkisin ikkunoiden läpi. Kaunista. Nyt onkin päivä jo vaihtunut illaksi ja tämä perjantai ei ole tuntunut ollenkaan liian pitkältä. Toivottavasti huominenkin olisi täynnä hurjasti aurinkoa (ja tunteilua.) Odotan jo seuraavaa kiireetöntä aamua, hyvää aamupalaa ja lenkkihetkiä. Tämän päivän en kuitenkaan tahtoisi vielä loppuvan. Tässä on niin hyvä nyt olla. Olla ihan hiljaa vaan. 

Rauhallista pääsiäisen jatkoa ja kiitos kiitos kiitos, kun jaksoit taas lukea ajatuksiani. 
Rakkaudella: Anne 

Hupsista. Tämä jäi eilen tallentamatta.