Huomenta!<3

Viikolla saapui tilaamani värityskirja, torstaina ja perjantaina innostuin niin mahdottomasti mielenrauhaa itselleni jo värittelemään. Siinä unohtui kotiaskareet täysin, oli vain puhdas ja rauhaisa mieli. Pitääkin kohta kaivaa taas kynät ja kirja esille, niin saa tämä sunnuntaikin rauhaisan alun. Tuo on todella rauhoittavaa puuhaa, koukuttavaakin. Sitä uppoutuu niin täysin siihen tekemäänsä kuvaan. Ei tahdo lopettaa. Miettii vaan sävyjä, lempeyttä. Mietinkin, että huonolla mielellä kuvat on varmasti "ahdistuneempia", tummemmilla sävyillä jne. Oli onni, että tilasin värityskirjani, uusia ostoksia jo suunnittelen, vaikka tässäkin vielä tekemistä. Suosittelen lämpimästi. Hienoa, että meille aikuisillekin on keksitty moinen juttu. Ihana tapa/syy myös antaa aikaa itselleen, ja saa sitä kautta rauhaakin.

Perjantaina jo tuskailin, että miten käy, kun pitäisi sinne Pohjanmaalle löhteä, ja en nyt kuitenkaan viitsi sinne tätä mukana viedä, mahtaa olla paineita, kun kotiudutaan. Tai on muutenkin, kun jossain vaiheessa se koti-ikävä iskee kuitenkin, ja odottaa jo kissojen luo pääsemistä, ja omaa rauhaansa. Jännä kyllä tuo ensimmäinen lomaviikkoni, oli ihanaa olla niin paljon hiljaa, itsekseen. Mieheltä pyytelin anteeksi, kun en niin kovin sosiaalinen ollut. Oli helpottavaa pysähtyä siihen hetkeen. Nauttia vaan siitä, kun ei ole pakko mitään. Tuolla reissussa sitten pitää olla äänessä, iskee varmasti jonkinlainen puhekammo, ei vaan enää jaksa höpöttää, tai ottaa vastaan sitä höpötystä taukoamatta. Ei sellaista vaan oikein voi sanoa, vetäytymällä pois toki, ja silloin antaa koppavan, epäkiinnostuneen kuvan. Välillä ihan ärsyttää, kun hiljaisuudesta koetaan, että on suuttunut, kettuuntunut, ei olla kiinnostuneita seurasta. Asia kun ei kuitenkaan ole niin. Ei vaan jaksa. Eikä ole pakko jaksaa. 

Kaunista ja rauhaisaa sunnuntaita. Tämä lähtee keittelemään kahvia, ja värittämään kuvia. Kiitos, kun poikkesit. <3:lla Anne