Heipsan! Taas on mennyt pari päivää viime kerrasta. Ihan harmittaa. En vaan jostain syystä ole ehtinyt koneella istuskella, tai halunnut. Kuinka vain. Kirjoittanut olen kylläkin, hurjasti, mutta tänne asti en vaan ole päässyt. 

Nyt se kesä sitten tuli. Hetkeksi ainakin. Aivan mielettömän ihanan lämmintä. Talvesta tykkäilevänä en ole kuitenkaan vielä kertaakaan tuskaillut kuumuuden kanssa. Lähinnä vaan nautin. on niin ihanaa, kun ei palele. Oikeastaan sellainen sopiva olo. :D Vaikka asteita vissiin se 28. Töistä kun päsin, keitin nopeat kahvit ja kiirellä parvekkeelle istumaan, ja siellä todella sitä lämpöä on, kuin saunassa. Oli ihana kaksi tuntia, kirjan parissa auringon hellimänä.

Mietin eilen miksi ihmiset on välillä niin ilkeitä toisilleen, ja se oma napa on aina vaan se tärkein. Onhan se tokikin, mutta pitää myös niitä muita osata huomioida, ja kunnioittaa tarpeita, vaikkei ne olisi samat kuin itsellä.. Tämä ajatus sai alkunsa keskiviikkona, kun tuli läheisen kanssa pientä sanomista, ja sain sitten kuulla olevani omahyväinen ja itsekäs. Ahdistaa kuulla tuollaista, kun kuitenkin pääasiassa yleensä ajattelee ensin ne muut, eikä niitä omia tarpeitaan useinkaan tuo ensin esille, tai tuo toki, muttei ihan niin voimakkaasti kuitenkaan. Kunnes nyt ilmaisen asian, ilmeisesti väärällä tavalla. Tiedä sitten kauanko tämä paha mieli jatkuu. Ehkä kolme kuukautta. Harmittaa ihan hitosti, mutta en mä sille asialle nyt mitään voi, ja sen kanssa on vaan elettävä. Nieltävä se vaan on, kun en nyt enempää harmia tahdo saada aikaiseksi. Typerä asia muutenkin alkaa riitelemään, ja pitkään vihanpitoon. Mutta minkäs teet., kaikki ei aina mene putkeen. Oma ajatuskirjani sai kahden päivän aika kyllä moneenkin sivuun täytettä. Onneksi, sillä olo on kaikesta huolimatta rauhallinen.

Kovasti iltaa odotan, ja sitä että miehelle iskisi soittelufiilis. Saisi siinä samalla sitten kirjoitella omiaan, ja fiilistellä. Ystävälle voisi toki myös kirjepostia raapustaa, puhdistavaa puuhaa sekin.Tai no, kirjoittaminen yleensäkin.

Töissäkin on ollut nyt nämä päivät oikeasti kivaa. On ollut kiva aamulla lähteä, mutta kuitenkin myös päästä pois. Varsinkin nyt, kun on tuo aaarinko<3. Huomasin ainakin sen, että tuskailuun, kaikenmoiseen auttaa oikeasti puhuminen. Ei kaikkea tarvitse aina pyörittää omassa päässä niin hitosti suuntaan ja toiseen. Se toisen ajatus samasta asiasta voi olla suurikin helpotus. Tästä tulee kiittää kahta parasta työkaveriani, ystävää. Ovat olleet suureksi avuksi. 

Sellaista täältä aurinkoisesta Turusta! Nyt pikapikaa nopeat tiskitouhut ym, ja sitten kauppaan hakemaan perjantaiherkkuja. Mä tahdon näääin paljon vesimelonia ja rypäleitä! NAM!

Iloista ja aurinkoista viikonloppua, <3:lla Anne