Näpyttelenpä näitä kummia ajatuksiani tänne taas. On taas päässä myllännyt yksi jos toinenkin asia. Vähän ahdistanutkin. Tai välillä aika paljonkin. Tuntuu, että olen välillä niin kovin tyhmä, vaikka yritän vaan hyvää. 

Tässä on punnittu ystävyyttä. Viime viikonloppuna alkoi suuresti harmittaa, kun ihminen joka on tuntenut minut liki 20v laittoi viestiä, ja viesteistä huomasi, että nyt olen tehnyt vähän väärin, ja tiedän siihen kyllä syyn. Vaikka oikeasti tarkoitukseni oli vain hyvä. Tällä suurenmoisella ihmisellä on elämässään kuitenkin niin paljon kaikkea muuta säätöä, touhua ja kiirettä, ettei aina viitsi toista kuormittaa, vaikka se joka kerta mieleen tuleekin. Oli ne sitten iloja, suruja, suuria huolia, tai mieletöntä huumaa, niin on voinut ottaa sen puhelimen käteen ja soittaa tai viestittää. Tällä kertaa en vaan sitä tehnyt. Ja se tuntuu nyt vähän tyhmältä, surulliseltakin. Lähinnä ajattelen asian niin päin, että jos olisin vuosia ollut toiselle ihminen, joka tietää kaikesta kaiken, ja äkisti en olekaan "mitään".. tai siis, että mulle ei kerrotakaan sitä ns. isoa juttua, joka on ennen ollut aina ihan normaalia. Heräisi sama kysymys mitä multa kysyttiin "Mikset luota muhun?".. Ja se tuntui niin hlvetin pahalta. Luotan toki, mutta joskus pitää myös säästää ihmistä, olla kuormittamatta liikaa omilla jutuillaan. Oikea ystävä ymmärtää myös sen, ettei kaikesta tahdo aina puhua, kunnioittaa sitä, ettei ehkä tahdo asiaa uudelleen lähteä aukomaan. Se on todellista <3. Siitä tunnetaan ystävä! 

Toinen puoli tässä taas onkin se, että olet luottanut asiat toiselle ihmiselle, joka sitten kertoikin ne itselle vaikeat asiat tälle toiselle, auttaakseen. Ja mitä tästä opimme. Kunnioita toisen ihmisen sanaa. Jos se sana on ei, niin silloin se on ei. Siihen sanaan on syynsä. Ei sillä, että tuokaan aina pitäisi kutinsa, mutta joskus kyllä. Harmittaa suuresti millaiseen tilanteeseen sitä itsensä osaakaan ajaa, vaikka ajattelee asiaa vaan "oikean kautta". <3 Onneksi kaikki on taas hyvin, eikä ole mitään hätää. Tiedänpä jatkossa kenen puoleen käännyn, kun tuntuu siltä.

Olen näitä juttuja pyöritellyt päässäni, itkeskellyt salaa, ja yrittänyt asiaa selvitellä omassa päässäni. Ehkä se siitä. Tekisi vaan mieli halata kaikkia niitä itselle järjettömän tärkeitä ihmisiä ja pyytää anteeksi, etten aina ole toiminut niin oikealla tavalla. Kiitollinen kuitenkin suuresti <3.

IMG_0933.jpg

Sellaisia mietteitä täällä siis. Ja on tässä hiukan aamukampaakin kynitty. Enää jäljellä huominen. Ihanaa huominen! Sitten saa lomailla. Kuukauden, Ihanan pitkän kuukauden <3. Kyllä tässä on huomannutkin, että alkaa olla kovasti loman tarpeessa. Töissäkin sekoilee ihan hölmöjä juttuja, eilen onnistuin jopa hukkaamaan punaisen ratsuni, siis fillarini. Tänään hypähdän ajoissa nukkumaan, ja huomenna aamulla saan kyniä kammasta viimeisetkin piikit. Jättihuuma! :)

Kiitos käynnistäsi ja tervetuloa uudelleen! <3: Anne