IMG_2069.jpg

Eilen illalla nukahtaminen oli taas kovin vaikeaa. Pitkään makoilin tuijotellen valkoisia kaapinovia ja huokailin hiljaa. Kuuntelin nukkuvan tuhinaa ja toivoin, että nukahtaisin itsekin pian. Välillä työnsin itseäni syvemmälle kainaloon ja välillä taas pois. Tuntui hetken siltä, että aamu on ennen kuin nukun silmällistäkään. 

Mielessä pyöri valtavasti asioita. Koko elämästä. Ihan lapsuudesta asti. Mietin syitä miksi minusta on tullut tällainen. Miksen ole saanut vahvuutta ja varmuutta enempää. Miksi olen antanut tapahtua asioita, jotka on vaikuttanut paljon kaikkeen. Eihän sitä silloin ole voinut ajatella, että ne asiat saattaa seurata kauankin. Ja huonoina aikoina ne menneisyyden möröt sitten kömpii esiin ja niiden pois työntäminen on hirmuisen vaikeaa. Ne möröt on pelottavia. 

Miksi välillä ne illat on juuri niitä hetkiä, kun mistään ei saa järkevää ajatusta aikaan ja se kasvaa sisällä suureksi taakaksi. Miksi juuri silloin, kun on muutenkin väsy ja mieli ei toimi kirkkaasti. Väkisin meinaa tulla itku ja sitten ei uni tule ainakaan. 

Aikani sängyssä pyörittyäni päätin lähteä vielä keittämään uniteetä ja rouskuttamaan pari parapähkinää siinä toivossa, että helpottaisi nukahtamista. Kissat siinä samalla villiintyi taas uniteen tuoksusta ja oli rauhoittavaa seurata niiden hassuttelua. 
Katselin ikkunasta, kun tuuli paiskasi puiden oksia suuntaan ja toiseen. Kuuntelin huminaa ja mietin, että siinä meni taas se talvi. Tämä on kyllä merkillistä, kun pakkasta ja lunta on päivän pari kerrallaan ja sitten taas ihan vesikeliä ja kovaa myrskyä. Olisi ollut ihanaa, jos pihalla oleva lumiukko olisi saanut hetken olla pystyssä. Nyt se kutistuu päivä päivältä enemmän ja kohta on kadonnut kokonaan. 

Tänään ajattelin uskaltaa hetken taas uskoa itseeni ja yrittää saada uusia sanoja aikaiseksi työnalla olevaan uuteen kirjaan. Ja kirjoittaa pitkän kirjeen myös ystävälleni, jota kovasti kaipaan vierelläni. Tylsää kun on kilometrejä välissä ja sielunsiskon kanssa ei voi puhua kasvotusten. 

Pikkuhiljaa alkaa silmät taas aukeamaan tähän uuteen tuuliseen keskiviikkoon. Hieman vielä lisää kahvia ja muita hiljaisia aamutoimia. 

Hyvää tätä päivää sinulle. Toivottavasti mielesi on aurinkoinen ikävästä säästä huolimatta.
<3: Anne