Väsymyspäivä. Vissiinkin vähän jokaisella. Pitkät tovit tuolla sängyssä peittojen alla makoiltiin, kissut tuhisi ja kuorsasi, minä lueskelin. Nyt oli pakko jo nousta kahvinkeittotouhuihin, ja säätämään jotain sapuskaa. Ja juu, tässä se sitten nähtiin. Koneelle sitä taas jumiuduin. 

Eilen meni hermo takkutukkaani, niinpä sitten kipasin tuossa lähikampaamossa kyselemässä aikaa. Ihanaa hellivää turvehoitoa sain päänahkaani aamutuimaan, ja tukkakin on nyt ihan hitosti lyhyempi. Vähän ihan alkuun ahdisti, kun pituutta lähti niin paljon, mutta nyt kun tuota on pällistellyt, niin siitähän alkaa ihan tykkäämään. :) Enpä edes muista milloin viimeksi joku olisi puolitoista tuntia päätäni nyplännyt, ja tehnyt töitä sen hyvinvoinnin eteen. JEEE!

Yritin tuossa aamulla etsiä tilattavissa olevia Enkelikortteja, mutta en mä onneton löytänyt. Jos joku lukevainen sattuu tietämään, niin vinkkiä vinkkiä. Sellaiset olisi niin parhaat.<3 On mulla paljon muistissa kaikenmoisia sivustoja, mutta jotenkin nyt työn takana löytää nämä kortit. Tai sitten olen vaan niin onneton, että etsin väärällä tavalla. Sekin on mahdollista. 

Eilen ehtoolla oli ihan parasta, kun mies innostui soittelemaan kitaraa ihan pidemmäksi aikaa, minä siinä samassa sitten kirjoittelin omia hömppiäni. Tuntuu, että eiliseen mahtui kirjoitustouhuja lähes jokaiselle tunnille. Rauhoittavaa, rentouttavaa. Ihan luksusta. Tänään voisi melkein innostuttaa uuteen soittotouhuun, ja uppoutuisi itsekin taas samaiseen tilaan kuin eilen. Ei pöllömpi ajatus, todellakaan. 

Noniin, nyt se sumppikin on valmista. Juopottelemaan siis, heipat!

 

Unisin terkkuloin Anne ja Nessu

v%C3%A4synessu.jpg