Ensimmäinen virallinen lomapäivä. Täällä mä istun remppamiesten työhälinässä ja mietin voiskohan sitä jotenkin olla avuksi. Tuskinpa. Parempi ehkä vaan pysyä poissa jaloista. :D Sattuu pian joku vahinko.

Aamulla heräsin reippaasi kahvinkeittotouhuihin, kun mies heräili töihin. Ensi viikolla saadaankin sitten yhdessä lomailla. Ei tarvitse herätä kellon pärinään. Laitoin siinä tokkuroissani hiukan paikkoja kuntoon, ja lähdin aamulenkille hakemaan jumppapalloa ja Narnian Tarinoita<3. Ihan huippua. Kotiuduttuani nautiskelin muutamat mansikat ja mietin vaan, kuinka kiva on olla tässä ja nyt.

Hiukan tuossa taas pääsin tuskailemaan viikonlopun tyhmiä tekojani. On se vaan niin pjärsiistä olla tällainen liikaa miettivä ja pohtiva. Mutta ehkä se tästä taas. Tarvisi vissiin käydä joku itsetutkiskelukoulu, ja yrittää saada jotain järkeä tähän päähani. Olisi helpompaa itsella, ja muilla. Kaipa ne elämän kolhut vaan on muovannut tällaiseksi, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Yrittää lupaan ainakin koittaa edes käyttäytyä järkevämmin. Ehkä onnistun joskus. 

Tekeepä hyvää saada kirjoittaa näitä juttuja, ei oo ihan niin yksin ajatustensa kanssa. Ja, kun välillä ne omat pölöt jutut tuntuu niin typeriltä, ettei mitään järkeä. Miksi sitä pitää olla tällainen? 

Aamulla näytti ilma niin nätiltä, mutta nyt menee taas pilveen, ja kohta taitaa tulla sade. Ei haittaa. Loma on loma, vaikka kuinka sataisi. Mä nautin lomailustani, vaikka niitä akkoja sataisi taivaalta. Ukkoselle voisin kyllä sanoa ei. Siitä en piittaa. Yhtään. Viime viikolla täällä ukkosti, mä oon nukkunut niin sikeästi, etten tiedä mistään mitään. Onneksi. 

Jospa mä nyt menisin hiukan esittämään edes avuliasta, ehkäpä oon vaan tiellä. :D

Iloa päivääsi, kiitos, kun piipahdit. Lomaterkuin Anne.