20180209_063548.jpg

Hyvää, rauhallista ja ilon täyteistä perjantaita ihana Sinä <3..

Viime kerrasta on aikaa taas melkein ikuisuus. Pitäisi ehkä pahoitella, mutta mitä sitä anteeksipyytelemään asioita, joita ei ole tarkoitettu vaan tapahtuvaksi aiemmin. Nyt on oikea hetki taas tälle ja minulla on juuri oikeanlaista annettavaa. 

Tänne Turkuunkin on vihdoin saatu ihana luminen talvi. Ja sen mukana sitkeä flunssapöpö. Hetkeksi jo päästi otteestaan, mutta palasi taas takaisin. Ehkä se vaan tykkää elää minussa :D. Tai minun kanssani. Itse en niin kovasti tästä vierailijasta välitä, mutta otettava vastaan se vaan on. Jos jotain hyvää pitää tässäkin nähdä, niin eipä tarvitse poistua kotoa, jossa on pitkästä aikaa aivan mielettömän hyvä olla. Tuntuu kuin kaikki ne negatiiviset myrkylliset energiat olisi poistuneet ja täällä on rauha. Ja sisälläni valtava kiitollisuus, rakkaus ja valo. Kissat selkeästi rakastaa myös tätä hassua aikaa elämässä. Meillä on niin hyvä olla. Onnenbambujanikaan en ole vielä onnistunut tappamaan ja tulppaanitkin eli tavallista pidempään. Vahvasti uskon siihen puhdistumiseen ja sen vuoksi kukatkin jaksaa elää pidempään. 

En olisi ikipäivänä vuosi sitten uskonut rötvääväni ihanalla punaisella sohvallani kuunnellen rauhoittavaa meditaatio-musiikkia hymy näin korvissa aamulla klo 5.35. En ikinä. Nämä muutokset ympäristössä ja sisälläni on aivan mielettömiä. Ympärillä olevat ihmiset näkee sen myös ja tuntuu, että voisi vaan hymyillä. "Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi." Se on niin totta. 
Kuinka ihanaa on tartuttaa muihin ihmisiin iloa ja saada sitä hyvää energiaa myös heiltä. Se on iiiihanaa. Niin kovin ihanaa.

Voi toivon niin isosti nopeasti parantuvani tästä pöpösestä, että pääsisi hiipparoimaan kameran kanssa metsään ja ottamaan taas talteen sellaisia hetkiä, joita ei ennen ole nähty. Onneksi on lupailtu vielä näitä talvipäivä, niin ehtii hyvin räpsimään muistoja tältäkin helmikuulta. 
Puitakin pitäisi päästä halinuuskimaan. Ai että <3.

En voi kiitollisuushumalassani ymmärtää mitä niin hyvää olen tehnyt ansaitakseni näitä tällaisia fiiliksiä, näitä kaikkia ihmisiä, joita elämääni on viimeisten kuukausien aikana tullut, enkä sitä miten kaikki nämä minun vanhat rakkaat ihmiset ovat tätä tunneryöppyilyäni jaksaneet. Niin kovin paljon tahtoisin kiittää. 

Eilen oli ihan pakkopakko paistaa lettusia ja tänään kovasti kutkuttelee laskiaispullat.  Huomenna ehkä onkin sitten kaalipata ja kalapuikot. :D  

On ollut myös varsin hassumaista leikitellä enkelienergioilla, naureskella sarvityyppien hassuja tökkimisiä ja ottaa kaikki irti minulle niin rakkaista kivistä. Onneksi tuossa oli yö, kun sai laittaa kaikki kivet latautumaan  kuun valoon. Taas jaksetaan työskennellä yhdessä. 

Muistatte ehkä viime maalis-huhtikuussa tapahtuneen kahvinkeittimen hajoamisen tuoman kriisin. Tämä samainen tapahtui taas viime torstaina. Voi että melkein hetken oli kiukku päästä valloilleen kuinka pitkäikäisiä nuo vekottimet nykyään onkaan. Nyt on taas saanut totutella pikakahviin ja kovasti odotan Gigantista saapuvaa viestiä, että punainen muru olisi noudettavissa. Toivotaan hänelle nyt hieman pidempää ikää, jooko? :)

Kipitänkin tästä nyt vettä keittämään ja laittamaan aamupuuroni. 
Kiitos kun jaksoit lukea. Tulehan taas. 

Luota sydämesi ääneen, se tietää ❤.

<3: Anne