muoks.jpg

Hei Sinä ihana siellä näytön toisella puolella <3. Kivaa ja aurinkoista iltaa juuri sinulle! Mukavaa, kun piipahdit tännekin kurkkimaan kuulumisia. Monta päivää on ollut ajatuksena kirjoittaa, mutta sitten olenkin taas vaihteeksi hypännyt jonkun muun hommelin pariin, ja se siitä näpyttelystä.

Tämä viikko on ollut ihan paras, sairastelusta, ja sairaslomasta huolimatta. Pöpöily veti maanantaina vielä niin voimattomaksi, että lähdin vapaapäivänä piipahtamaan lääkärissä, ja sainkin tällä kertaa tuomioksi poskiontelontulehduksen, ja ab-kuurin. Että kiva juttu, taas. Kolme päivää sitten vielä oleilin kotosalla, tänään kuitenkin pääsin jo vihdoin töihin. Toisaalta en mä tiedä oliko se kuitenkaan niin paha olla tuo aika kotona, sain ainakin kasailtua päätäni, selviteltyä yhtä ja toista kuviota, väkisin vähän kuntoiltuakin. Keuhkot ainakin voi paljon paremmin pienen rääkin saaneena. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ja se puhti ja tahto tuntuu olevan sellainen, ettei ole syytä lopettaakaan. Podin jopa huonoa omaatuntoa, että miten saan vielä muutaman lisäkilometrin tähän viikkoon kikkailtua, että tavoitteeni olisi täynnä.. :D. Tuossa keuhkorääkkäilytouhussa samalla tuli taas se into siihen tupakoinnin lopetukseenkin, enkä oikeasti edes muista milloin olisin viimeksi ollut näin vahvoilla fiiliksillä sen suhteen, että nyt se onnistuu. Kunhan vaan ensin päätän sen lopetuksen tehdä. Kaivelen kätköistä alkuun Stumppaa tähän!-kirjan, lukaisen sen, ja sitten mietin, että tekeekö enää sittenkään mieli seuraavaa polttaa. 

Viikolla tapahtui niin järjettömän ihana asia, joka muutti mun ajatusta itsestäni, elämästäni, ja epävarmuudestani täysin. Nämä kaksi päivää sen jälkeen olen ollut ihan hullumaisen energinen paaaljosti positiivisempi ja osaan katsoa asioita hieman laajemmin, ainakin luulisin. Minulle tehtiin aivan ihanan ihastuttava Enkelitulkinta, ja se tuli niin oikeaan kohtaan. Kaikkien omien itseinhojen, epätoivoisten ajatusten ja muun "negatiivisen" näkeminen muuttui niiden sanojen myötä. Ihana rauhantila <3. Mulla ei ole oikeasti mitään hätää, vaikka välillä on siltä tuntunutkin. Olen niin kiitollinen siitä, että tämä tehtiin minulle mahdolliseksi juuri nyt, ei olisi pitänyt tapahtua hetkeäkään aiemmin, tai hetkeäkään myöhemmin. Parasta mitä on hetkeen tapahtunut. Nyt kaikki on vaan minun omasta avoimuudesta, omasta rohkeudesta kiinni. Siitä miten tämän huikean matkan tahdon kulkea ja miten sen rakentaa. Ihanaa! <3 Ihanat enkelit.

Tänään olin kotimatkalla töistä aivan liekeissä, kun yksi suloinen pikkutyttö piirteli liiduilla pihalla, ja pysähdyin punaisen ratsuni kanssa hänen viereen, tai oikeastaan pelastin keltaisen liidun karkaamisen. Höpöteltiin aikamme lapsimaisen hassusti, ja ihastelin hänen taidettaan. Pyysin saada itsekin piirtää jotain, ja hän antoi luvan kahteen sydämeen. <3 <3. Niinpä me sitten saatiin kukkien ja muiden ihanien teosten vierelle vielä kolmekymppisen piirtämät sydämet. Oli kovin sulokas hetki. Siitä innostuin niin hurjasti, että tahdon itsekin hommata moiset. Sen verran lapsenmielinen olen, että en näe mitään pahaa siinä, että aikuinenkin hassuttelee. Puhaltelee saippuakuplia, keinuu ihanasti keinussa, tekee hiekkakakkuja, ja laskee pulkalla mäkeä. Miksei siis voisi myös piirrellä asfalttiin? En todella tahdo sitten vanhana ja kurttuisena olla suruissani siitä, että miksen tehnyt nuorena niitä ihania asioita. 

Ainiin, jääkiekkohuuma on ylimmillään. On tullut vahdattua ahkerasti kisoja. Huikeita nuo Leijonat! Nyt vaan toivotaan parasta loppuun asti. Huomista aamua odotan innolla, aamupeli ja siinä sivussa hieman onnenkuplajuomaa. Ah, ihanuutta. Ja vapaa viikonloppu! Sunnuntaina saa köllötellä miehen ja kissojen vieressä vaikka kuuuinka kauan, kääntää vaan kylkeä ja sukeltaa kainaloon tuhisemaan. Kesälomalla niitä hetkiä onkin sitten kokonaiset neljä viikkoa, parasta! 

Tässä viime päivien aikana on todella sisäistänyt nyt sen, että mulla on tässä juuri kaikki se mitä tarvitsen. En pyydä enää mitään lisää. Pyydän vain, että saan pitää tämän mitä minulla on. Mulla/meillä on katto pään päällä, ei mitään luksusta, mutta kuitenkin, joka päivä ruokaa, varaa pieneen ylimääräiseen, meillä on rakkautta, meillä on rakastavat perheet, ihmisiä lähellä muutenkin, vaikka kaiken muun keskellä tapaamiset on vähissä, meillä on maailman parhaat ja rakkaimmat kissat. <3 Ja se tuntuu niin järjettömän hyvältä. Meillä on oikeasti liikaakin, kun miettii vakavasti ihmisiä, joilla ei ole mitään. Ja se on saanut mut heräämään, että tahdon antaa hyvää myös muille. Mietin lähdenkö lahjoittamaan esim. facen kautta vähävaraiselle ihmiselle itselleni jo niin turhaa tavaraa mm. vaatetta. Saisi toiselle hyvän mielen, ja itselle siitä, kun on voinut auttaa edes jotenkin. Joskus näemmä tässä elämässä tulee vaan se hetki, kun herää siihen, että asiat on oikeasti liiankin hyvin. Kuinka monta turhaa kiukkua, riitaa, itkupotkuraivaria sitä onkaan saanut aikaiseksi, tai elänyt. Ja niin täysin turhasta. 

Voi kun mulla olisi niin kovasti asiaa, vieläkin, mutta kaipa se on johonkin lopetettava, meidän karjalanpiirakatkin odottaa jo paistajaansa. Ihanaa viikonloppua, sadettahan se vaihteeksi ennustelee, mutta ei anneta sen haitata hyvää mieltämme. Ja huomenna kannustetaan Pojat voittoon! 

<3:lla Anne

muoks2.jpg