Aamusumppi tuolla pörisee valmistumistaan. Ja aamupalaksi niin terveellisesti pitsaa. Sade ropisee täydellisesti ikkunaan, kynttilät ja kärytikku palamassa. Ihan paras aamu. Oli niin ihanaa herätä hiusten selitykseen ja suukkoon. En millään tahtonut vielä silloin nousta. Jäin vaan kisujen kanssa sänkyyn köllimään, ja kuuntelemaan sadetta.<3

Tästä päivästä ei voi tulla muuta kuin hyvä. Täydellistä kirjoittamiselle ja lueskelemiselle. Vielä, kun mies saapuu kotiin, ottaa kitaran käteen ja saa fiilistellä vielä sitä soittelua.

Mietin eilen illalla, kun oli niin ihanan pimeää ja juurikin tuo sade vielä seurana tulevaa syksyä, ja jouluakin jo. Odotan aina, kesälläkin, niitä pimeneviä iltoja, miljoonia kynttilöitä, hiljaista fiilistelyä. Tulen polttamaan taas niin tuhottomat määrät tuikkuloita, ja annan kaiken tulla sisältä. Jännä kyllä kun tänä vuonna tämä kirjoitustouhukin luistaa ihan kesälläkin. Yleensä se on työn ja tuskan takana valoisaan aikaan, mutta syksyn ja talven tultua olen ihan liekeissä. Onneksi, että on nyt näin - toivottavasti myös pysyykin.

Jassoo, ukkostakin lupaavat kuulemma tälle päivälle. Siitä en tykkää yhtään. Lapsena olen ukkosesta traumani saanut, ja tuskin se koskaan poistuukan. Pelkään ihan mahdottomasti. Vaikka näin kerrostalossa asuvana ei niin suurta syytä pelkoon ole, mutta ne hullut välkkyvät salamat ja kauhea jyrinä. Hyij! Viime vuonna yritin parvakeistunnoilla saada pelkoa hieman pelkoa pois, mutta enpä usko onnistuneeni. 

Minäpä lähden nyt nautiskelemaan, heippa! -Anne