FB_IMG_1501208622321.jpg

Huomenta. Heräsin aamuyöstä neljän aikaan jännään tunteeseen. Sellaiseen kutkuttavaan ja ihanaan, että tämä päivä antaa minulle niitä kaipaamiani asioita. Aikani pyörin sängyssä kunnes kahvinhimoni kasvoi niin voimakkaaksi, etten voinut enää makoilla ja odottaa unen jatkumista. 

Nukkuvaa Pötkökisua tuijottelin parvekkeella ihanalta tuoksuva ja höyryävä kahvikupponen vieressäni. Parvekelaseihin ilmestyi pisara. Kohta toinen, kolmas ja pian ropina olikin jo voimakasta. Ymmärsin heti, että tätä mieleni yritti minulle viestittää. Heräämistä ja aamuista rauhoittavaa hetkeä ikuistamaan. Ottamaan hetkeksi varaslähdön tulevaan syksyyn. Villasukkiin, tuikkuihin, vaahtokarkkikaakaoon ja ihaniin teehetkiin. 
Päivällä saa taas palata elämään tätä loppukesää, kesää jota säiden puolesta ei vielä oikeastaan ole edes ollut. Onneksi kuitenkin on kesän kauneus ja tämä hetkellinen lämpö. 

Tämä ropiseva aamuhetki on ollut yksi kaipaamistani asioista. Puhdistava sade. Sateen jälkeinen tuoksu. Märkä nurmi ja kastemadot.

Iltapäivällä matkustan Pohjanmaalle. Kävelemään nurmikolla paljain jaloin,  nuuskimaan puhdasta luontoa, halaamaan ainakin yhtä minulle rakasta puuta, kuuntelemaan lintujen kaunista laulua ja puiden huminaa. Rauhoittumaan. 

Kiitos elämä tästä aamusta. Tästä mahdollisuudesta elää tämä ihana hetki. Kiitos myös eilisestä ja kaikista muista päivistä. Ihanaa olla elossa.

Kaunista perjantaita. <3: Anne