Taas on yksi kuukausi vierähtänyt tästäkin alkaneesta vuodesta. Ollaan jo helmikuussa. Outoa. Hyvin outoa. Lumesta ei täällä Turussa ole juurikaan tietoa. Välillä on loskaa, välillä menee pakkaselle ja on jumalattoman liukasta, välillä sataa jäätävää tihkua kaatamalla. Hermo loppuu. Missä on se talvi? Lumi, kauniit talvipäivät, kimmeltävät hanget, lumiukot? 

Mulle on iskenyt unitauti. Väsyttää. Koko ajan. Aina vaan. Työpäivät menee pakosti ihme sumussa, kotiin kun pääsee toivoo vaan, että kello olisi jo sen verran, että pääsisi nukkumaan. Viime viikko oli suorastaan *aska. Väsytti ihan taukoamatta. Muutamana iltana olin jo kahdeksalta peittojen alla tuhisemassa. Joka päivä vaan odottaa, että kello olisi sen kahdeksan ja voisi mennä unille.

Viikonlopun olin töissä, ja lauantaina kun pääsin kotiin tuli vaan iso itku. Niin poikki. Niin hemmetin poikki. Tai tuli se jo viikollakin useaan kertaan. Lauantaina vaan odotin, että olisi nopeasti maanantai. Vapaapäivä. Ei tarvitse nousta kellon soittoon, saa vaan jäädä peiton alle. No ei se mennyt kuitenkaan ihan niin. Miehen kelloon heräsin huonosti nukutun yön jälkeen, aamullakin vielä särki päätä, mutta särkylääkkeellä sekin sitten lopulta helpotti. Eilen tosiaan oli alkavan migreenin lisäksi henkisesti ihan piipussa. Oli tarve olla vaan yksin, itkeskellä ja miettiä asioita. Joskus vaan on niitä päiviä, kun mikään ei suju, kaikki vaan tuntuu menevän alusta alkaen pieleen. sitten kun siihen päälle saa vielä pienenkin murheen, jota joutuu miettimään, niin paketti on valmis. Pää piippaa, hermo loppuu, ei enää jaksa ottaa vastaan yhtään mitään.

Tänään sentään saanut juoda kahvinsa rauhassa, ei kiirettä mihinkään. Päässä ajatuksia, joita koittaa ratkoa selviksi. Saanut kirjoittaa, lukeakin hetken. Kissaakin rapsuttelin pitkän tovin. Rauhoittaa mieltä. Nyt odottaisi taas kotiytyöt, tänään ei oikein tunnu olevan energiaa niille, mutta pakko sekin on hoitaa.

Neljä päivää, kun vielä jaksaa, niin sitten alkaa odotettu loma. Ei ole mitään suunnitteilla, eikä tarvitse. Kiireetöntä olemista ja voimien keräilyä taas tulevaan.

Tahdon teille laittaa TassuTaavista kuvan tänne loppuun. Lauantaina poika pääsi mallin hommiin, tuli tarve hiukan räpsytellä, ja kissahan nautti ihan todella, kun sai olla ja keimailla. Pötköstä pitäisi myös napsia kuvia, se vasta innostuukin. :D Pikkuinen prinsessa.

Kiitos kun kävit, tule toistekin. <3:lla Anne

IMG_7448.jpg