FB_IMG_1513100327707.jpg

Hei blogini ihanat seuraajat <3.. 

En ole unohtanut tätä, enkä teitä. Täällä on kuluteltu energioita muihin asioihin ja kirjoituspuuhat on keskittynyt lähinnä oman pään selvittelykuvioihin. Se teksti on niin julkaisukelvotonta, että on ollut parempi pitää ne ärripurrit vaan itsellään. 
Nyt vihdoin tuntuu pää olevan sen verran kasassa, että pystyy keskittymään ihan asialliseenkin tekstiin. Ja lupaan vuoden vaihduttua pitää kiinni taas tästä tännekin kirjoittelusta. On tätä ikäväkin ollut. 

Joulu alkaa olla ihan ovella. Tontuilla on paljon hommia ja pukkiraukka joutuu mitä luultavammin kulkemaan taas autolla. 
Joulun vietän ihanasti töissä mummojen ja papparaisten kanssa. Tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. 
Tänä vuonna kotona ei ole mitään jouluista. Eikä kyllä mitään joulumieltäkään vaikka miten päin yrittäisi etsiä. Joulukortit jäi askartelematta, ostamatta ja kirjoittamatta. Lahjat on kaupoissa ja jouluruokaa saan mummilasta sen mitä tarvitsen. Kisuille pitää jouluherkkuja ostaa ja paljon rapsutella. Meidän ihana elämä
<3 ja valoisa alkava  vuosi. Tyytyväinen olen tähän tilanteeseen tässä ja nyt. 

En olisi vuosi sitten uskonut tämän tunteen olevan näin hyvä. Tämä rauha mikä on sisällä tuntuu järjettömän hyvältä. Ei pelota huominen, ei jännitä mitä tapahtuu seuraavaksi.. on vaan kiinni tässä hetkessä ja nauttii mahdollisuuksista. 
Tämä vuosi on opettanut ihan valtavasti. Kasvattanut ihmisenä. Lyönyt välillä niin rajusti polvilleen että hetkellisesti on tuntunut toivottomalta. Särkenyt sisältä ja ulkoa, repinyt niin hemmetin rikki että on ollut melkein valmis luovuttamaan. On itkettänyt järjettömän määrän kyyneleitä. 
Onneksi on tehnyt niin. Ilman sitä kaikkea kipua en olisi tässä tällä kaikella varmuudella. En nauraisi näitä aitoja nauruja, en halaisi ihmisiä kaikella tällä lämmöllä, enkä varmasti opettelisi rakastamaan itseäni. Kiitos siis elämälle kolhuista, kivuista ja säryistä.
Tämä vuosi on tuonut elämääni ihanan lauman uusia ihmisiä ja heistä on tullut kovin rakkaita. Vanhat rakkaat ystävät ovat osoittaneet valtavaa rakkautta minua kohtaan ja saanut välillä itkemään sitä onnenitkua, kun saa jakaa elämää näiden kaikkien ihanien kanssa. 
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja nähdä kaikki se kauneus joka elämällä on minulle annettavana. 

Harmissani olen kun ei taida lunta tänäkään vuonna jouluksi tulla. Viime viikolla sitä vielä oli, mutta päivässä parissa se kauneus oli taas poissa. Oli kovin ihanaa kävellä lumisia teitä ja aamuisin katsella tähtitaivasta. Jospa se kunnon talvi vielä tulisi. 

Viime viikolla töissä tapahtui aika ihana liikkishetki asiakasmamman kanssa kun oltiin menossa suihkuun. Lattialla oli höyhen ja hän sanoi heti että se on enkeli. Innostuttiin aiheesta ja tuli itkut molemmilla. Hetken päästä vieressä oli toinenkin höyhen. Se hetki pysäytti miettimään, meitä molempia. Aika pitkään oltiin hiljaa ja molempia hymyilytti. Ikuistettiin hetki myös valokuvaksi kun kämmenillämme on kauniit merkit enkeleiltä. Ei täällä olla yksin. Näitä ylläreitä on viime aikoina sadellut aika paljonkin mitä hassuimmissa tilanteissa. Yksi ilta joku kovasti kertoi läsnäolostaan enkelisuukoilla, silityksillä ja niskatökkimisillä. Ja se miten upeasti nämä kaikki palaset on loksuneet kohdilleen ei voi olla pelkkää sattumaa. Kyllä tässä leikissä on mukana muitakin. ❤

Jos tästä leikittelisi vähän inkivääriteetä ja katselisi kauniisti lepattavaa liekkiä hetken. Rauhallisin mielin sitten unimaan ja aamulla taas reippaana paijaamaan mammoja ja pappoja.

Kaunista iltaa sinulle ja rauhallista Joulun aikaa ❤.

<3: Anne