Juhannuspäivä 2015.

Tultiin eilen tänne Pohjanmaalle. Vanhaan punaiseen mökkiin. Paikkaan, jossa on mahdollisuus elää juuri sillä tavoin kuin itse tahtoisin elämäni elää. Ilman mitään erikoista. Olla vaan keskellä ei mitään, linnut laulaa ympärillä ja sammakot kurluttaa. Kyllä, sammakkokammoinen sai eilen tämän vuoden ensimmäisen säikähdyksensä. Sekä myös hyttysenpureman silmäkulmaan. Kiva homma. Hah.

Eilinen ei nyt monien sattumusten summana ollut paras mahdollinen päivä. Järjettömän väsyn, nälän ja ketutuksen seurauksena en vain yksinkertaisesti jaksanut mitään. En edes olla ystävällinen. Jospa tänään olisi edes hieman parempi päivä. Ja jaksasi olla virkeämpi.

Nousin sängystä reilu tunti sitten, keittelin kahvia, niin eikö yksi kaapinovi vain aukea. Ihan ilman syytä. Tuijottelin sitä hetken miettien. Vanhat talot, ja niiden arvoitukset. Tahtoisin kyllä tänään löytää jonkun vanhan arvoituksia täynnä olevan talon. Hylätyn, täynnä kysymyksiä olevan paikan. Tutkia, miettiä, kuvailla. Se olisi ihanaa. Se on niin jännä juttu miten kiehtovia ja kauniita ne ovat<3.

Tuossa aamusumppia juodessani kirjoittelin tuota omaa ajatuskirjaani. Pakko vähän tännekin. Jos nyt joku kurkkimassa kuitenkin käy :).

"Uskalla ottaa hyppy johonkin tuntemattomaan. Elä ja nauti kaikesta mitä ikinä teetkin. Opi virheistäsi. Anna elämän viedä. Luota omaan sisäiseen ääneesi, sillä se kertoo totuuden. Päästä sisäinen lapsesi ulos." Juurikin näin! Tätä elämänohjetta kun muistaisi aina noudattaa. <3

 

juhannuskukka.jpg

Tämän kuvan myötä kaunista Juhannuspäivää, -Anne.