20170519_172251.jpg

Hiphei. Aurinko on täällä, ihanaa. Parasta on, kun se oikeasti jo lämmittää, eikä minunkaan tarvitse ihan aina palella. 

Kirjoittelu on taas muutaman viikon ollut tauolla. Mitään varsinaista syytä siihen ei ole, ei vaan ole iskenyt sellaista puuskaa. Töiden jälkeen on ollut niin ihana vaan keskittyä muihin juttuihin, liikuskella ja vapaapäivinä olenkin ulkoiluttanut aktiivisesti itseäni. Kahvakuulan kanssa leikkiminen on myös järjettömän mukavaa. Liikunnasta olen saanut nyt ihan mahdottoman innostuksen, se tuntuu kivalta. Ihana tehdä paljon hyvää itselleen.

Nyt toivon että räntäsateet olisi jo oikeasti lopullisesti ohi ja saataisiin jo nauttia lämpimistä päivistä ja odotella kesäfiiliksissä lomaa. Monta viikkoa vielä on oltava reipas ennen kuin se kuukauden vapaus töistä alkaa, mutta on se aina ennenkin sieltä tullut, niin kaipa tänäkin vuonna. 

Pötkö- kisu on myös kovin onnellinen tuosta taivaalla olevasta lämmittävästä mollukasta. Parveke on nyt ihan lempipaikka, kun saa nuuskuttaa uusia tuoksuja ja on niin lämmin makoilla. Ihan mammarainen. Edelleen  olen vahvasti sitä mieltä, että muistissa alkaa olla häikkää, mutta kaipa se pitää vaan hyväksyä, ettei nuo kaksi ikuisuutta elä. 
Taavilla on selkeästi jo kyljissä valkoista papparaiskarvaa ja pappaparta  <3. Kova paikka tulee olemaan, kun taas pitää luopua, mutta uskallan kuitenkin ajatella sen olevan helpompaa kuin Nessun kohdalla. Noh, ei siitä aiheesta sen enempää. Nautitaan nyt tästä ja murehditaan sitten kun on sen aika. 

Kaikki tuntuu olevan täällä mallillaan, eikä oikein ole mitään erikoista ollut sydämelläkään nyt aikoihin. Normaalia arkea alkaneen allergiakauden kanssa. Eli yskimistä ja niistämistä. Välillä vähän selkäkipuilua ja muuten itseaiheutettua lihassärkyä. Että ihan  sitä tavallista vaan. Jääkiekkoa olen jännitellyt ja kovin olen iloinen kun ei loppunutkaan vielä eiliseen peliin. Kahvikin maistuu edelleen hyvältä ja rakastan keitintäni :D. Siinä kai ne tärkeimmät. 

Aurinkoa iltaasi ja ihanaa viikonloppua.

<3: Anne