Lomalaiset palannut reissustansa. Heippati vaan. :)

Reissu oli mukava, muutamia ahdistavia juttuja lukuunottamatta. Elämässä on vcaan niin paljon asioita, joissa ei voi kanssaeläjiä auttaa. tulee itselle hemmetillinen ahdistus, kun on olevinaan niin yksin siinä tilanteessa. Mieli tekisi auttaa, parantaa toisten haavoja, siinä samassa oppia käsittelemään toisten tuntemia tunteita, ja työstää samalla omiaan. Se on vaikeaa. Olen aina ollut sellainen, että muiden hyvinvointi on tärkeää, omat murheet jää ennemmin olemaan, ja työstän niitä omalla tavallani. Luulen, että ilmakin puhdistuu, kun on nyt asioita käsitelty, laatikoita käyty läpi ja katsottu elämää niin taakse, kyyneleet silmissä, kuin valoisasti tulevaankin.

Olisi taas monia kivoja kuvia, kunhan saan ne koneelle siirrettyä, niin siirtyy ainakin yksi uusi lempparini tännekin. Ihanaa kyllä tuo kuvailu, haahuilu ja ympäristön tutkiminen. :)

Pari viikkoa kotona oleilua, ja sitten pitäisi lähteä taas nauttimaan metsänrauhasta, järvimökille. Siellä oltiin viime vuonnakin, ja oli niin ihana reissu, ettei sitä nautuntoa ja hurmosta voi edes unohtaa. Kovasti odotan. Tämä palautuminen taas tänne kotiin tuntuu niin hassulta, mutta kaipa tähänkin tottuu.

Tylsää, kun mies palasi taas töihin, ja tällä nyt yksin on kökittävä monen monta tuntia. Ihana kyllä odottaa toista kotiin, ja päästä sitten halirutistelemaan<3.

Nyt pitää ottaa taas sen verran kiinni kotiolosta, ja kaivaa arkiset siivousvälineet esiin, ja alkaa puuhiin. Onneksi sen saa tehdä kiireettömästi, ja jäädä omiin jumituksiinsa aina välillä.

Sateista, mutta mielelle aurinkoista viikkoa Sinulle, kiitos kun poikkesit. - Anne