Niin. Siis se on kriisi. Ikäkriisi. Ollut ainakin vuoden. Tänään sain ehkä jotain helpotusta. Kaupassa pyydetään kahteen omppusiduun paperit. Se on ihan ok. Ehkä näytin hieman tärähtäneeltä kasitoistaveeltä. Veikkauksessa Eurojäkkiä ja oisko sulla henkkarit.. woot?! Niin, että mikä tää juttu on? On mulla. Kävinpä vielä Alkossa ja ostin maailman parasta Ufoshottia. Onko sulla paperit. No hemmetti on tokikin. Niin nättiä. Kolme kertaa yhteen päivään! Mä en ookaan vissiin mikään maailman ryppyisin, kurttuisin, harmaapäisin muikkeli. Ei pöllömpää.

Se oli kyllä aivan hirveää viime vuonna, ku se iski. Se todella iski. Suoraan tajuntaan! Se hajotti. Se parutti. Se pisti kiroamaan. Mua hirvitti edeltävänä iltana, että onko mulla aamulla osteoporoosi, tuleeko kaikki harmaat hiukset, silmärypyt ym. Selviydyin kuitenkin seuraavasta päivästä. Ja sitä seuraavasta, ja siitä seuraavasta.

Tuossa viikko pari sitten näin mummia ehkä kolmen viikon tauon jälkeen, ja jotain siinä naureskelin. Ystävättärensä sanoi, että Anne on niin äitisi näköinen nyt vanhettuaan. Särähti korvaan. :D Kysyin, että oikiasti vanhentunut? Johon ihanan rakas mummelini, juu mä jo viimeksi katsoin noita sun otsaryppyjä! Mitä helv? Ryppyjä missä? Puolustauduin, että kaikillahan on ryppyjä otsassa, kun nauraa. Tämän kerrottuani miehelleni, hän toteaa - ei mulla ainakaan. Jassoo. Kiva kiitos ja heij. Ittu! 

Että sellainen tarinointi perjantaille. Taidan mennä Ufolle<3. Kivaa iltaa, ja kiitos käynnistä! :Täällä mä vaan kuuntelen siippani kitarointia, ja odotan pakastelättyä uunista. HEIPPPAAAA! :)