"Ole oma itsesi. Kaikki ovat jo olemassa." Facebookin sovelluksen kautta sain tuollaisen viestin maailmalle. Loistava! Juurikin näin sen pitäisikin mennä. Miksi pitäisi yrittää olla jotain muuta kuin on. Aitous <3.

Tänään alkoi vihdoin se kauan kaivattu loma. Aamulla olin vielä melko varma, ettei tästä valmista tule ikinä. Tämä työpäivä tulee kestämään loputtomiin, en pääse kotiin koskaan. Mutta lopulta se loppui kuitenkin. Ja hyvissä ajoinkin vielä. Tuntui hassulta sulkea se ovi viikoksi. Tällä kertaa kirjoitin salasanat sentään ylös talteen, etten ole sitten loman jälkeen ihan hukassa, että mikä kuului minnekin. Tuossa joku aika sitten viikonlopun jölkeen onnistuin lukitsemaan kahdesti yhdet salasanat, sain toimikortin lukkoon ja hukkasin loputa vielä sen lapunkin missä ne salasanat luki. Että joskus tosiaan viikonloppukin voi olla niin rentouttava, että ei muista enää mitään. 

Kotiin päästyäni päätin räpsiä kissasta muutamat kuvat. Kissa nautti ja minäkin. Meillä oli oikein miellyttävä yhteinen hetki. Sen jälkeen haukottelin makoisasti pari kertaa, menin sänkyyn hetkeksi huilaamaan, ja olinkin nukahtanut kissa kainalossa. Sekin hetki oli oikein miellyttävä. Alkoi tuntua lomalta. Sai hetken nukuttua sitä väsyään pois ja sitten virkkuisena kaeitellä hyvät päiväkahvit ja alkaa oikeasti loman viettoon. IHANAAA! 

Kovasti olen suunnittelen ensi viikolla kirjoittelevani joka päivä, kuvailevani paljon, lueskelevani ja todella teen kaikkia niitä tärkeitä juttuja. Annan itselleni aikaa, heräilen aamulla ilman kiirettä, luen lehden ja mietin kaikessa rauhassa hengitellen mitähän ihanaa sitä tekisi. :) 

Ensi viikolla toivottavasti selviää jotain tämän  mun iho-ongelmanikin suhteen, kun on se lääkäri. Nyt on onneksi jo paljon parempi, kutiaa paikotellen ajoittain, mutta mitään suurempaa laikkua ei ole. Toivottavasti ei hetkeen tulekaan. Oli se sen verran raskasta. Itsetunto kärsi ihan hulluna ja olin koko ajan todella rikki, kun ne laikut tuli naamaan. Nyt pitää nauttia kun toistaiseksi ainakin suht terve iho.

Mä oon tässä tovin kärsinyt eläinvauvakuumeesta ja eilen törmäsin hauskaan tilanteeseen töissä. Eräs mummu kysyi, että tuliko teille se uusi kissanpoika? Hetken ihmettelin, ja vastasin ettäei kyllä ole tullut, vaikka kovasti tahtoisin. Hän vastaa, että no, se oli sitten unta. Meidän vieressä oli kuulemma unessa nukkunut musta kissanpentu nimeltä Nöpö. Se oli ollut kaunis. Voih<3.  Naureskeltiin siinä, että toivottavasti se oli enneuni. Vaikkakin mä tahtoisin kyllä joskus omistaa oranssin kissan. Tai ihan puhtaan harmaan. Se olisi ihanaa. Muttajoo, toistaiseksi mennään ainakin näillä kahdella. Ehkä ihan hyvä. Onpahan ainakin unelma. Yksi muiden joukossa. 

Toivottavasti ensi viikon aikana saan yhden unelmani painoon asti. Näyttää lupaavalta, enkä oikeasti malta enää odottaa. Sisällä on sellainen jännä kutina ollut nyt monta päivää. Tuntuu juuri oikealta. Kaikella on oikeat hetkensä, ja asiat vaan lopulta menee oikealla, parhaalla mahdollisella tavalla. <3 

Kovasti on kirjoittamisentarve, mutta touhuan samalla vähän sitä sun tätä, niin tämä ei oikein nyt luonnista. jatus pätkii, ja iskee jo pelko, että kone taas päivittää kohta jotain, ja tämä on kokonaan hävinnyt. Niinpä tähän on nyt parasta lopettaa. Jospa huomenna selkeämpää kirjoitusta. 

Kaunista iltaa, ja rauhaisaa viikonloppua <3 :lla Anne

tassut.jpg