Oon aina ihaillut musikaalisia ihmisiä. Tutustuessani tuohon mieheeni hänellä ilmeisesti oli jokin ajatus siitä, että tämä tyttö tykkää ja nauttii. Se on oikeasti ihan mieletöntä. Vaikka useasti saa pyytämällä pyytää, että voitko soittaa, kun ei vaan aina ole sellainen fiilis juuri silloin, kun itse sitä tarvitsisin. Se vaan antaa mulle niin hurjasti. Vaikka mulla olisi satoja tyhjiä sanoja paperilla, ja saan siihen taustalle kitaran, niin ne vaan jännästi löytävät paikkansa. Ehkä siksi mullekin on tullut luottamusta tomia tavallani, saan samalla kannustettua toista, kun myös itse omaa tunnetta osaamisestani parannettua. Se on jännää. Se on oikeasti ihanaa. Jokunen aika sitten se oli vaan niin mahdottoman vaikeaa. En oikeasti edes uskaltanut. Töissäkin pelkäsin kirjata oikein. Oli niin epävarma, että teenkö varmasti kaiken oikein. Ja nyt kun uskoo itseensä, niin niitä sanoja tulee. Niitä oikeita, joskus jopa järkeviä ajatuksia vaan saa aikaan hetkessä. Se on parasta. PARASTA! 

Onneksi mulla on soittavia, laulavia ja laulavia soittavia, kitaroivia, ja basisteja, ja vielä kerran soittavia ja laulavia ihania, kannustavia, helmiä ihmisiä ympärillä. Ilman niitä olisin jo luovuttanut. On ihan parasta, kun paras on joskus sanonut, että älä koskaan lopeta kirjoittamista. Vaikkei tässä oikeasti ole järkeäkään. Sanoja vaan sanojen perään, mutta silti. Ne kaikki on pois mun sisältä. Olen kyllä joskus, useinkin, miettinyt niitä ihmisä jotka eivät koskaan lähde työstämään mitään ulos.  Miten selviävät. Mihin kummaan se kaikki tuska, p*ska, ilokin, kaikki oikeasti menee. Minne, jollei niitä voi päästää ulos. Jääkö ne vaan aina sisälle, ja kasvaa siellä ihan hullua kasaansa. Odottaen seuraavaa. Toivottavasti ei. Kun itsestäni tietäen, että kolmekin päivää sisäisessä tuskassa, kaikki ajatukset sisällä on jotain niin raastavaa, että odottaa vaan saavansa sen kaiken pois. Tavalla tai toisella. Joskus jopa kiukkuisista ihmisistä ajattelee, että eikö niillä ole mitään tapaa purkaa sitä kiukkuaan, kuin lähellä oleviin. Jokaisen vaan tulisi löytää se keino. Oma tapansa. Ah. Eipä siitä ajatuksesta tullut kovin selkeä, mutta kuitenkin. 

Nämä on vaan näitä mietteitä.<3