Hei sinä ihana ihminen siellä toisella puolella sitä ruutuhässäkkää. Ihan superia, kun päädyit lukemaan mitä minulle kuuluu.

taavi.jpg

Olen siis Taavi. Sama musta-valkoinen iso kissapoika, joka tänne jo aiemminkin kirjoitteli. Siitä taitaa olla reilu vuosi, koska Nessu, se valkoinen hiipparikin eli vielä silloin. Tuntui silloin tosi kummalta, kun yksi olikin joukosta pois, ja "mamma", tuo palvelijani, suri ihan hirmuisesti. Ihmettelin alkuun, kun se ei oikein huomioinut meitä, ja Nessua hoidettiin koko ajan. Ymmärrettiin Pötkön kanssa lopulta mistä oli kyse. Yksi torstai ne vaan lähti yhdessä jonnekkin, mamma itki ja takaisin tuli yksinään. Ja voi jukra miten mamma itkikään monen monta päivää. Mä onneksi sain lohduttaa, sain sen nauramaan hassuilla jutuillani, leikittiin yhdessä ja nukuin kaikki yöt kiinni kainalossa. Meidän suhde syveni ihan hirmuisesti. Ja on niin kivaa nykyään, kun meillä on prinsessan kanssa paljon enemmän tilaa, hiukan omaa reviiriä ja saan nukkua mamman pään takana öisin. <3 Se on huippua.

Nyt on niin kummallista, kun nuo ovat olleet tämän viikon lähtemättä aamulla töihin. Aamuruoka on tullut ihan sairaaaan myöhään, ja voin kertoa, että mulla on välillä ollut jo ihan hullun kova nälkä. Välillä tuntuu ihan unohtavan, että hei haloo mekin ollaan täällä ja meitä kuuluu palvella, ihan normaaliin tapaan, vaikka nyt olisikin joku ihmisten lepoaika. Koko viime viikon molemmat höpötti, että vielä pari päivää, sitten se on ohi, enkä mä tajunnut mistä ne puhuu. Tätä ne vissiin sitten tarkoitti. Meillä on onneksi Pötkön kanssa aina loma, niin ei oo mitään tietoakaan tuollaisesta luksuksesta! 

Viime perjantaina nuo pakkasi tavarat, minua niin kovasti hellittiin ennen lähtöä ja sain suukonkin. Se suukko tuntui hiukan liialta, en ole tottunut niihin, ja ne välillä vähän ällöttää. Naapurin kiva Päivi kävi meille antamassa ruokaa ja otti valokuviakin. Hui miten mua ujostutti, kun peiton otti päältä pois ja kuului räps.Muutama päivä meni ilman omia palvelijoita, mutta ei meillä ollut hätää. Pötkö nukkui koko ajan parvekkeella ja mä sain olla rauhassa. Maanantaina alkuillasta omat ihanat palvelijat sitten saapui kotiin, ja ette usko kuinka kivaa oli taas kuulla mamman ääni huhuilemassa Taapukkaa, Tassukkaa ja muruttelikin. Saatiin hyvää ruokaa heti, vaikka oltiin syöty koko viikonloppu todella hyvin. Koko illan sitten nukuinkin mamman vieressä, välillä rötkötin sohvalla poikittain ja olin molempien lähellä. Mammasta huomasi, että sillä oli ollut meitä kova ikävä.

Tiistai oltiin vaan kotona koko porukka, lähinnä taidettiin nukkua. Iltasella alkoivat pelaamaan jotain pelejä ja mamma vissiin joi sitä siideriäkin. Ainakin se haisi ihan siltä, ja kuului sellainen hassu ääni, kun se purkki aukesi. Keskiviikko meni leppoisasti ilman sen suurempia tapahtumia. Eilen torstaina alkoi ihan mahdoton touhuaminen. Ne siivosi kuin hullut, sitä sairasta konetta huudatettiin monta tuntia. Olin patjan alla paossa, en voi sietää sen koneen ääntä ja se pelottaa minun pieniä korviani. Jatkuvasti ne ramppasivat jossain kaupassa, ja kuulin välillä kiroamista, kun jokin ei toiminutkaan ja piti taas lähteä vaihtamaan. Illalla tänne sitten pölähti kauhea määrä ihmisiä. Neljä ihmistä noiden lisäksi, ja vielä me. Yksi niistä ihmisistä oli iso mies ja kolme sellaista pientä tyttöä, joista lähti kova ääni, ja ne puhui koko ajan. Pelkäsin kovasti ja makoilinkin sängyssä piilossa. Mamma tuli onneksi lukemaan viereen, ja sain sitten kölliä vieressä. Yöllä mulle tehtiin tuolista ja peitoista maja, etten pelkäisi niin kovaa. Nyt täällä on taas rauhallista ja saan hengähtää. Ne pienet ja se yksi iso on kuulemma shoppailemassa. :) 

Mamma tuossa kovasti on höpöttänyt jostain pelistä tänään, ilmeisesti ne sitten meinaavat taas pelaa ja nauraa. Eipä se haittaa. Omien tuttujen nauru on mukavaa. Vieraita pelkään, välillä aika paljonkin. Onneksi meillä on Pötkiksen kanssa kiva elämä, saadaan paljon hellyyttä ja rapsutuksia. Parasta silti on, kun saa nukkua vieressä ja kehrustaa pään takana karvastamassa toisen tyynyä. :D

Äsken oli hiukan outoa, kun mammalla on kädessä sellaiset valkoiset pehmeät hanskat, ilmeisesti siihen kutinaan, kun jollain rsvapurkeilla se koko ajan pelaa ja laastaroi haavojaan, se silittäminen tuntui niin vieraalta sen hanskan kanssa. Kivaa kuitenkin kun sai hetken kehrätä. 

Pitäisi kai ottaa pienet päivätorkut, raskasta aikaa olen joutunut elämään viimeisen vuorokauden. Miauuu, kurrrnauuu, purrpurrhurrhurr terkut multa. Heippa sulle, kivaa viikonloppua! :)

taavi...jpg