Hei taas piiitkästä aikaa. Mä en tiedä miksi tämä on mulle niin kovin vaikeaa. Miksen saa itsestäni sen vertaa irti, että lähden tunnetiloja, niitä vaikeitakin tänne avaamaan. Jotenkin se kynnys on niin mieletön. Se sellainen, ei en ole minkään arvoinen, en viitsi edes p*skaa lätistä. Kyllä. Näitä mahdottoman kivuliaita, vaikeita ja raastavia tunnetiloja olen päässäni pyörittänyt pitkään. Ahdistavaa. On vain miljoona asiaa, joihin ei saa vastausta. Tai saa, jos tahtoo itsensä repiä rikki ja hajottaa palasiksi. Kai se on se tarkoituskin. Rikottaa ihminen niin sairaan pieniksi palasiksi, ja siitä lähteä kasaamaan ne palaset uudelleen paikoilleen, oikeille kohdilleen. Kasvaa ihmisenä. En tiedä. En todella tiedä. Ja se sattuu. Tai sitten vaan teen siitä itse niin hullun vaikeaa.

Viime yönä työstin biisiä. Sain siitä täydellisen. Juuri sellaisen mikä on se tämän hetkinen tunne. Joku vielä kun olisi se joka sen sovittaisi ja saisin sellaisen oman voimabiisin siitä. Taas yksi unelma, haave lisää, jota tuskin koskaan saan valmiiksi.

Lähdin etsimään mielenrauhaa maalle. Metsäilemään, saunomaan, takkatuleilemaan, mutta nyt on sen verran suuri hukkatila, taas, että en edes tiedä miten sen todellisen rauhaisan mielen tästä itselleen raivaa.

Mulla on sellainen olo, että pitäisi todella raivata itselleen tietä! Raivata itseni ohi ja yli niiden voimakkaampien persoonien, niiden joiden jalkoihin jään. Nyt on sen aika. Nyt pitää päästä elämään oikeasti sellaista elämää mikä tuntuu sen arvoiselta. Elämisen arvoiselta. 

On niin voimakkaita tunnetiloja, ei kukaan ymmärrä sitä sellaista tuskan ja ahdistuksen tunnetta mikä vaan voi joinain hetkinä ihmisen sisällä olla. Eikä sellaista voi vaatia, tai odottaa. Sitä vaan tahtoisi olla ymmärretty elämässään edes joskus. Kerran tai kaksi. Aina on vaan antanut itsensä jäädä sinne muiden jalkoihin. Tottunut jo siihen, että täällä on mun paikkani. Alempana muita. Voiskohan kukaan tuntea sen tunteen aiheuttamaa tuskaa kanssani? Ymmärtäisi mitä tarkoitan? <3

Kiitos, <3:lla hukkatilassa oleva Anne