Heipsisheipsis! Kuulumisia taas lomalaiselta. :)

Tämä viikko on ollut tosi kiva. Kummasti olen onnistunut saamaan itselleni kiirettä aikaan, vaikka kovasti lupailin, että en hötkyile, hosu ja aiheuta mitään stressiä itselleni. En kyllä stressiä ole saanut touhuiluistani aikaan, mutta kuitenkin. Eilinen lääkärireissu tähän iho-ongelmaani liittyen ei vaan ollut kovin mieluinen. Itkun sai aikaan. No joo, minä nyt olen kova tyttö kyynelehtimään muutenkin, että ei se ole mikään yllätys, jos kyynel ja toinenkin joskus (usein) tirahtaa. Eikä tässä nyt sen ihonkaan suhteen oo mitään muuta, kuin karsitaan vaan ruokavaliosta juttuja pois, sovelletaan elämistä sen uuden kuvion mukaan, toistaiseksi, ja hoidetaan ihoa säännöllisesti rasvoilla. eilen se vaan tuntui ihan totaaliselta maailmanlopulta.

Aloitetaan kertominen maanantaista. Kovasti olin suunnitellut nukkuvani pitkään.. ja pöh! Sisäinen kello päätti, että nyt ollaan kahvia vailla. Tovin yritin pyöriskellä, torkahdinkin ja heräsin miehen kellon soittoon. Mä vihaan sitä ääntä. Se huutaa, pärisee, hakkaa kattilan kansia, töräyttää torveen ym. Se on jäätävä! :D Miehen lähdettyä töihin keittelin kahvit, luin lehden ja mietiskelin juttuja. Päätin lähteä keskustaan ostamaan ystävänpäiväkortti tarpeet ja olin sopinut puolille päivin treffitkin. Oli mukava kolme tuntinen jutustellen ja maailmaa parannellen. Illalla sormet syyhysi jo päästä askarteluhommiin mutta päätin yhden kortin tehtyäni, että loput saa jäädä aamuun. Tiistaina aamu alkoi taas aikaisella heräämisellä, pannullisella kahvia ja korttitehtailulla, oli ihanaa. Lähdin yhdeksän jälkeen mummilaan, käytiin kaupoissa ja hoidettiin porukalla asioita. Ihan huippuja hetkiä. Kotiin taas kun pääsin päätin alkaa lueskelemaan. Mulla on nyt taas se vaihe päällä, että lueskelen aihepiiriltään sellaisia kirjoja, joiden avulla saan tutkia itseäni, oivaltaa ja havahtua. Henkinen kasvu. Se on mieletöntä. <3 Työkaverilta lainailin muutamat, ja on kyllä ollut taas terapeuttista. Viikonloppuna tein kirjatilausta taas, ja oli yksi Hellstenin kirja itsekin taas pakko ostaa. Päätin sitten vielä hilpaista pikaisesti keskustaan, ja kävin luovuttamassa verta, tuli taas hyvä mieli.  Eilen oli keskiviikko, ja siihen sisältyi se tunteikas lääkärireissu, josta tuolla alussa jo kerroinkin. Ihanan rupattelutuokion vietin lääkärireissun jälkeen, kotiin päästyäni olin kummasti tunteissa ja itku tuli taas, kun näin postin tuoneen minulle jotain Alajärveltä, äidiltäni. Suloinen muumipyyhe ja muumisuklaata sieltä paljastui <3. Ilta menikin sitten pikaisen kauppailun jälkeen sohvalla röhnäten. Poksuttelin kuplamuovia ja hassuttelin, kun mies katsoi jääkiekkoa. oli sekin ainutlaatuinen hetki. Nimenomaan hetki. Ihanaa, kun löytyy niitä hetkiä, joilloin unohtuu ne asiat joita murehtii. Tätä ihojuttuakin nyt oikeastaan pidän itse suurempana ongelmana mitä se todellisuudessa on. Jotenkin on vaikea hyväksyä asioita. Vaikea luopua jostain, vaikka tietää, että tilalle saa uutta, parempaakin mahdollisesti. Mutta niin, voihan kuplamuovi. Voi sitä onnea ja riemua, kun pienenkin palasen sitä kätösiin saa. Sekoan. Lapsesta asti olen tuota poksuttelua rakastanut, eikä nämä vuodet ole sitä huumaa multa pois saanut otettua. Eikä ota. Tänään elelläänkin sitten jo torstaita. Eilen illalla olin onnistunut laittamaan jostain syystä kellon soittamaan 4.45, vaikka tarkoitus oli klo 7. Heräsin sitten ihanasti Alfred J. Kwak- lastenohjelman tunnariin. Aikani sumpittelin ja koomailin. Ja ei muuta kuin takaisin nukkumaan. Oli ihana painaa pää uudelleen tyynyyn ja alkaa tuhisemaan. Siitä alkoi kiireetön päiväni. Herättyäni tovin mietin, että lähtisikö sitä kirpparille, mutta muistinkin, että pakastimen sulatus on ollut liian kauan hoitamatta, että nyt on syytä tehdä jotain kotiinkin liittyvää. Hieman huonoa omaatuntoa nimittäin olen potenut, kun ei vaan nyt loman aikana ole ollut halua uhrata kallista aikaa kodin puunaamiseen. Ja se näkyy kyllä. Homma ei ollut helpoimmasta päästä, ja lupasinkin siinä hikipäässä touhutessani, että tämän askareen tulen tekemään useammin kuin tähän asti. Huokaisin helpotuksesta, kun se oli vihdoin ohi. Ja lähdin mummia moikkaamaan pikaisesti, sekä samalla hakemaan saapuneet kirjani, yksi odotettu saapunee toivottavasti huomenissa. Kotiuduttuani taas lueskelin, luultavasti nukuinkin TassuTaavin kanssa hetkosen, ja nyt ruoka porisee hellalla. Ihanaa tämä lomailu kyllä. Sääli, että sitä on vuodessa niin vähän. 

Mitäs tässä sitten muuta. Eiköhän tuossa auennut jo melkoisesti viikon tapahtumia. Toivottavasti ei käynyt puuduttavaksi asti. Se oli ilo kirjoittaa teille. Yritän viikonlopun aikana saada taas lisää tekstiä. Olen hyvin hämmentynyt ja kiitollinen lukijamäärästä. Teitä on ihan valtavasti käynyt täällä kurkkimassa, kiitos kiitos kiitos <3. Toivottavasti viihdytte jatkossakin.

<3: Anne