Niin, että joo. Synttäripäivä! Ihan hiton hieno päivä ollut! Aamupäivällä lähdin kaverin kanssa. Ei, ystävän, kanssa tuohon lähiterdelle. Fiilisteltiin, naurettiin vanhoille, puhuttiin hölmöjä, palattiin vuosien taa! 

Nyt tarvisi palata taas tähän hetkeen, ja pakata viimeiset kamat, jättää kissat mummin hyvään ja hellään hoivaan, ja lähteä mökkihuumailemaan. Outoa, vaikka kuinka lujaa sinne haluan, niin tämän aamupäivän ihanien tyyppien jälkeen, tuntuu siltä, että ei, mä en halua nyt jättää mäitä. Nämä on tässä ja mun on niin hyvä, :D

Muutokset pelottaa, jokaista meistä. Aamulla mietin miksi olen jotenkin ollut niin epäonnellinen. Onneton. Vissiin siksi, kun olen halunnut, tehnyt vaan elämääni enemmän. Tahtonut liikaa. Ja, kun en mä oikeasti tarvitse sitä. Nyt kun olen luopunut paljosta, viskonut tavaraakin pois. Poistanut elämästäni sellaista turhaa. Hävittänyt vuosien takaisia kirjoituksia, sellaisia satuttavia. Oon ollut rehellinen itselleni, löytänyt sen polun missä oon. Ja en ole enää edes odottanut elämääni niin paljoa, kuin ennen. Nyt on hyvä. Ei tunnu henkistä romahtamista. Ja, kun mulla on ne enkelit.<3 Tunnen sen niin, että oon valmis vastaanottamaan sen kaiken. Tämä kaikki kuuluu mun elämään. Ilman sitä on vaikeaa. Mä voin luottaa, että elämä kantaa!

Kiitos. Oli pakko "puhua". Rakastetaan, jooko, <3:lla Anne