Voi minua. Ihan typerää, kun en ole päässyt tänne kirjoittamaan muutamaan päivään. Mutta nyt aurinkoisen päivän kunniaksi muutama sananen pakko kirjoittaa.

Pari päivää mennyt kummassa alakulossa. Olevinaan kaikesta vihainen itselleen, mikään ei suju. On tyhjä ja tympeä olo. Kiukuttanut kaikki, kiukutellut ihan typeristä. Huonoa energiaa ihan mahdottomasti ilmassa. Eilen sitten iltavuoron jälkeisessä p*skatuska-fiiliksessäni pyysin enkeleiltä apua, ja hyvää yöunta. Onnistui. Yö oli mitä mahtavin, ei pahoja unia tai muutakaan negatiivista. Aamulla oli ihana herätä virkeänä ja ilo mielellä. Eilinen kuumeilu ja kova tukkoisuuskin oli poissa, ja olin kuin uudelleensyntynyt. Jipii!

Mussa on se paha vika, että mietin liikaa. Aivan liikaa. Tunnen liikaa. Ihan liikaaliikaa. Lähes joka päivä on jokin asia, jota on pakko jäädä miettimään, ja siitä saa jossain kohtaan jonkinlaisen ongelman aikaan. Omassa päässään. Nyt koitan vaan niinä hetkinä muuttaa sen ajatuksen ns. toisen ongelmaksi, jotta voisin miettiä mitä hänelle sanoisin, miten lohduttaisin jne. Jotta se kapina kaikkea vastaan loppuisi. Hyvinkin nopeasti. 

Välillä on raskastakin olla tämä tällainen. Herkkis. Miettivä ja pohtiva. Olisi paljon helpompaa, jos olisi edes joskus eriminä. Mutta kun ei niin ei, niin kai tämä tällainen herkkyyskin pitää sitten vaan ottaa voimavarana. On se sitä välillä ainakin.

Kiitsa taas, kun sain näpytellä. Se oli ilopuuhaa! :)<3