Hei rakkaat <3. 

Valtavan suuret pahoittelut kuukausien hiljaisuudesta. Olen tutkiskellut itseäni ja elämääni vähän eri näkökulmista ja yrittänyt pitää kiinni niistä hyvistä rakastamistani asioista. Kirjoittelu on nyt jäänyt vähän vähemmälle ja ne vähäiset tekstit joita tästä pääkopasta olen onnistunut irroittaa on ollut lähinnä sitä pöytälaatikko-kamaa. 
Tätä en kuitenkaan ole haudannut ja toivon, että vierailette jatkossakin.

Elämä on yllättänyt taas tätä tyttöä melkoisesti, sekoittanut päätä ja rakastuttanut asioilla aivan valtavasti. Tätä matkaa vaan arvostaa joka päivä enemmän. 

Viime viikonlopun aikana pääsin taas lähemmäksi omaa minuuttani. Sitä itseäni joka on ollut hukassa vähän turhankin kauan.. siksi koska en vaan ole voinut olla se oma itseni. 
Oli mukava piristys päästä metsään. Ystävän mökille, ihan lähelle kotia, niin että karvatoverit saivat ruokansa ja pääsi kuitenkin vielä takaisin makoilemaan nurmikolle auringon helliessä, kävelemään paljain jaloin, tutkimaan pieniä nurmikolla liikkuvia öttiäisiä ja hengittämään puhdasta ilmaa. Tuuli humisi korvissa ja perhoset lenteli ristiin rastiin. Rakastan. Sitä hetkeä rakastin koko sydämestäni. Näiden ihanien ihmisten ympäröimänä on helppo hengittää.

Enpä oikeasti vuosi sitten masentuneena, rikkonaisena ja särkyneenä olisi uskonut istuvani tässä onnellisena, sydän avoimena rakastaen tätä elämää. Tätä hetkeä. Vaikka tärkeä ihmiseni on toisella paikkakunnalla on sydämessä se ihana lämpö joka kutkuttelee ihanasti. Välillä se ikävä ja kaipaus kärjistyy ärsyttäville rajoille, mutta muuttaa hetkessä taas muotoaan. Pakko se on myöntää, että kaksin on kauniimpaa. Oli kyse sitten millaisista ihmissuhteista tahansa. Mä olen ollut todella onnekas löytäessäni tämän ihanan lauman näitä kultakimpaleita ympärilleni. Ihana toinen perhe ❤.

Toivon sinunkin päiviisi kauniita asioita ja hurjasti rakkautta. Tulehan taas käymään, yritän olla reippaampi jatkossa. 

♡: Anne