Hei. Hei sinä blogissani vieraileva lukija. Olen kiitollinen siitä, että saavuit paikalle. Arvostan sitä suuresti.

Vuosikin on jo vaihtunut. Tänään eletään jo yhdeksättä päivää tammikuuta. Reilu viikko jo oltu vuoden 2017 puolella. Viime vuosi oli kyllä melkoinen myllerrysten vuosi. Tänäkin vuonna, alkua ainakin, saa tallustella mitä oudoimmissa tunnetiloissa. Yritän kuitenkin nyt pitää kiinni siitä, että löydän itsestäni tämän vuoden aikana niitä hyviä asioita, ja opin niistä huonoista. Sitä yritän kovasti. Tutkin itseäni, tutkin niitä vierelläni kulkevia ihmisiä, arvostan sitä, että jaksavat minua ja ovat valtavan suurena tukena mieleni myllerryksissä. Jotkut päivät todella on niitä vaikeita, niitä järjettömän raskaita ja silloin tuntuu niin mahdottoman vaikealta olla minä. Ehkä kuitenkin taas sinä seuraavana päivänä olen oppinut taas jotain, hyvääkin, siitä eilisestä ja osaan katsoa asioita taas eri kulmista. Tällä hetkellä sisällä myllertää mahdottomasti taas se heikko itsetunto. Vaikka kuinka yritän vääntää ja kääntää asioita mielessäni parempaan suuntaan, niin hetkessä putoan taas siihen mistä lähdin ajatuksiani kasaamaan. Kaipa tässä kohtaa pitää vaan osata antaa itselleen aikaa toipua niistä vaikeista, satuttavista asioista ja yrittää löytää se voima sisältä. Vaikeampaa siitä tekee se, kun mieleltäni olen niin mahdottoman herkkä ja reagoin asioihin niin voimakkaasti, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Sitten, kun siihen huonoon tunnetilaan eksyy, niin se nousu sieltä on melkoinen ponnistus. 

Tosiaan vuoden vaihtumista en tänä vuonna ollut mitenkään juhlimassa, kuplajuomaa ei tullut nautittua, ja tinan valaminenkin siirtyi seuraavaan päivään. Niistäkin sain taas melkoisia tunnetiloja aikaan, kun tulkinnat tuotti päänvaivaa. Yritän vaan ajatella ne hyvinä asioina, etten nyt koko vuotta olisi pelkäämässä pahan tapahtumista. Muutaman sädetikun sain poltettua ja siitä tuli hyvä mieli, muistot lapsudesta hiipi mieleen. Kellon kilahtaessa puoleenyöhön käänsin jo kylkeä ja jatkoin kuorsaamista. Vuoden ensimmäisenä päivänä taisinkin vaan katsella Outlander-sarjaa ja makoilla peiton alla. 

Talvi onneksi saapui taas tännekin, viime viikolla paukkui kunnon pakkaset ja siihen olikin totutteleminen. Nenä oli kerran jos toisenkin jäässä ja välillä tuntui, että sormet irtoaa paleltumisesta. Onneksi kaikki ruumiinosat on vielä paikoillaan. Nyt näyttää menevän taas plussan puolelle, ja ikkunaan tipahtelee vesipisaroita. Toivotaan, että pikaisesti taas pakastuisi, ettei tuo kaikki satanut lumi nyt ihan vielä sulaisi pois. Surullista niille lumiukoillekin, joita lapset on nyt saanut pyöritellä. <3 Talvi on kyllä kaunista aikaa. Lauantaina jaksoinin jopa hieman käydä ulkoiluttamassa taas kameraa. Se hiljaisuus kaikkialla tuntui niin rauhoittavalta. Pitää yrittää ottaa se taas tavaksi, olikin tuossa jo jonkin aikaa taukoa, etten jaksanut ajatella koko kuvaamista. 

Pitäisi tästä pikkuhiljaa siirtyä iltapalalle - tänään oli taas kerran sellainen tunne, että tämä päivä vaatii pannukakkua ja kermavaahtoa. Tuolla se nyt odottaa syöjäänsä ja piparminttutee höyryää jo kupissa. Nam.

Toivon kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta, parempaa mitä edellinen. Toivo paremmasta vie ihmisen eteenpäin elämän vaikeina hetkinä. <3

Kiitos vierailustasi. <3: Anne