Hei ja hyvää iltaa. Ja aivan jäätävän suuret pahoittelut, etten ole aikoihin, pitkiin aikoihin käynyt ilmoittamassa mitään itsestäni. Tässä on vaan ollut niin paljon kaikkea. Toisaalta, miksi näistä vapaaehtoisista asioista tehdä mitään stressin aihetta, kun minun luonteellani onnistun siinä ihan vaikka, ei olisi olemassa mitään syytä. Viime viikonloppuna kyllä jo kirjoitinkin tänne, mutta keksin sitten välissä jotain muuta puuhaa, ja se julkaisu unohtui kokonaan, eikä sitten viitsinyt maanantaina toivotella mukavaa viikonloppua. :D Mutta siis, elossa ollaan, ja välillä se on tullut huomattua hyvinkin voimakkaasti. Toisin sanoen tunteet on taas viipotellut niin laidasta laitaan, että hyvä kun on itse pysynyt perässä.

Ihanasti ollaan jo syksyisissä tunnelmissa ja näkymissä. Luonto alkaa vaihdella värejään mahdottoman kauniisti ja aamuisin saa jännän herätyksen, ku fillarilla töihin sotkee. Tarvitsee kaivella pipot ja kasa lapasia pian jo esille. Syksy on kyllä mulle niin lemppariaikaa. Siinä samassa menee se talvikin fiilistellen. Niin hullumaisen paljon nautin siitä, kun saa ihastella lehtien värejä, nuuskia sitä tuoksua, kun yön aikana luonnosta on taas osa kuollut. Mielessään voi pohtia mihinköhän koloon mikäkin elukka unipaikkansa talveksi rakentaa, mihin eksyy muurahaiset ja kärpäset ja miltä niistä tuntuu taas keväällä, kun aurinko lämmittää pesäpaikkaa <3. On oikeasti ihan hurjan ihanaa välillä pohtia asioita hassulla tavalla. Miksi aina kaiken pitäisi mennä niin oikealla tavalla.. ?! :)

Olen tässä loman jälkeen ollut vähän väsynyt. On niitä päiviä, kun töistä päästyään on aivan luhistunut ja tuntee ihan kuinka on fyysisestikin aivan loppu. Niin loppu ettei mitään järkeä ja siihen päälle jokin henkinen paine, niin voi apua. Pakka on sekaisin. Kovin olenkin yrittänyt pohtia asioita niin, että osaisi elää stressaamatta pienistä. Se tulee mikä on tullakseen, ei siihen oikein voi vaikuttaa. Tai kaipa voi, mutta voi saada asiat vaan menemään enemmän solmuun. Voimakkaasti osaan myös ottaa muiden ihmisten huolet ja ikävät asiat liian lähelle itseäni, toki kuuluukin, mutta ei ne saisi ihan kauheasti vaikuttaa siihen omaan arkeen. Mulla nyt sattuu olemaan sekin tapa, tai ongelma, vai miksikä sitä nyt kutsuisi ja sen ,yötä pari viime viikkoa olenkin pohtinut enemmän muita kuin itseäni. Eipä sillä, on ihanaa olla läsnä, auttaa ja tukea, mutta pitäisi osata myös katkoa se ajatus jossain kohtaan. Edes siellä omassa päässä. Keskittyä hetkeksi omaan olemiseen. Tänään kuulin taas surullisia uutisia, ja ne kovin mietityttää. Vaivaa kun ei voi auttaa. Onneksi aina voi osoittaa olevansa hengessä mukana <3. Elämä on täynnä yllätyksiä, joskus ne tosiaan on vaan liian rajuja. Kunpa sellaisia kaikkia ikäviä asioita ei nyt hetkeen eteen tulisi.

Palataanpas syksyfiilistelyyn. Eilen kannoin kasan vaahteranlehtiä taas kotiin, pyörittelin niitä käsissäni, ja ihastelin kuinka kauniita värit voi ollakaan. Kuinka kaunista on kun vihreä muuttuu milloin miksikin. <3 Polttelin muutamia tuikkusia, hain syksyn ensimmäisen pullon punaviiniä, ja suunnittelin sen tänään korkata. Ihan vaan siksi, koska syksy on niin parasta. Salaa jo odotan sitä aamua, kun saa herätä ja huomaa ensilumen maassa. Parastahan olisi vaan vahingossa huomata lumen leijailevan tuolta jostain korkealta ja syöksyä ulos ottamaan niitä ensimmäisiä hiutaleita kiinni.  IHANAAA! Tulisipa nyt kerrankin kaunis syksy ja luminen talvi. Saisi katsella kimmeltävää lunta, kävellä lumen narskuessa jalkojen alla, tuntea kuinka pakkanen paleltaa nenän päätä ja saa painautumaan syvemmin vaatteiden sisälle. Mä en kestä <3.

Näihin nätteihin ajatuksiin on nyt hyvä lopetella ja kipittää lämpimään saunaan, jonka jälkeen saakin sujauttaa varpulinsa lämpöisiin villasukkiin.

Kaunista viikonloppua, <3: Anne