Ihanaa torstaita rakkaat blogini lukijat. Olen iloinen, kun piipahdit kuulumisilla. :)
Mulla oli tuossa kolme vapaapäivää töistä ja tänään taas oli kellon soittoon heräämisen aika. Jännä juttu, kun se ei harmittanut lainkaan. 
Yön nukuin kyllä kehnosti, mutta siitä huolimatta mieli oli iloinen ja energiaa riitti kuitenkin. 
Ihanaa kun päivät on selkeästi pidentyneet ja kovaa vauhtia mennään kesää kohti. 
Tänään sain kummasti lisäenergiaa heti aamutuimaan tuolla kävellessäni, kun eteen pölähti noin puolen vuoden tauon jälkeen viesti enkeliltä <3. 
Sen jälkeen ei ollut enää mitään hätää, tuntui vaan kuinka sisäinen rauha valtasi minut, ja kaiken ympärillä.

Vapaapäivät viettelin rauhallisissa merkeissä. Aamuisin heräsin, kun mies lähti töihin. Aikani jumittelin kahvikuppi kädessä ja menin hetkeksi takaisin loikoilemaan. 

Katselin sarjoja ja yritin hieman lukeakin. Kirjoittaminen oli iso osa jokaista päivää, nautin täysillä. 
Tuli tongittua myös vanhoja tekstejä, kurjia muistoja on ikävä lukea, vaikka sekin tekee välillä hyvää. 
Herättää ainakin taas ymmärtämään miten hyvin asiat on nyt verrattuna esim viiden vuoden takaiseen.

Ihana kirjaprojektinikin taas eteni kuvien muodossa, ja pakko myöntää että olen kyllä ihan hemmetin huumassa tästä kaikesta. 
En malta odottaa, että saan hipelöidä kirjaani. Mieli melkein tekisi alkaa työstää jo uuttakin projektia, jota olen kyllä jo mielessäni pyöritellyt. 
Eilen illalla sängyssä makoillessani pohdiskelin taas sitä kuinka ihanaa olisi kaikki päivät vaan tehdä töitä kotona. 
Jokaisesta päivästä saisi tehdä juuri mieleisensä ja kirjoittaa koko sen työpäivän ajan, ja tehdä muitakin niin rakkaita luovia juttuja. Olisi loistavaa. 
Vaikka kyllä mä työstänikin kovasti tykkään, mutta näin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana ihmisenä ne hirmuisen kiireiset, 
välillä jopa paniikinomaiset päivät saa hermot kireälle ja laskee mielialaa. 
Pitäisi opetella ihan todella sitä, että se on edessä ja tehtävä kuitenkin, menee aikaa sitten kuinka paljon tahansa, ja sen opin myötä pysyä rauhallisena. 
Aina ei vaan osaa, ei todella. No mutta onhan tässä vielä elämää aikaa opetella, toivottavasti ainakin.  

Hassua miten rauhoittavalta sateen ropina kuulostaa.  Tälläkin hetkellä on suuri merkitys. Kohta saadaan paljon kukkia… <3.
Kevät on kyllä kaunista aikaa, kun kaikki herää eloon, ja ihmisillä on odotukset korkealla. Siitä saa sitä hyvää energiaa itseenkin.
Ja se miten paljon ihmiset hymyilee. Se on ihan mieletöntä. Hymy tarttuu, ja siitä tulee aina hyvälle mielelle.

Näissä tunnelmissa on kiva jäädä odottelemaan huomista, ja tulevaa vapaata viikonloppua. Kovasti ajattelin huomisen illan pyhittää kirjoitustouhuille.

Iloa, hymyjä ja kaikkea kaunista Sinun päivääsi. <3: Anne