Heippis! Taas mä olen ollut vissiin viikon pimennossa. Ei vaan jaksa. Ei vaan löydy sitä sellaista oikeaa tunnetilaa. Sitä sellaista, että olisi järkeä rakentaa sanoja. Kevätauringosta huolimatta oon ollut ihan kuitti. Viime viikonlopun olin töissä, maanantaina oli vapaa, ja se menikin ihanien ja hyvien juttujen merkeissä - kävin kuvailemassa, mummilassa pölisemässä tyhmiä ja yritin muutenkin olla kovin reipas. Tiistaista tulikin töissä pitkä päivä, 6-18 vuoro tuli paukutettua ja voin kertoa, että pitkiin aikoihin mun jalat ei ole ollut niin poikki, lähes viimeisillä voimilla raahauduin kotiin. Keskiviikkona olin aivan loppu, suoraan töistä sänkyyn ihanille päikyille, ja illalla jo kahdeksalta yöunille. Eilisen sitten olinkin ihan kummissa fiiliksissä, mikään ei kiinnostanut, lähinnä kaikki vaan ahdisti, kiukutti, väsytti, hermostutti ja niin edelleen. Tuntui juurikin sellaiselta menkkahormoonihullulta, ilman niitä menkkoja. Ja hävettää. Tänään onkin sitten mieli jo hieman parempi. Aurinkoisempi. Ehkäpä vapaalla viikonlopulla on osuutensa asiaan. Takaraivossa tito kuitenkin, että ensi viikonloppuna joutuu taas painamaan töitä mahdottomasti, kiireen kanssa.. Niitä ei nyt vaan saa lähteä tässä vaiheessa miettimään, pitää elää tässä hetkessä.

Muistatte varmaan, kun siitä ihottumasta about kuukausi sitten kirjoittelin. Se on täällä taas. Ihanasti punoittaa kaulaa, kutittaa ja raavituttaa. Tosin, taitanee olla ihan oma syyni, kun viikonloppuna menin tauon jälkeen syömään töissä venhäjauho-piparia. Ja tässä tulos. Jännä sinäänsä, rasvailuista ja hoidosta huolimatta se on nyt ollut jo viidettä päivää, ei pahene eikä parane. Ärsyttävää. Totuus todella taitaa olla se, että tämä tyttö ei enää vehnää suuhunsa tunge. Mitään oireita ei tuossa välissä ollut, kun en mitään venhäjuttuloita syönyt. Toivotaan nyt pikaista paranemista, ei ainakaan pahentumista.

Oli tuossa viikolla sellainen hinku piipahtamaan sinne Pohjanmaallekin, mutta jotenkin sen kiireen ja uupumisen keskellä sekin unohtui, ja jäin vaan odottamaan vapautta, pitkään nukkumista, kiireetöntä viikonloppua. Eli kotona ollaan. Olisihan se toki ollut rauhoittavaa päästä takkatulta katselemaan, ja pitkästi saunomaan, mutta koti on kuitenkin se paras lepopaikka <3. Huomenna nukun toooodella pitkään, käännän kylkeä siinä vaiheessa, kun Tassu-Taavi tulee aamuruokaansa kerjäämään. Jääköön ihanasti viereen kehräämään. Kuvailureissu on mielessä, ja sen kyllä toteutan.

Laitan muutaman kuvan maanantaiselta kuvailureissulta, sekä ihanan Prinsessa-kissan fiilistelyä keväästä. Pötkökin tietää, että kovaa vauhtia mennään kevättä kohti.

Keväästä kun tuli puhe, niin olikin jännä tänään apteekissa, kun sanottiin, että Heinix resepti vanhenee kohta, että nyt olisi hyvä ennakoida siitepölyn tuloa. Ja tokihan se oli otettava, oireita kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin. Vielä en oikestaan tiedä niiskutanko kylmyydestä, vaiko kasvuista. :D Yskin ainakin, johtuu ehkä liiallisesta tupakista, hyi minua.

Mutta, nyt sipulirenkaat uuniin ja jääkiekon pariin. Paholaisenhillo <3, ah!  Näpyttelen varmasti viikonlopun aikana lisää. Iloa perjntaihin, <3:lla Anne