Moi maailma! :)

Pitkään istuin keittiössä ikkunasta ulos katsellen. Mietiskelin tätä maailman menoa. Kaunista lumisadetta, tulevaa kevättä ja kesääkin. Aika kuluu ihan valtavan nopeasti. Tätäkin vuotta on mennyt jo reilut kaksi ja puoli kuukautta. Hurjaa. Kohta pitää alkaa miettimään kesälomien ajankohtia, tai no toiveet mulla onkin jo, toivotaan, että ne nyt saisi vaan niin miten toivoisin. Olisi niin mukavaa miehen kanssa yhdessä lomaa viettää. Pääsisi landelle, Ähtärin eläinpuistoonkin, mökkimettähuumailemaan, ja tietysti järvenrantamökille. Ihanaa lomarauhaa <3.

Meinasin eilen illalla myöhään nousta vielä kirjoittamaan, kun oli niin suloista makoilla sängyssä ja kuunnella kissan kuorsausta. Välillä nauratti, kun toinen vetää niin tunteella, hetken kuluttua tuhisee somasti, ja pian taas röhisee. Kului hetki, niin kohta sieltä kömmitään sänkyyn ja kaadutaan viereen. Liikutuin. On sitä vaan noista karvatassukoistaan niin järjettömän onnellinen. Nykyään sitä elää niin päivä kerrallaan, koskaan kun ei vaan voi tietää mikä päivä muuttaa kaiken, ja tulee se luopuminen. Se kuitenkin on jossain kohtaa edessä. Nessun kanssa se kaikki tapahtui niin nopeasti, että näitä päiviä arvostaa ihan hurjasti. Nytkin tuossa vieressä istuapönöttää, tassulla kovasti polvea tökkivä, huomiota kaipaava mussu. Ehtoolla pitää taas viettää yhteinen harjailuhetki. Näistä lähtee nyt ihan hurjasti karvaa, kevättä vissiin ilmassa.

Olen niin onnellinen näistä uusista sukistani. Voihan Kätyrit. Miten ne voikaan olla noin hassuja, että aikuisetkin hurahtelee :D. Elämän pieniä iloja, kun saa revittyä huumaa hassuista jutuista. Havahtuu niinä hetkinä aina siihen, että tämä elämähän on oikeasti tosi jees, kun siihen vaan suhtautuu oikealla tavalla. Osaa elää hetkessä ja ottaa ilon irti pienistä asioista. Huonojenkin päivien jälkeen paistaa se aurinko. Kovin lyhyt tämä elämä kuitenkin on, niin pitää yrittää löytää huonoinakin aikoina niitä asioita, jotka sen onnen tuo.  Nyt haaveilen ihanista tulppaaneista <3. Jospa viikonloppuna palkitsisi itsensä, ja toisi kotiin kukkiakin. Mä olen vaan niin huono, ihan kaikkien, kukkien kanssa. Oli se sitten mikä tahasa, niin onnistun sen aina tappamaan. Tiedä sitten mistä moinen johtuu.

Puhuttiin eilen miehen kanssa, että viikonloppuna voisi lähteä vähän ajelemaan esim. Ruissaloon, ottaa kameran mukaan, ja etsiä muitakin mielenkiintoisia paikkoja räpsyttelyä varten. Olen innoissani. Tuo uusi kamera on kyllä varsinainen unelma. Kevättä ja kesää odottelen ihan vaan kuvailun vuoksi, toki vähän muutenkin. Vaikka tämä talvi kovin rakas minulle onkin.

Nyt kutsuu keittiö, ja kokkailu. Kirjoittelemisiin, <3 Anne