Ajatuksia hieman näin tiistaina. Aamulla näytti kauniilta, ja suunnittelinkin naapurin kanssa arskareissua, mutta kuinka ollakaan tuli pilvet eteen, ja jäi sitten se reissu tekemättä. Niinpä aikani mietin ja pähkäilin, että mitäpä sitä sitten tekisi. Päätin sitten lähteä Veripalveluun luovuttamaan verta. Oli taas mukava reissu, ihana henkilökunta, ja sai siinä pötkötellessä jutella mukavia. Harmittaa vaan, kun en vissiin ollut kuitenkaan juonut riittävästi, kun iski aivan kauhea heikotus. Turvallisesti pääsin kuitenkin kotiin, ja nyt on taas hyvä mieli. Ihanaa voida olla avuksi.

Tuskailin aamusella taas näiden ajatusteni kanssa. Oon niin mahdottoman hellyydenkipeä välillä. Tuntuu, että pitäisi saada olla kainalossa ja saada hellittelyä. Vaikka sitä itse jakelisi kuinka mahdottomasti, niin kuitenkaan se ei ole sama asia, kun sen saa toiselta. Mies vähän suutahtikin, vaikkei ollut tarkoitus asiasta mitenkään valittaa. Jäi vaan niin tyhjä olo, kun eilen illalla jäi yösuukot suukottamatta, ja aamulla lähti niin kiireellä töihin, ettei siinä ehtinyt mitään hellittelemään. Tosin luuli minun nukkuvan, kun maatarötväsin keskellä sänkyä. Se sellainen "halaa mua"-tunne tulee välillä niin voimakkaana, että ihan sydäntä puristaa, kun ei pääse toisen lähelle. Miten tärkeää on illalla saada se pieni rakkaushetki, ja aamulla heräillä hymyyn. Minkäs teet, kun elää vähän kovasti tunteella. Välillä tosiaan liikaakin. Joskus oli jossakin lehdessä jokin kysely mitä tekisi ylimääräisellä tunnilla, ja mä tiesin heti vastaukseni - halaisin<3. Olen aina ollut kova halimaan. En tiedä mistä sekin poikii, kuitenkin lapsuudessa olen paljon saanut rakkautta ja hellyyttä. Kai sitä on kaikkien koettelemusten kautta vaan jotenkin tullut sellaiseksi halipulaiseksi. Voisin loputtomiin maata sängyllä ja hipsuttaa toista. Saada itse ihanaa niskarapsua, piirtelyä selkään ja kauniita katseita. Ah. Hassua<3. Tekipä hyvää saada purkaa tuokin ajatus pois päästä. Vaikka sitä pitkin päivää olen pyöritellyt, niin on se silti eri, kun se on nyt tässä. 

Nyt kun tämä arskapäivä meni mönkään, niin kovasti paljon toivoisin vielä jollekin lomapäivälleni aurinkoa, isosti aurinkoa. Olisi niin parasta saada maata tuolla talon takana nurtsilla, ja antaa auringon hellitellä. Kaipa niitä arskapäiviäkin vielä tulee. Toivotaan! 

Kiitos vierailustasi, tulehan käymään taas huomenna<3.

Halein, Anne